Eveliina

perjantaina, joulukuuta 30

Vuosi 2011

Lukkari: taito- ja taideaineet, liikunta, maantiede, psykologia, historia,
musiikki, terveystieto, hyppytunti, jatko-opinnot

Vuoden vaihtumisen kunniaksi vedetääs täälläkin hiukan yhteen.
Pähkinänkuoressa vuosi 2011 oli
rakkautta, urheilua ja rakkautta urheiluun.

Ja paljon olen oppinut!

Alkuvuodesta maailma näytti parhaimmillaan tältä:

 

ja tammikuun ainoa asukuva tältä:


Me pidettiin illanistujaiset ja syötiin blinejä mateen mädillä
ja ostin liput Foo Fightersin keikalle Kalastamaan.

Helmikuussa vietin koruviikkoa ja löysin Turusta hyvät farkut:




Maaliskuussa urheilu vei sitten kokonaan mennessään.
Lainapaidassa ja karvasaappaissa nostin elämäni
ekan kuulakisan ja ylitin tulostavoitteeni 20%:lla.


Lisäksi sekosin siniseen ja poikkesin Tukholmassa:


Huhtikuu oli vilkas kuukausi;
leikkautin tukan lyhyeksi ekan kerran yli kymmeneen vuoteen,
juhlin nelikymppisiä ja hommasin sinisen bleiserin
jota pidin koko kesän. Lisäksi ostin Hullulta Päiviltä auton...


Toukokuussa juhlittiin lisää.
Ensin yhtä semmosta mestaruutta


 ja sitten lasten valmistujaisia.
Samoihin aikoihin korkattiin puukenkäkausi joka jatkui pitkälle syksyyn:


Kävin myös kuvailemassa junia


Ja perustin Kuulasaunan


Tuli kesäkuu.
Alkukuusta lomailtiin Italiassa.
Matkassa oli 12-kiloinen kuula ja missiona karistaa
kuuden minuutin apina olkapäältä ja sehän onnistui.

Mutta ehdittiin me maisemiakin katsella.

 

ja juhannuksena nähtiin viimein se odotettu Foo Fightersin keikka,
jolta Puoliso osti mulle paidan.
Siitä on tullut mun kisapaita ja Pretenderistä mun virallinen kisabiisi.


Hikinen heinäkuu ja 11. hääpäivä...

jos en ollut töissä karvasaappaat jalassa ja kaulahuivi kaulassa
niin enimmäkseen pukeuduin kutakuinkin näin:
 

tai näin


tai näin:


Viron reissusta olikin tuomisina hopeaa ja niin suuri itseluottamus,
että loppukesän jouduin ajelemaan ikkunat auki kun ei enää Sitikkaan mahtunut.

Sitä tarvittiin elokuussa kun lähdin lunastamaan itselleni asetettuja tavoitteita:


Nää paidat on niin nähty...


Kuvasin myös lämppävideon ja aloin opetella käyttämään iMovieta.


Syyskuussa blogi oli muuttanut täältä ja täältä tänne.


ja rupesin valmentamaan mun omia tyttöjä (joista täällä yksi).
Muodillisesti elämä palasi taas uomiinsa. Farkut ja bleiseri. Viikosta toiseen.


Tai vaihteeksi villatakki:


Tuli lokakuu.
Kävin oppimassa tuomarointia ja Kuulasauna muutti Otaniemeen.
Treeni jatkui, mutta mulla alkoi tulla mutkia matkaan.

Kelit sentään jatkuivat lämpiminä.
Tässä casualia toimistopukeutumista lempihousuissa ja -huivissa:


Niinhän mä just sanoin...


Ja tuli marraskuu.
Aloitetaan iloisista asioista:

Kavioliitto




Uudet saappaat ja paita:


Kuusamon reissun jälkeen ei sitten hymyjä oikein irronnut.
Sen sijaan alkoi hyvin opettavainen vianetsintä- ja kuntoutusoperaatio.

Päästiin joulukuuhun.
Sateessa ja säkkipimeässä en edes tajunnu, että joulu ja vuodenvaihde lähestyvät,
pukillekin unohdin kirjoittaa...
Kuukauden ainoassa valonläikässä napatussa asukuvassa
uutukainen bleiseri, jonka alaosat on vielä lyhentämättä.


Mutta kyllä me silti juhlittiin!
Ensin Isän synttäreitä, joita varten opettelin 20 vuoden tauon jälkeen soittamaan


sitten siskon synttäreitä


Ja vielä jouluakin.
(Jostain se pukkikin vaan tiesi mun toiveet...)


Vuoden vaihtumisen kunniaksi ja vähän ehkä siksikin,
että tarvitsen referenssin uudelle valmentajalleni,
olen lähdössä vielä huomenna tekemään yhtä
kisasuoritukseen verrattavaa nostoa.
Mielestäni se on oivallinen tapa päättää vuosi 2011,
tiedättehän: rakas laji ja hyvä seura.
Ehtii sitä illalla sitten vielä samppanjaa ja raketteja jos siltä tuntuu.

Mitä sitten olen oppinut tästä vuodesta?

Että unelmat on tehty toteutettaviksi,
ei voi, ei pysty ja ei onnistu eivät ole vaihtoehtoja jos ei ole kokeillut,
ja että urheiluhommat ei ole mitään ilman noita tyyppejä.

Parasta kisaamisessa on nimittäin se huikea kannustus.
josta ei tajua tai muista mitään kun suoritus on vaiheessa,
mutta jälkikäteen videolta kuunneltuna siitä tulee kylmänväreet joka kerta.
Siitä ei tietenkään pääse osalliseksi jos ei kisaa,
joten ensi vuoden tavoitteet on aika selkeet:
lisää rakkautta ja urheilua ja rakkautta urheiluun!

7 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Valitettavasti työ haittaa vapaa-aikaa huomennakin, joten en pääse kannustamaan sua paikan päälle. Hengessä mukana kuitenkin, niin että kitarisat väpättää! Tsemppiä testinostoon ja kiitos vielä kerran tästä vuodesta. On ollut huikeeta.

- Mimosa

Anzuppi kirjoitti...

Musta kahvakuulakisoissa parhaita puolia on se henki, että vaikka on(ja pitääkin olla)eri seuroja ja joukkueita,silti kaikki kannustavat ja auttavat kaikkia.
Miksi? -Ehkä siksi kun ollaan kuulaulluja. Ja se jos mikä yhdistää. :)

Eveliina kirjoitti...

Kiitos Mimosa, hyvinhän tuo meni.

Antzu, tuo kisojen henki ja kannustus ja apu on aika poikkeuksellista. Yleensä urheiluhommissa kaikki on niin mustasukkaisia omista jutuistaan että mitään ei paljasteta kilpakumppaneille.

Nimetön kirjoitti...

Onko sun uusi valmentaja salaisuus vai kerrotko kuka hän on?

Eveliina kirjoitti...

Kyllä mä sen paljastan ihan tässä lähipäivinä...

Satu kirjoitti...

Ihania kuvia Italiasta!

Mikä on 6 minuutin apina olkapäillä?

Eveliina kirjoitti...

Kiitos Satu!
Mulla meni tosi kauan, että sain kuusi minuuttia työntöjä tehtyä, siitä tuli semmonen ärsyttävä henkinen apina, joka aina keikkui tossa olkapäällä naukumassa, että ei tuu onnistumaan.