Nää työreleet on niin nähty, mutta RautaNeidolta saatua hopeista kaulakorua ei. Mä olin sen nimittäin itsekin vallan unohtanut, kunnes tuli eilen vastaan kun haeskelin uutta ripsiväriäni. (Nyt se ripsari on sitten muuten kateissa, joten jännityksellä odotan mitä "uutta" tänään löytyy...). Tähän vois kuulemma vaihtaa ketjunkin, mutta tämä nauha on paljon hienompi systeemi. Tämmösen mä laitan siihen kuulaankin jos nyt vaan saan päätettyä että mihin kuulaan...
Ei tämä uus tukka vieläkään kovin hyvin näy. Mun pitää pyytää Puolisoa kuvailemaan sitä vaikka viikonloppuna kun mulla on lauantaiksi semmonen meno, joka vaatii hiusten pesun ja laiton. Astetta skarpimman version se ihanainen Meri tästä polkasta tällä kertaa teki, mutta eiköhän se taas muutaman viikon päästä ryöpsähdä :D
Onko teille koskaan käynyt niin, että ootte lähteneet viettämään ihan mahtavaa viikonloppua ja kun palaatte kotiin, löydätte kameran muistikortin tietsikasta?
Siinä kohtaa ei enää harmita sekään, että unohditte ottaa viikonlopun aikana yhtään kuvaa.
Ai niin, viime viikon kohokohtiin (1. RautaNeidon ekojen kisojen, joissa hän upotti mua vielä syvemmälle tilastoissa, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että mun tarvii varmaan alkaa reenaan ja koittaa rämpiä sieltä takas ylöpäin 2. mun ihka ekan 3 h nostotekniikkaperuskurssin ja 3. kummipojan 11-vuotissynttäreiden lisäksi siis) kuului ekat lattiasta saakka vedetyt leuat sitten vuoden 1998.
Toivotaan, että tästä viikosta tulee yhtä hieno vaikka olo on kyllä vähän tämmönen nyt:
Mun tekis mieli tämmöstä mutta mä en osaa päättää väriä. Otanko sinisen, joka on mun mestaruusväri, keltaisen, joka on tavoitemestaruusväri vaiko harmaan joka on muuten vaan hieno?
Pihalla sataa taas vaakatasossa jotain jonka läpi ei meinaa näkyä ollenkaan ja sähköpostiin pukkaa kirkkaita kevätmallistoja. Laitan harkintaan...
Jotain outoa on taas muuten tapahtunut, sillä näihin farkkuihin jotka ei veny yhtään on alkanut mahtua vällärit alle. Kävin aamulla varmuuden vuoksi vaa'alla mutta sillä ei olut mulle mitään uutta kerrottavaa. Kait se on taas se täsmälaihduttava liikunta sitten.
Tukkakin on muuten uus. Koitan saada siitä vähän parempaa kuvaa kun se taas on puhdas...
Löysin tehokkuudelle tämmösen määritelmän:
"tehokkuus = saavutettujen tulosten ja käytettyjen resurssien suhde".
Toisin sanoen tehokkuudella haetaan aina mahdollisimman hyvää hyötysuhdetta omille panostuksille, eikö? Tuotetaan enemmän vähemmällä.
Jos mä käyn fillaritunnilla, niin sillä on aika vähäinen vaikutus mun lihasvoimaani. Jos käyn lihaskuntotunnilla sillä on vähäinen, joskaan ei olematon vaikutus hengityselimistön kuntoon. Jos mä käyn molemmilla, menee siihen tuplasti aikaa.
Jos mä nostan 12 kg kuulaa varttitunnin, on sillä vaikutusta sekä mun lihasvoimaani kautta koko kehon, että vielä siihen hengityselimistönkin toimintaan. Jos nostan 16-kiloista, on sillä vielä enemmän vaikutusta.
Väittäisin sitä tehokkuudeksi.
Entäs sitten "tekniikka"?
Jos nyt miettii vaikka judon heittotekniikoita, niin eikö siinä opeteta niksit, joiden tarkoitus on käyttää oma ja vastustajan liike-energia hyväksi tavalla, joka ei aiheuta fyysistä vahinkoa. Eli siis tekee treenistä turvallista.
Sama pätee tietysti kuulaan, eli ei se tekniikan opettelu ole mitään sen ihmeellisempää kuin muutama yksinkertainen perusasia joiden funktio on ihan sama: maksimaalinen hyöty ja turvallisuus.
(Toisinaan kyllä tuntuu siltä, että varsinkin kuulatekniikka-sana on ehkä hiukan kokenut inflaation.
Jos kuulalla tehdään hauiskääntöä tai kulmasoutua, ei se minusta ole "kuulatekniikkaa", se on hauiskääntö tai kulmasoutu.)
Miksi nostotekniikat on helppo oppia?
No siksi, että niissä ei ole mitään kehon, luonnon tai ergonomian vastaista ja samat asiat toistuu kaikessa: hengitetään, pidetään lantio kuulan alla, ei turhia jännitetä.
Jalat hoitaa ponnistuksen, lantio pysyy suorassa ja hoitaa voimansiirron.
Ja sitten tietysti käden suoristuminen ylhäällä ja liikkeen pysäytys.
Varsinaiset haasteet iskee vasta kun venytetään aikaa ja lisätään painoja. Jopa maailman parhaalla alkaa tekniikka hajota kun tarpeeksi väsyy:
Kävi aivan mieletön tuuri, sillä sain 23.1. alkaen Kuulasaunalle kaupungilta tilat ja vielä ihan samalle päivälle ja käytännöllisesti katsottuna muutenkin samaan ajankohtaan kuin on pidetty Otaniemessä treenejä, eli maanantaisin klo 18:30-20. (Lisätietoja.)
Mä kyllä tunnen itseni petturiksi kun tuo Prodekon porukka on ollut niin mahtavaa, mutta mulla ei ole resursseja lisätä viikkoon enempää treenejä ja se sali on niin pieni. Tiistilän koululla meillä on käytössä 135 m2 joten saadaan ihan erilainen syke kaikkiin juttuihin.
Jos porukkaa käy säännöllisesti niin kaupungilla on yleensä ollut vanha varaaja etusijalla kun saleja jaetaan syksyllä, joten nyt kuulkaas sana liikkeelle!
Kahvakuula ry hoitaa kustannukset ainakin nyt kevään ajan ja toivottavaa on, että jos joku vaikka käykin kerran-pari kokeilemassa, josko tästä ois liikuntamuodoksi, niin sitten liittyisi jäseneksi. Parin kympin panostuksensa saa jatkossa takaisin mm. jos tulee hommanneeksi kuulan tai pari... Keväälle on suunnitelmissa myös jäsenille suunnattu leiri ja mä olen kysellyt sinne yhtä tosi upeaa vetäjää, toivottavasti aikataulut natsaa!
Lupasin niitä tyttöjen juttuja, joten tässä yksi: Awapuhi-mango -shampoo, jonka tilasin iHerbistä. Halpa luomu, muttei yhtään litku kuten tuppaavat olemaan, vaahtoaa hyvin ja pesee yhdellä kerralla, hyvä tuoksu.
Taitaa jäädä käyttöön tämä ja kun mun viimeinen pullo Tigin Oatmeal & Hone -hoitsikkaa on käytetty niin hommaan jonkun tästä sarjasta!
Jos ette ole ennen tilanneet tuolta mitään, niin VUL805-koodilla saa 5$ alennusta ekalla ostokerralla.
Lukkari: taito- ja taideaineet
