Eveliina

perjantaina, joulukuuta 30

Vuosi 2011

Lukkari: taito- ja taideaineet, liikunta, maantiede, psykologia, historia,
musiikki, terveystieto, hyppytunti, jatko-opinnot

Vuoden vaihtumisen kunniaksi vedetääs täälläkin hiukan yhteen.
Pähkinänkuoressa vuosi 2011 oli
rakkautta, urheilua ja rakkautta urheiluun.

Ja paljon olen oppinut!

Alkuvuodesta maailma näytti parhaimmillaan tältä:

 

ja tammikuun ainoa asukuva tältä:


Me pidettiin illanistujaiset ja syötiin blinejä mateen mädillä
ja ostin liput Foo Fightersin keikalle Kalastamaan.

Helmikuussa vietin koruviikkoa ja löysin Turusta hyvät farkut:




Maaliskuussa urheilu vei sitten kokonaan mennessään.
Lainapaidassa ja karvasaappaissa nostin elämäni
ekan kuulakisan ja ylitin tulostavoitteeni 20%:lla.


Lisäksi sekosin siniseen ja poikkesin Tukholmassa:


Huhtikuu oli vilkas kuukausi;
leikkautin tukan lyhyeksi ekan kerran yli kymmeneen vuoteen,
juhlin nelikymppisiä ja hommasin sinisen bleiserin
jota pidin koko kesän. Lisäksi ostin Hullulta Päiviltä auton...


Toukokuussa juhlittiin lisää.
Ensin yhtä semmosta mestaruutta


 ja sitten lasten valmistujaisia.
Samoihin aikoihin korkattiin puukenkäkausi joka jatkui pitkälle syksyyn:


Kävin myös kuvailemassa junia


Ja perustin Kuulasaunan


Tuli kesäkuu.
Alkukuusta lomailtiin Italiassa.
Matkassa oli 12-kiloinen kuula ja missiona karistaa
kuuden minuutin apina olkapäältä ja sehän onnistui.

Mutta ehdittiin me maisemiakin katsella.

 

ja juhannuksena nähtiin viimein se odotettu Foo Fightersin keikka,
jolta Puoliso osti mulle paidan.
Siitä on tullut mun kisapaita ja Pretenderistä mun virallinen kisabiisi.


Hikinen heinäkuu ja 11. hääpäivä...

jos en ollut töissä karvasaappaat jalassa ja kaulahuivi kaulassa
niin enimmäkseen pukeuduin kutakuinkin näin:
 

tai näin


tai näin:


Viron reissusta olikin tuomisina hopeaa ja niin suuri itseluottamus,
että loppukesän jouduin ajelemaan ikkunat auki kun ei enää Sitikkaan mahtunut.

Sitä tarvittiin elokuussa kun lähdin lunastamaan itselleni asetettuja tavoitteita:


Nää paidat on niin nähty...


Kuvasin myös lämppävideon ja aloin opetella käyttämään iMovieta.


Syyskuussa blogi oli muuttanut täältä ja täältä tänne.


ja rupesin valmentamaan mun omia tyttöjä (joista täällä yksi).
Muodillisesti elämä palasi taas uomiinsa. Farkut ja bleiseri. Viikosta toiseen.


Tai vaihteeksi villatakki:


Tuli lokakuu.
Kävin oppimassa tuomarointia ja Kuulasauna muutti Otaniemeen.
Treeni jatkui, mutta mulla alkoi tulla mutkia matkaan.

Kelit sentään jatkuivat lämpiminä.
Tässä casualia toimistopukeutumista lempihousuissa ja -huivissa:


Niinhän mä just sanoin...


Ja tuli marraskuu.
Aloitetaan iloisista asioista:

Kavioliitto




Uudet saappaat ja paita:


Kuusamon reissun jälkeen ei sitten hymyjä oikein irronnut.
Sen sijaan alkoi hyvin opettavainen vianetsintä- ja kuntoutusoperaatio.

Päästiin joulukuuhun.
Sateessa ja säkkipimeässä en edes tajunnu, että joulu ja vuodenvaihde lähestyvät,
pukillekin unohdin kirjoittaa...
Kuukauden ainoassa valonläikässä napatussa asukuvassa
uutukainen bleiseri, jonka alaosat on vielä lyhentämättä.


Mutta kyllä me silti juhlittiin!
Ensin Isän synttäreitä, joita varten opettelin 20 vuoden tauon jälkeen soittamaan


sitten siskon synttäreitä


Ja vielä jouluakin.
(Jostain se pukkikin vaan tiesi mun toiveet...)


Vuoden vaihtumisen kunniaksi ja vähän ehkä siksikin,
että tarvitsen referenssin uudelle valmentajalleni,
olen lähdössä vielä huomenna tekemään yhtä
kisasuoritukseen verrattavaa nostoa.
Mielestäni se on oivallinen tapa päättää vuosi 2011,
tiedättehän: rakas laji ja hyvä seura.
Ehtii sitä illalla sitten vielä samppanjaa ja raketteja jos siltä tuntuu.

Mitä sitten olen oppinut tästä vuodesta?

Että unelmat on tehty toteutettaviksi,
ei voi, ei pysty ja ei onnistu eivät ole vaihtoehtoja jos ei ole kokeillut,
ja että urheiluhommat ei ole mitään ilman noita tyyppejä.

Parasta kisaamisessa on nimittäin se huikea kannustus.
josta ei tajua tai muista mitään kun suoritus on vaiheessa,
mutta jälkikäteen videolta kuunneltuna siitä tulee kylmänväreet joka kerta.
Siitä ei tietenkään pääse osalliseksi jos ei kisaa,
joten ensi vuoden tavoitteet on aika selkeet:
lisää rakkautta ja urheilua ja rakkautta urheiluun!

tiistaina, joulukuuta 27

Joulupäivä

Lukkari: liikunta, yhteiskuntaoppi, hyppytunti

Pukki toi pari tuotantokautta Sons of Anarchya ja meillä kului tämän vuoden joulupäivä näppärästi siten, että aamulla herättiin, paisteltiin sydänpannussa munia ja katettiin reilu aamiainen, sitten katottiin joku jakso kriminaalien edesottamuksia (joo, on se aika viihdyttävää ja jösses että osaa olla ihana hymy tolla staralla!), otettiin sohvassa päikkärit, syötiin taas ja jatkettiin töllöilyä. Sitten mentiin elokuviin, josta jo kirjoittelinkin, jonka jälkeen palattiin sohvaan syömään... vai miten se nyt meni.

Enpä voi muuta sanoa, kuin että olipa ihana tapa viettää joulupäivää!
Nyt on akut ladattu niin hyvin, että jaksaa olla reipas loppuvuoden ja vaikka ens vuodenkin! Mulla on testinostopäivä uuden vuoden aattona. Ekaa kertaa en oo menossa tekemään täyttä aikaa vaan pelkästään kattoon mitä menee kun on paras mahdollinen seura ja kannustus (paitsi ettei mun tytöt taida ehtiä... no, toiseksi paras!)

Mun tytöistä puheen ollen, toivat mulle erittäin toivotun joulupallon:


Ne on ihania!
Ovat kuulemma oppineet multa paljon tämän syksyn aikana, mutta veikkaan, että mä olen oppinut vielä enemmän. Tältäkin naiselta oon oppinut valtavasti.

Pitäis varmaan itsekin naputella jonkinlainen vuositilinpäätös, sitä odotellessa...

Joulunpyhinä nähtyä

Lukkari: kuvataide

Mulla on näpit ihan jäässä mitä kirjoittamiseen tulee (ja aivot), mutta jos yrittäisin kummiskin jotain saada sanottua tästä (jaaha, ei näköjään onnistu):



Pitäis olla suhteellisen helppo nakki ottaen huomioon, että leffaa tähdittää kaksi mun suosikkihunksia, joista kuulemma RD Jr vetää pisteet kotiin. Ei musta...

No, siinä mielessä ehkä, että Shirley on tällä kertaa saanut veljen, huikean Stephen Fry'n ja Watsonilla on vaan takakireä muidu...

Erittäin viihdyttävä rymistely tämä oli, suosittelen lämpimästi!

torstaina, joulukuuta 22

Karpin piparkakut

Lukkari: uskonto ja et, kotitalous

Lainasin Hooverin ottaman kuvan tähän, mutta resepti on oma:


yksi annos

2 munaa vatkattuna vaahdoksi
100 g voita sulatettuna
50 g smetanaa

jauhoseos:
1,5 dl Hermesetas-jauhetta
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl mantelijauhoa
1 tl psylliumia
4 tl piparkakkumaustetta

Yhdistä ainekset ja levitä taikina uunipellille näin:
laita korkealaitaselle uunipannulle leivinpaperi ja tee nurkkien kohdalle skarpit taitokset. Ota paperi pois pannulta ja levitä taikina taitteiden sisäpuolelle tasaiseksi kerrokseksi kakkulapion avulla (nuolija on tähän tarkoitukseen aivan liian rimpula!). Liu'uta paperi sitten pellille (älä pannulle, koska siihen tulee herkästi ryppyjä!).

Paista levyä ensin 15 min 175C:ssa.
Ota se uunista ja leikkaa veitsellä suupalan kokoisiksi neliöiksi.
Jos haluat pröystäillä ja keksit ylijäämäpaloille jotain käyttöä voit myös painella levyyn piparimuotilla kuviot.
Laita pelti takaisin uuniin ja paista vielä 12-15 min.
Jäähdytä ja nauti homejuuston (ja punaviinin) kanssa!

maanantaina, joulukuuta 19

Jussi

Lukkari: jatko-opinnot

Tavattiin lauantaina ensimmäisen kerran:



lauantaina, joulukuuta 17

Ajankohtaista

Lukkari: psykologia

"Toimiva tie menestykseen on siis se, että tavoite ja sitä kohti vievä toiminta on motivoivaa ja toiminnasta nauttii."

Tästä samasta aiheesta kirjoitteli Anne ja taannoin myös minä.
Kertaus on opintojen äiti!

perjantaina, joulukuuta 16

Karpin ABC

Lukkari: uskonto ja et

Törmäsin eilen kirjakaupassa tommoseen kirjaan. Siinä on kaiken muun ohella mun haastattelu aiheesta miten käy urheilun ja karppauksen yhdistäminen (oikein hyvin), joten jos haluatte lukea hommatkeepa omanne esimerkiksi täältä.

keskiviikkona, joulukuuta 14

Todistettavasti valoisaa

Lukkari: taito- ja taideaineet, psykologia

Onneksi älysin eilen ottaa kuvan siitä oudosta valoilmiöstä. En muuten uskoisi, että sitä edes tapahtui!


Tilaisuuden tullen nappasin myös yhden asukuvan, tässä on nyt se mun uus bleiseri, joka on älyttömän hyvin istuva ja tosi mukava! Tykkään!!


Vielä kun saisin aikaiseksi fiksata niitä alaosia. Mä luulen, että harmaa hame vois olla aika veikee niiden mun ruskeitten saappaitten kanssa.

sunnuntaina, joulukuuta 11

Synttärit

Lukkari: taito- ja taideaineet, musiikki

Isä täytti viikonloppuna 75 vuotta ja me oltiin sitä juhlimassa kerrankin ihan koko perheen voimin Turun merimieskirkolla (on muuten erinomainen ruoka siellä!).
Koko perhe (=virallistetut suhteet +kakaralauma) tarkoittaa yhteensä 23 henkeä, eli meitä on aika iso ja äänekäs porukka, lisäksi juhlissa oli muutama muu läheinen. Meidän vanhin veli oli pyytänyt, että pidetään ohjelmanumerona semmonen lyhyt muistelutuokio joita siis yleensä järjestetään vaan hautajaisissa, mutta mä olin jo vuosi sitten päättänyt, että soitan isän juhlissa poikkihuilulla klassikkobiisin My Way.

Tämä oli siis kirjattuna kohdaksi 5 mun viime vuoden lupauslistalle ja se huiluhan olikin mulla vuodenpäivät kaapissa. Muutama viikko sitten tajusin, että asialle on tehtävä jotain ja niinpä me treenattiin Puolison kanssa joka päivä. Mä soitin aikoinaan aktiivisesti kymmenkunta vuotta, mutta edellisestä julkisesta esiintymisestä (ja samalla varmaan myös treenistä) oli vierähtänyt 22 vuotta. Isä oli meidän perheessä se, joka usutti näihin musiikkiharrastuksiin ja kiskoi meitä lauantaiaamuisin sängystä ylös ja treeneihin. Teini-iän rakkaimpia juttuja olivat musiikkileirit joilla kävin 5 kesää peräkkäin. Mä olen todella monta vuotta haikaillut asiaa, eli sitä, että aloittaisin uudestaan soittamisen, mutten ole oikein saanut aikaiseksi. Paitsi nyt kun oli selkeä tavoite ja sille deadline.

Olin pitänyt asian salaisuutena ja onnistuinkin aika vahvasti yllättämään koko porukan. Meillä oli mukana kitara, joten jotain musiikkinumeroa juhlaväki osasi odottaa, muttei todellakaan tällaista. 

Kappaleen A-osassa oli siis hervoton vibrato, sillä minähän aloitin vollottamisen jo ennen kuin sain ulos ensimmäistäkään ääntä, mutta niin vaan loppuun päästiin. Sen jälkeen volloteltiin yhdessä isän ja äidin kanssa ja soitettiin sen jälkeen encorena Moonriver. Enempää ei ehditty harjoitella valmiiksi, mutta tämä musisointi ei nyt todellakaan jää tähän! Mun Thomannilta hommattu halpishuiluni on aika haastava soitettava, joten ehkä alan katsella vähän parempaa pilliä itselleni. Ja seuraavaksi ruvetaan treenaamaan vaikka Foo Fightersia ja Sheryl Crowta ja sen sellaista...

Ai niin, kuvan pallomekko on se jonka hommasin viime kesänä Tallinnan Promodista, käytin loppukesän rapujuhlissa ja josta ei vieläkään ole tuon kummempaa kuvaa. Siihen on kyllä tulossa sopivat pikkukengät varmaan ens viikolla...

New Orleans here I come!

Lukkari: maantiede
Tsek

perjantaina, joulukuuta 9

Auttakkee taas!

Lukkari: taito- ja taideaineet


Mä en osaa päättää kumpi väri on parempi!
Musta tuo ruskee sopii paremmin siniseen ja harmaaseen, muttei niin hyvin mustaan. Punanen riitelee sinisen kanssa...

Äh! Käyttäisin ton tarjouksen nyt kun vaan tietäisin mihin... (ja ne kiilati tietty kummittelee edelleen mielessä myös :/)

torstaina, joulukuuta 8

Rasvainen juttu

Lukkari: matematiikka, kemia

Pahoittelut, että täällä on ollut kovin hiljaista viime aikoina. Yksi hyvä tekosyy siihen on se, ettei tähän mun läppäriin ole voinut ladata uusia kuvia kun tämä on ollut ääriään myöten täynnä vanhoja ja kuka sitä ilman kuvia blogaa. Toki viime aikoina on ollut vähintäänkin haasteellista saada ylipäätään mitään kuvamatskuja aikaan kun tuo luonnonvaloisuus on vaihdellut pimeen ja säkkipimeen välillä. Mutta en nyt aloita siitä...
 
Koneen siivousurakka on kummiskin hoidettu ja meillä kävi täällä pari vierastakin, joten tuli siivottua kämppää noin muutenkin. Ihmeesti sekin piristää (juu, myös ne vierailut!). Muutenhan on siipi ollut viime aikoina hiukan maassa kun on tota endorfiinin puutetta elimistössä.

Päivän aiheen piti olla rasva ja en nyt sitten tällä kertaa jauha elintarvikerasvoista vaan naamarasvoista. Niitä on ollut käytössä jopa ihan muutama:


tämä ensimmäinen on Oriflamen ryppyvoide joka olisi aivan ihana MUTTA... arvasitte oikein, se on taas kuorrutettu jollain hajusteella. Se ei edes ottaisi nenään kovin pahasti, mutta minä kun oon tämmönen väärinhoitaja eli tällään yhtä tököttiä koko naamaan silmäluomia myöten niin tämä alkoi muutamassa viikossa ärsyttää silmiä, eli pistää ne vuotamaan. Pahus!


Toka puteli, eli Biothermin Skin•ergetic on ollut mulla testikäytössä aiemmin ja nyt menin lentokentällä törsäämään uuteen purkilliseen. Harmi vaan, että vuodenaika on ihan väärä tälle tuotteelle eikä sitä kait viitsis kauheen pitkiä aikoja säilytellä. Tämän aineen tuoksuhan on suorastaan huumaava, mutta koostumus hyvin ohut. Pakkohan mun on tämä pois käyttää, mutta lisäksi ostin siis pari viikkoa sitten täydentäjäksi täyteläisemmän Kiehlsin.


Oikein hyvän tuntuinen rasva joka on tietysti aikamoinen kemikaalipommi.
En tietenkään tullut asiaa sen kummemmin ajatelleeksi siellä kaupassa. No, näillä mennään.

Mitäs muuta... olen shopannut kokonaisen kolmiosaisen jakkupuvunkin, on muuten ensimmäinen mun kaapissa ikinä! Siitä pitää lyhentää hame ja housunlahkeet ennen kuin näette sen.

Jos näette, jos joku sytyttäisi vähän valoja...