Eveliina

tiistaina, marraskuuta 29

Sairaskertomus

Lukkari: liikunta, terveystieto

Facebookissa olenkin jo moneen kertaan avautunut mun selkäongelmista, mutta kirjataan nyt sitten tännekin tätä mun sairaskertomusta.

Kuusamon keikalta muistanette, että mulla oli olevinaan joku noidannuolityyppinen kipuongelma siinä juuri kisan alla ja häädin sen hiustenkuivaajalla päästäkseni skabaamaan. No, eihän se juttu tietenkään siihen jäänyt vaan sunnuntaina kun kotiin päästiin mulla alkoi särkeä koko oikeaa puolta, eikä päätä voinut liikuttaa sinne suuntaan enää oikeastaan ollenkaan. Varailin siitä sitten akupunktioaikaa maanantai-iltapäivään kun meinasin, että tokihan se samalla tavalla hoituu kuin muutama viikko sitten: piikkiä vaan ja satulaan.

Eipä piikitelty. Mikko manipuloi multa jos jonkinlaista lihaslukkoa auki ihan muilla konsteilla jotta sai nikamat naksuteltua suunnilleen oikeisiin asentoihinsa -ne piikit kun vaikuttaa vasta viiveellä. Ja taas mä ajattelin, että noniin, eiköhän tämä murhe ollut tässä.

No eipä ollut.
Jatkuvasti oli sellainen tukkoinen ja kipuinen olo selässä, vaikka se särky saatiin pois, henkeä ahdisti. Tiistaina kävin joogaamassa ja keskiviikkona vielä hierottavanakin, mutta ei. Homma vaan paheni loppuviikkoa kohti niin, että torstaina alkoi muurahaisten marssi pitkin takareisiä ja pohkeita eikä henki kulkenut edelleenkään kunnolla. Perjantaina menin työterveyslääkärille, joka antoi tulehduskipulääkkeitä, lihasrelaksanttia ja fysioterapialähetteen. Ajan sain tietysti vasta maanantaille. Ainoa asento jossa oli suhtkoht mukava olla varttikin putkeen oli selinmakuu kovalla lattialla.

Lauantaina lähdin suunnitellusti seuran talvileirille Hyvinkäälle, sillä taikasormi-Pekka oli luvannut, että hän katsoo mitä asialle voisi ensiapumielessä tehdä. Varttitunnissa selkä saatiin oireettomaksi ja pääsin hiukan siis treenailemaan siinä muiden mukana mm. olkapää-, polvi- ja varvashippaa, tempausta paloina ja syvävenyttelyä, jota veti aivan erinomainen Maria Lehtonen Riihimäen Onnimannista.


Iltaa kohti muurahaiset palasivat ja vatsa alkoi myös oireilla. Jossain vaiheessa huomasin, ettei mulla ollut ollut nälkä sitten torstain, vaikka ruokailuväli oli aamupuuron ja kahvikupin jälkeen venähtänyt kymmeneen tuntiin. Sunnuntai-iltapäivällä alkoi vielä kuvotus.

Mulla oli siis hermosto mennyt sekaisin lihaslukoista jotka puristivat mun 4. ja 5. nikaman väliä jumiin. Nyt kun tätä kirjoittelen, vaiva ei ole vielä kokonaan voitettu kanta, mutta eilisen fyssarin jäjiltä olo on huomattavasti parempi. Pekalta löytyi huomiselle myös aika, joten hän saa jatkaa tästä. Ennalta ehkäisyä varten sainkin jo ohjeita lauantaina. Niihin voitte tekin tutustua täällä. Suosittelen lämpimästi!


Se mistä tämä on alkanut on täysin hämärän peitossa, mutta on kuulemma pidemmän ajan kertymää.  Tänään tajusin, että mulla ehti olla viikkokausia ruokahalu hukassa ja aamuisin jopa vähän vaikeeta saada mitään alas. Jos vastaavaa oiretta alkaa ilmetä niin ens kerralla tiedän, ettei se ole ihan normaalia vaan jotain pitää tehdä. Tähän pisteeseen en nimittäin enää ikinä halua ja olen aivan mielettömän onnellinen kun mun tila saadaan taas normaaliksi. Mitä se nyt sitten mahtaakin tarkoittaa...

4 kommenttia:

seluj kirjoitti...

Osteopaatit on taikureita! Toivottavasti selän kanssa alkaa olla helpompaa :)
*J

Eveliina kirjoitti...

Tänään oli parempi päivä kuin eilen. Luulen, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu (ehkä jopa jo tämän viikon aikana)!

Anzuppi kirjoitti...

Tsemppiä selän kuntoutumiseen!!!

Eveliina kirjoitti...

Kiitti Anzu! Paremmalta näyttää, selkeesti. Aion päästä vähän jo treenailemaan tänään :D