Motivaation lähteillä

Lukkari: psykologia

Edittiä 4.11. Lukekaapas tämäkin!

Nyt kun vuosi lähenee loppuaan niin rupee tietty olemaan se aika vuodesta, kun pitäis sitä ja tarvis tätä (esim. laihtua ja aloittaa kuntoilu tai jotain vastaavaa). Mitä jos tänä vuonna oisit ajoissa liikkeellä; marraskuu on ihan yhtä hyvä aloituskuukausi kuin tammikuukin ja perjantai yhtä hyvä kuin maanantai.

Täältä ja täältä löytyy terveysasiantuntijoiden vinkkejä motivointiin ja täältä puolestaan liikunnanvihaajan.
Omat vinkkini, jotka ei perusajatukseltaan suuresti poikkea edellisistä ovat seuraavia:

1) Mieti mitä haluat ja miksi haluat

ja onko se todellakin sinä joka haluat (ettei se vaan sittenkin ois naapuri, puoliso tai työterveyslääkäri).

Tee lista tai kartta tai vaikka kuvakollaasi aiheesta, pohdi kaikki hyvät ja huonot puolet:
- mistä joudun luopumaan, mitä oletettavasti saan tilalle sekä mitkä näistä edellä mainituista ovat oikeesti tärkeitä ja merkityksellisiä?
- Onko olemassa joko-tain sijaan sekä-että -vaihtoehto?
- Voisitko ajatella, että uhrausten sijaan teetkin valintoja?

Listaa kaikki mieleen tulevat, aiheeseen liittyvät fiilikset ja ideat sekä tahot joilta saisit apua proggikseesi. Ja tässä kohdassa ei missään nimessä kannata karsia listaa periaatteella "seonvarmaanihantyhmää", "noemmänykehtaa" tai "eisekumminkaa". Kaikki ideat tarkoittaa ihan kaikkia, myös niitä tällä hetkellä vähemmän realistisia!

Sitäpaitsi et voi tietää jos et edes kysy.

2) Määritä tavoite.

Sen pitää olla sekä konkreettinen, että realistinen (ja mahdollisesti tarvitset jokusen yhtä realistisen välitavoitteen). Mieti taas, että onko ne tavoitteet nyt todellakin juttuja joita sinä haluat.

Tämä tavoite on nyt sitten se varsinainen motivaationlähde, siksi sitä pitää haluta itse. 
Jos on tarvis, hanki itsellesi joku amuletti joka muistuttaa siitä, esim. kaulaketju, sormus tai rannekoru toimii hyvin, sillä niitä voi kuljettaa mukana ja hypistellä aina tarpeen tullen.
Muista, että jos on tahto, löytyy keinot!

3) Tee toimintasuunnitelma.

Muista taas konkretia: mitä, missä, koska, kenen kanssa, mitä välineitä tarvitaan vai tarvitaanko mitään? Entäs apua, konsultaatiota, kirjaviisautta?
Jonkinlainen aikataulu on hyvä olla olemassa myös, mutta samoin kuin työpäivän aikatauluttamisessa siihen on hyvä jättää vähän joustovaraa. Muuten siitä saa vain stressin.
Kun sitten joudut syystä tai toisesta joustamaan, muista, ettei se tavoite siitä mihinkään katoa, vaikka sen täyttyminen mahdollisesti siirtyy. Voi olla että tarvitset B-suunnitelman, mutta sen tekemisen (ja murehtimisen) aika on vasta kun faktat on selvillä!

4) Ryhdy hommiin. 

Jos kyse on liikuntajutuista, niin on toki viisainta aloittaa maltilla, mutta sovi itsesi kanssa myös, että kokeilet lajia (olipa se sitten jumppaa tai mitä tahansa) useamman kerran ennen kuin lyöt mielipiteesi lukkoon. Varsinkin jos käyt ohjatuissa jumpissa, ohjelmat vaihtelee, ohjaajat vaihtelee ja erityisesti omat fiilikset vaihtelee. Olen vakuuttunut, että jokaiselle löytyy oma liikuntalaji, mutta jos ylipainoa on runsain mitoin, se voi tietysti viedä jonkin aikaa kun oikein mikään liikunta ei tunnu kovin kivalta. (Laihdutuspuolella ensisijainen konstihan ei ole liikunta vaan ruokavalinnat ja niihin en nyt puutu tarkemmin tässä yhteydessä).

Jos tarvitset apuja, oppia tai neuvoja, kysy ja lue, keskustele netissä, lähetä sähköpostia. Jos et saa mitään vastausta, lähetä uusi ja jos et sittenkään saa, kysy joltakulta muulta.

5) Puhu itsellesi ystävällisesti, kehu itseäsi. Voit olla kriitikko mutta älä ole sättijä. Ole ylpeä saavutuksistasi, hymyile itsellesi!

Tätä en suostu selittelemään,
mutta kerron omakohtaisen esimerkin: 
kävi ilmi, että on olemassa kilpaurheilulaji, jota ei ole tarvinnut aloittaa ennen kouluunmenoa ja silti siinä voi tehdä tuloksia.

1) Halusin tehdä siinä tuloksia.
Tiesin, että se vaatii treeniä ja koska en siitä paljon vielä ymmärtänyt, luin aiheeseen liittyvää materiaalia ja sen perusteella päädyin hommaan valmentajan joka ymmärtää.

2-3) Asetin tulostavoitteen numeroina.
Valmentajani teki sen pohjalta sitten suunnitelman siitä missä tahdissa pitäisi edetä, että tavoite täyttyy.

Itse huolehdin siitä, että välineet on saatavilla ja merkkasin kalenteriin suurin piirtein treenipäivät. Tulostavoite oli sen verran hyvä motivaattori, että saatoin treenata kotona ja vaihdella treenin ja levon paikkoja tuntemusten  ja tarpeiden mukaan, eli sovittaa treenipäivät vaikkapa lomien ja työmatkojen oheen. Lisäksi piti tietysti huolehtia levosta ja palautumisesta ja välillä siis tehdä kompromisseja niiden optimoimiseksi ja jättää vaikka illallisviinit nauttimatta. Joku muu kutsuu niitä uhrauksiksi, mutta mulle ne olivat vaan tavoitteen hyväksi tehtäviä valintoja.

4-5) Treenasin suunnitelman mukaan,  
paitsi että noin kahdeksan kymmenestä treenistä on aina mennyt ja menee edelleen kaikkea muuta kuin loistavasti saati täydellisesti.

Sehän on toki saattanut hidastaa tuloskehitystä, mutta mistäs minä sen tiedän, kun tulokset ovat sitä mitä ne tällä hetkellä ovat ja olen tästäkin kehityksestä onnellinen ja tyytyväinen.

Joskus tunnen suorastaan kauhua kun katson sitä ohjelmaani ja mietin millaisia kilomääriä mun pitäisi saada ilmaan vaikka kolottaa sieltä ja ahistaa täältä ja yöunikin oli mitä oli. Tartun silti siihen kahvaan; joskus homma jää kesken ja ketuttaa, joskus taas mennään hengen ja fysiikan äärilaidalle ja se nousee sittenkin. Ne on sykähdyttäviä hetkiä vaikka niitä ei ois kukaan muu todistamassa, että minen oo mikään turha muija (en sittenkään, vaikka 5000+ naista nostais paremmin ja isompia kilomääriä tosta vaan ja niillä ois kaikilla tiukemmat pakaratkin)!


Minä toimin itse omana kriitikkonani ja käytän sen tyyppisiä ilmaisuita kuin
- Ei se tainnut ihan mennä putkeen -vielä.
- No, hengitys toimi sentään hyvin.
- Vasen oli parempi kuin viime viikolla.

Se tavoite tuli siis saavutettua ja nyt on asetettu uudet. Niitä kohti mennään, todennäköisesti saman 8/10-metodin hengessä. Kisaan mentäessä kuitenkin tiedän, että olen tehnyt sen hetkisen parhaani valmisteluiden suhteen eikä ole mitään syytä uskoa, etteikö suoritus tulisi olemaan paras mahdollinen oma suoritus. Siispä kun tartun siitä kahvasta, voin sanoa itselleni, että mä osaan tän ja sitten tehdä minkä osaan. Tuloslistaa ihmetellään sitten jälkeenpäin, että siinä mielessä "teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää".

Paras tapa välttää virheet on muuten olla tekemättä mitään!

PS. Pikku vinkkinä, että käytän tätä samaa kaavaa muussakin elämässä, esim. duunipalavereja tai koulutuksia valmistellessa: mietin mikä on tavoite, selvitän faktat ja kerään tarvittavat taustatiedot, en sensuroi ideoita, sillä on mahdotonta tietää ovatko ne ne kaksi vai ne kahdeksan kymmenestä. Jos olen valmistautunut parhaani mukaan, voin sanoa itselleni, että mä osaan tän ja tavoitekin on varmasti lähempänä.