Eveliina

tiistaina, maaliskuuta 28

Kokemuksia kapselivaatekaapista

Lukkari: taito- ja taideaineet

Nyt alkaa olla sesonki taputeltu, joten jospa vähän laittaisin fiiliksiä ylös ennen kuin alan kasata uutta settiä.

Silkkipaidat:
Ihania, mutta eipä niille mitään käyttöä löytynyt.

Eipä kyllä sattunut yhtään raitahousukeikkaakaan, eikä mekko, eikä bleiseri. Tunika oli sentään päällä kerran. Toki olihan tämä hiukan vajaa sesonki myös.

Tilanne voisi olla toinen jos kävisin päivittäin töissä kodin ulkopuolella mutta nyt en käy.

Trikoopaidat joissa tekokuitua:
Jätä kauppaan ja keskity luonnonkuituihin joihin eivät tartu hajut. Olis tämä pitänyt jo tietää.

Ruutupaita:
Saanut uuden elämän, ollut käytössä varsin paljon, ottaen huomioon, etten ole pitänyt sitä aiemmin kuin pari kertaa. Tähän vaikutti eniten ehkä se, että opin YouTubesta uudenlaisen tavan kääriä tästä hihat silleen coolisti.

Jatkoon!

Samoin seuraavaan kauteen jatkavat varmuudella oranssit housut, raidallinen pellavatrikoopaita, molemmat neuletakit, kaikki T-paidat ja pellavatrikootoppi.

Ja Lindexin merinoille annan täydet pisteet!

Olen myös tehnyt suorastaan poikkeuksellisen paljon vaateostoksia tämän sesongin aikana, sillä tilasin Henkalta 2 pellavatoppia ja vaaleat pillifarkut - kun halvalla sain. Niitä farkkuja olen myös pitänyt jonkun verran, samoin toista toppia koska heitin yhden pitkähihaisen pois.

Farkkujen laatu ei ole mikään huikea, mutta eiköhän ne tämän kesän kestä. Ne tuntuvat supermukavilta päällä!

Valkoista kauluspaitaa ei vielä ole löytynyt, joten jos sellaista tarvitsen niin otan edelleen Puolison kaapinpuolikkaasta lainaksi.

Se "kakkoskapseli" on niin ikään ollut runsaalla käytöllä, varsinkin reisitaskuhousut ja ulkovaatteet, koska tässä on ollut kaikenlaista partiotouhua. Niistä voisin jonain hyvänä päivänä varmaan tehdä erillisen postauksen...  

Kerran olen käyttänyt kevättrenssiä koska piti olla edustava päivänä jolloin satoi ihan silkkaa vettä.

Asuista en saanut yhtään oikein kunnollista kuvaa jossa olisi valaistus kondiksessa.




En muista mikä toppi tässä on ollut alla, joko se tummansininen merino tai luonnonvärinen.

Pukeutuminen on toden totta ollut helppoa näin kun valinnanvara on kutistettu minimiin. Olen siis näyttänyt ihmiseltä myös istuessani kotona kirjoituspöydän-ruokapöydän ääressä.

Suosikeiksi ovat nousseet tuo vaalea neuletakki ja oranssit housut, toki myös nämä uudet pillit (joissa on polvessa reikä - mutta paljon pienempi kuin missään muissa mun risafarkuissa.)

Päivitän "tässä joku päivä" loput tuosta uudesta kokelmasta ja katsotaan sitten myöhemmin mihin osuu seuraava vaihto - viimeistään juhannukseen, koska lähdemme reissuun ja perillä on varmasti kesä.

Maaliskuu

Lukkari: yhteiskuntaoppi, ruokatunti, jatko-opinnot

Maaliskuu vetelee viimeisiään, joten on korkea aika laittaa ylös sen kohokohtia.

Sitä ennen nöyrä anteeksipyyntö kaikille joiden kommentit ovat odottaneet hyväksyntää täällä blogissa - en edes tiennyt (muistanut?), että täällä on sellainen ominaisuus, kun osa kommenteista on tullut perille ihan hyväksymättäkin.

 

Grillaaminen onnistuu kelillä kuin kelillä

Tassuterapiaa


Partioleiripaikan katsastusreissu

Ja sitten ihan oikea yöretki oman lauman voimin (vähän kuten mökkeilyä)

keskiviikkona, helmikuuta 15

Kapselivaatekaappi (capsule wardrobe)

Lukkari: taito- ja taideaineet

Törmäsin taannoin YouTubessa videoihin joissa puhuttiin kapselivaatekaapeista (capsule wardrobe), jotka on siis selkeästi rajoitettuja vaatekokoelmia joissa pyritään siihen, että kaikki käy kaikkien kanssa yhteen.

Koska olin jo intoutunut marittamaan meidän huushollissa muutenkin, tämä oli vaan yksi sivujuonne lisää siihen. Meillä oli siis ihan todellinen tarve saada kaapeista pois kaikkea millä ei ole enää mitään käyttöä, koska sekä likapyykkikaapista että suihkuverhotangosta oli tullut pysyvä osa vaatesäilytystä. Vaikka projekti on vielä sikäli vaiheessa, että asunnossa saa toistaiseksi väistellä säkkejä jotka ovat menossa joko kierrätykseen tai varastoon (sillä varastolle ei vielä ole tehty mitään ja se on täynnä lattiasta kattoon), paljon on jo tapahtunut. Näyttää siltä, että mm. jossain vaiheessa suunniteltua toista tankoa ei sittenkään tarvita henkarikaappiin ja siltikin kaikki puolison puhtaat paidat mahtuvat sinne kerralla. Jei!

Tässä on tiivistelmää ohjeista joiden mukaan olen kapselia kasannut. Osa niistä on peräisin em. videomatskusta, osa omia lisäyksiäni.

 1. Tee ensin lista asioista joita normaalisti touhuat viikon aikana: missä käyt ja kenen seurassa ja millaisiin tilanteisiin täytyy varautua. On nimittäin pukeutumisen kannalta ihan eri asia tehdä töitä kotona tai kodin ulkopuolella, pankissa, sairaalassa tai päiväkodissa.

Jos työn ja vapaa-ajan vaatimukset ovat todella erilaisia, jotkut verkon pukeutumisneuvojat antavat ohjeeksi laatia kaksi erilaista kokoelmaa (”kahden kapselin taktiikka").

 2. Seuraava vaihe on heittää kehiin muutama adjektiivi jotka kuvaavat omaa tämän hetkistä tai sitä tyyliä, jollaisena tahtoisi itsensä nähdä. Määrittelyssä voi käyttää apuna myös kuvamatskua, esim. Pinterest-kokoelmia tai vaikka naistenlehtien kuvia. Eikä lehtien siis tarvitse olla uusia. Kaikki vanhatkin idolit kelpaa yhtä hyvin tähän tarkoitukseen.

3. Kolmanneksi kannattaa kaivaa kaapista esiin ne vaatekappaleet joissa viihtyy kaikkein parhaiten ja peilata niitä tähän toivekuvaan ja adjektiiveihin. Jos niillä ei ole mitään yhteistä, kannattaa kaivella tuota kuvamatskua uudemman kerran ja miettiä millaisiin yhdistelmiin ne omat suosikit taipuisivat ja ovatko ne vaatteita jotka myös sopivat omaan arkeen.

 4. Muita huomioitavia asioita ovat tietysti vuodenajan asettamat vaatimukset ja minusta myös se, kuka hoitaa perheen vaatehuoltoa ja millä tahdilla. Materiaaleja valitessa ja valikoiman laajutta pohtiessa sillä on nimittäin väliä mikä on vaatteiden pesuväli, pestäänkö niitä omassa koneessa (kuinka usein se täyttyy?) vai pesulassa tai voiko niitä kenties enimmäkseen tuulettaa.

Useimmat tuntuvat muokkavan kapseliaan noin 3 kk välein vuodenaikojen vaihtuessa. Se, montako vaatekappaletta siihen kuuluu ja mitä lasketaan mukaan (päällysvaatteet, asusteet, kengät?) on puhdas makuasia, mutta itselle kannattaa joka tapauksessa asettaa selkeä numerotavoite joka voi olla vaikka 33 (project 333 on eräs näistä variaatioista ja yhteisöistä joita pyörii netissä. Ensimmäinen 3 tarkoittaa kolmea kuukautta.)

Tällainen 33 kappaleen kokonaisuus voisi koostua esim. näin:
14 yläosaa (topit, paidat, neuleet - aluspaitoja ei tarvitse laskea)
6 alaosaa (housut, hameet)
4 välikerrosta (neuletakit, pikkujakut, liivit)
2 mekkoa
2 takkia
5 paria kenkiä

 Joukkoon mahtuu hyvin muutama näyttävämpi juttu tai sitten näyttävyyttä voi lisätä koruilla, vöillä, laukuilla, hatuilla ja huiveilla. (On myös niitä kapseliversioita, mm. tuo 333 joissa nämä kaikki pipoa ja hanskoja myöten lasketaan tuohon 33:een, mutta kuten sanottua: jokaisen oma valinta.)

5. Tässä vaiheessa on luultavasti värimaailma jotenkuten selvillä ja kun siihen yhdistetään vuodenaika jota varten kapselia kootaan, omasta vaatevalikoimasta karsiutuu osa jo aivan itsestään.

Nämä vaatteet käydään läpi: rikkinäiset heitetään pois tai huolehditaan korjattavaksi, epäsopivat viedään kierrätykseen ja loput pakataan odottamaan seuraavaa sesonkia.

Niistä epäsopivista kannattaa vähän tarkastella että miksi ne on jääneet pitämättä. Esim. itse huomasin, ettei mulle lainkaan sovi venepääntie, ja vaikka matsku ja kuosi ovat olleet kunnossa niin tuolla ne paidat pyörivät tyhjänpanttina. Nytpä en sitten enää osta sellaisia!

6. Oikeaa väriä ja materiaalia olevat vaatteet levitetään selkeästi näkyville ja niille tehdään sama esikarsinta rikkinäisten ja epäsopivien suhteen.

 Koska tavoite on saada mahdollisimman monta vaatekappaletta sopimaan toistensa kanssa kannattaa aloittaa yhdestä tai kahdesta neutraalista väristä ja perusjutuista. Neutraalit on minusta parasta kaivaa jostakin omasta lempivaatteesta joka voisi hyvin olla kuviollinenkin. Mustan, navyn ja farkkusinisen lisäksi muita vaihtoehtoja ovat mm. kaikki ns. luonnonsävyt (valkoinen, harmaa, beige, luumu, vihreä, ruskea) ja miksei pastellitkin.

Yksittäisistä vaatteista farkut, bleiserit, kynähameet ja suorat housut eivät suotta ole suosittuja näissä kokoelmissa - siis niillä joille ne sopivat ja jotka niissä viihtyvät.

Asukokonaisuuksiin saa joka tapauksessa halutessaan paljon variaatiota värikkäillä yläosilla, kuvioilla, erilaisilla tekstuureilla ja leikkauksilla. Myös kerrostaminen on kova juttu, eikä kannata unohtaa värikkäitä kenkiäkään.

Toki kukaan ei kiellä pukeutumasta musta-harmaa-valkoinen -yhdistelmiinkään.

7. Kun oman vaatevaraston mahdollisuudet on käyty läpi voi tehdä listaa vaatekappaleista joilla on joko selkeä tarve tai joilla voisi selvästi monipuolistaa omaa settiä. Joskus näitä reikiä ei itse asiassa ole lainkaan. Kuitenkin jos jotakin hankkii, jostakin kannattaa myös luopua ja pitää tuosta omasta numerostaan kiinni.

Ja siitä ei muuten kannata kokea huonoa omatuntoa jos sittenkin joutuu menemään sinne varaston laatikoille hakemaan jotakin. Meillä nyt varsinkin kun joutuu elämään kelien mukaan ja/tai tilanteet muuttuu.

Se mitä hyötyjä tästä on raportoitu:

  • vaateostoksista tulee harkitumpia, rahaa säästyy kun alelappu ei enää kelpaa tarveperusteeksi
  • kaapissa on aina jotain päällepantavaa 
  • vaatteet löytää kaapista helpommin ja niistä pitää parempaa huolta 
  • reissupakkaaminen helpottuu kun kaikki vaatteet käy yhteen 
  • valinnan helppous vapauttaa aivoista kapasitettia muuhun tähdellisempään 
  • kaapeissa oleva kaaos lakkaa ahdistamasta 
  • joutuu haastamaan mielikuvitustaan kun miettii erilaisia yhdistelmiä 
  • vaatteet joissa viihtyy lisää itseluottamusta  
Kauanko aikaa tämän miettimisessä sitten meni... 

Itse asiassa minä käytin tähän yhden illan, sen jälkeen kun olin kerännyt kaikki selkeät tapaukset pois kaapeista pyörimästä vietäväksi kierrätykseen (muutama säkillinen - mut hei, ne on niitä pienempiä 75-litraisia sentään...).

Lisäksi seuraavana päivänä tarkistin päivänvalossa, että olin arvioinut värit oikein ja sovittelin vielä jotain yhdistelmiä oikein päälleni, koska mun mielikuvissa mm. säärissä on noin 10 cm enemmän mittaa kuin todellisuudessa. Loppujen lopuksi käytin tota "kahden kapselin taktiikkaa", jossa on viikonloppurytkyt erotettu noista edustavammista vaihtoehdoista. Ne kun sattuu olemaan mun lemppareita (hupparit ja rikkinäiset lököfarkut). Siihen samaan ”kokoelmaan” kuuluu sitten myös ulkoiluvaatteita joita tarvitsee partiossa, lenkkaria, untuvatakkia ynnä muuta.

Seuraavan vaihdon ajattelin suorittaa maaliskuun aikana, mutta arvelen että heittäydyn saman tien talvesta kesään.

Tässä vielä sydäntalven kokoelma kuvina:

musta merinotunika Filippa K, kukallinen trikoomekko maahantuojalta, pikkumusta Lindex (Ferragamo) | harmaa perusblazer Looks, musta jakku erikoisemmalla leikkauksella PAUW

beige kashmir-merinoneuletakki Repeat, ja musta merinojakku Stockmann Global | ohut navy merinovillapaita Lindex, vaalea neule silkkiä ja villaa HM (Stella McCartney), keltainen ohut neule Gina Tricot on ainoa juuri tätä kapselia varten hankittu vaatekappale

Vintage-silkkipaidat musta ja beige silkkipaita Äidin peruja, tummansininen ostettu Etsystä | ruutupaita Fjällräven

vihreä trikoopaita Primark, raidallinen pellavapaita Massimo Dutti, tummansininen trikoopaita HM | liituraitahousut Looks, farkut Nudie, oranssit puuvillahousut HM, mustat farkkuleggingsit Forever 21 

mustaharmaa toppi Calvin Klein, beige pellavatoppi Benetton, tummansininen merinotoppi Lindex | tomaatinpunainen ja sininen merino-T-paita Smartwool, tummanvihreä pellava-T-paita HM 
Puolivartinen bootsi, korsettinauhoitettu korkonilkkuri ja biker-bootsit Vagabond 
Musta takki MasCara, värikäs villahuivi Missoni, värikäs takki Rochelle, villainen leo-huivi ?
Yhteensä tässä on 34 osaa, oranssit housut nakkasin joukkoon kuvaustilanteessa koska tajusin kuinka vähän siellä on alaosia ja koska ne sopii sinne, vaikka aiemmin olen käyttänyt niitä keväällä ja kesällä. Kaikki on kuitenkin nyt sellaisia joissa tunnen oloni kotoisaksi.

Täällä voisi olla valkoisen kauluspaidan mentävä aukko, toistaiseksi olen lainannut niitä puolisolta, koska en ole löytänyt mieleistä.

Valtaosa näistä vaatteista on ollut mulla kaapissa vuosikaudet (mm. nuo raitahousut 2000-luvun alkupuolelta) ja enimmäkseen hyvin vähällä käytöllä. Nyt kun muita vaihtoehtoja ei ole (paitsi ne rönttövaatteet joihin kallistun ehkä jopa ihan liian helposti...), jospa tilanne muuttuu.

Jää nähtäväksi...

lauantaina, joulukuuta 31

sunnuntaina, marraskuuta 6

Melkein suksilla

Lukkari: jatko-opinnot

Tämän lähemmäs rinteitä en taida mennä. Mutta olin sentään afterskiissä.



sunnuntaina, lokakuuta 2

Myöhäinen lounas Nuuksiossa

Lukkari: taito- ja taideaineet, liikunta, kuvataide, ruokatunti

Puoliso sai päähänsä kysyä lähdettäisiinkö Nuuksioon grillaamaan.

 

Nämä luonnon taideteokset on toisinaan aika massiivisia


10 km reippailut kruunasi tämä myöhäinen lounas.
Meidän grillipihdit herättivät kyllä hämmästystä kanssaulkoilijoissa (ja kelpasivat lainaksi)




Täällä ovat meidän edellisen reissun kuvat samoilta huudeilta neljän vuoden takaa. Suurin muutos näyttäisi olevan karvan määrässä...

tiistaina, syyskuuta 20

Kahvakuula 27-10-77

Lukkari: liikunta

Kävin viikonloppuna nostamassa kuulaa vakavalla mielellä ensimmäisen kerran sitten kesäkuun alun 2014. Siitä on siis aikaa 27 kuukautta ja rapiat päälle. (Olisin väittänyt, että tuo oli toukokuuta, mutta alkaa näemmä dementia vaivata.)

Tulostavoite oli kaukana omista enkoista, mutta eipä näillä treenimäärillä kannata ahnehtia. Edeltävän viikon treenien perusteella tulin siihen tulokseen, etten sittenkään voi lähteä yrittämään edes kasin pacella, eli siis 8 toistoa minuutissa, vaan pitää tyytyä 7,5:een jos aikoo pitää sykkeen sillä tasolla että kestää täydet 10 minuuttia. Lopussa voi sitten yrittää kiriä jos vielä irtoaa.

Sillä siis mentiin.

Lämmittelyssä olo oli perinteinen "onpa painavaa - saa nyt nähdä mitä tästä tulee - janottaa ja suu kuivaa - nojoo" mutta kun pääsin lavalle, unohdin onneksi koko asian. Varsinkin sen suun kuivumisen joka ruokavaliohoidon puremisesta päätellen johtuu siis keliakiasta eikä olekaan jäkälää.

Ei se näköjään kamalasti haittaa kun hengittelee suun kautta ja keskittyy johonkin ihan muuhun.

Nosto meni lopulta muuten suunnitelmien mukaan, mutta sain siinä kolmannen minuutin alussa hylsyn "allemenosta". Jälkikäteen videolta katsottaessa en siitä kyllä hylkäyksen aihetta löydä (samalla olisi voinut kai hylätä koko suorituksen), mutta tuomarihan sen päättää ja sekunnin murto-osassa.

Itselleni on tuomarikoulutuksessa opetettu, että epävarmoissa tilanteissa tuomitaan nostajan eduksi ja ettei tuomarin hommana ole väkisin yrittää kaivaa suorituksesta virheitä. Ilmeisesti näistä periaatteista ollaan meillä Suomessa luopumassa, mikä on sinänsä hurja ajatus ainakin niin kauan kun tuomarit eivät ole ammattilaisia ja jopa arvokisatuomarointiin riittää parin tunnin kurssi johon ei edes kuulu mitään testiä. Tuomarikoulutukseen mennessään ei tarvitse myöskään osata itse nostaa.

Hylsy kesken kaiken ja vielä noin ihmeellisin perustein (joka on fyysinen mahdottomuus mun tekniikalla) pisti aikalailla vihaksi, sekoitti ajatukset ja varsinkin kello meni hetkeksi ihan sekaisin. Siinä kahdeksan minuutin kohdalla sitten huomasin, että olin kuitenkin pitänyt yllä suunniteltua, täysin tasaista tahtia ja että voisin koittaa kiristää hiukan loppua kohden.

Viralliseksi tulokseksi tuli lopulta 77.

Meillä meni talvella vaaka rikki enkä ole tullut hankkineeksi uutta. Kesäreissun jäljiltä tuntui hiukan vaate kuin vaate kiristävän - paitsi perunasäkit - joten tiesin, että massaa on tullut lisää jonkun verran, enkä tule mahtumaan vanhaan painoluokkaani alle 63 kg. Punnituksessa selvisi, ettei mun olisi tarvinnut tiputtaa kuin kilon verran, ja olisi kai tuo lähtenytkin. Jospa sitten seuraaviin kisoihin, joiden ajankohtaa en tosin vielä tiedä.

No, onpa nyt sitten yksi suomenennätys myös ylemmässä painoluokassa.