Eveliina

keskiviikkona, helmikuuta 15

Kapselivaatekaappi (capsule wardrobe)

Lukkari: taito- ja taideaineet

Törmäsin taannoin YouTubessa videoihin joissa puhuttiin kapselivaatekaapeista (capsule wardrobe), jotka on siis selkeästi rajoitettuja vaatekokoelmia joissa pyritään siihen, että kaikki käy kaikkien kanssa yhteen.

Koska olin jo intoutunut marittamaan meidän huushollissa muutenkin, tämä oli vaan yksi sivujuonne lisää siihen. Meillä oli siis ihan todellinen tarve saada kaapeista pois kaikkea millä ei ole enää mitään käyttöä, koska sekä likapyykkikaapista että suihkuverhotangosta oli tullut pysyvä osa vaatesäilytystä. Vaikka projekti on vielä sikäli vaiheessa, että asunnossa saa toistaiseksi väistellä säkkejä jotka ovat menossa joko kierrätykseen tai varastoon (sillä varastolle ei vielä ole tehty mitään ja se on täynnä lattiasta kattoon), paljon on jo tapahtunut. Näyttää siltä, että mm. jossain vaiheessa suunniteltua toista tankoa ei sittenkään tarvita henkarikaappiin ja siltikin kaikki puolison puhtaat paidat mahtuvat sinne kerralla. Jei!

Tässä on tiivistelmää ohjeista joiden mukaan olen kapselia kasannut. Osa niistä on peräisin em. videomatskusta, osa omia lisäyksiäni.

 1. Tee ensin lista asioista joita normaalisti touhuat viikon aikana: missä käyt ja kenen seurassa ja millaisiin tilanteisiin täytyy varautua. On nimittäin pukeutumisen kannalta ihan eri asia tehdä töitä kotona tai kodin ulkopuolella, pankissa, sairaalassa tai päiväkodissa.

Jos työn ja vapaa-ajan vaatimukset ovat todella erilaisia, jotkut verkon pukeutumisneuvojat antavat ohjeeksi laatia kaksi erilaista kokoelmaa (”kahden kapselin taktiikka").

 2. Seuraava vaihe on heittää kehiin muutama adjektiivi jotka kuvaavat omaa tämän hetkistä tai sitä tyyliä, jollaisena tahtoisi itsensä nähdä. Määrittelyssä voi käyttää apuna myös kuvamatskua, esim. Pinterest-kokoelmia tai vaikka naistenlehtien kuvia. Eikä lehtien siis tarvitse olla uusia. Kaikki vanhatkin idolit kelpaa yhtä hyvin tähän tarkoitukseen.

3. Kolmanneksi kannattaa kaivaa kaapista esiin ne vaatekappaleet joissa viihtyy kaikkein parhaiten ja peilata niitä tähän toivekuvaan ja adjektiiveihin. Jos niillä ei ole mitään yhteistä, kannattaa kaivella tuota kuvamatskua uudemman kerran ja miettiä millaisiin yhdistelmiin ne omat suosikit taipuisivat ja ovatko ne vaatteita jotka myös sopivat omaan arkeen.

 4. Muita huomioitavia asioita ovat tietysti vuodenajan asettamat vaatimukset ja minusta myös se, kuka hoitaa perheen vaatehuoltoa ja millä tahdilla. Materiaaleja valitessa ja valikoiman laajutta pohtiessa sillä on nimittäin väliä mikä on vaatteiden pesuväli, pestäänkö niitä omassa koneessa (kuinka usein se täyttyy?) vai pesulassa tai voiko niitä kenties enimmäkseen tuulettaa.

Useimmat tuntuvat muokkavan kapseliaan noin 3 kk välein vuodenaikojen vaihtuessa. Se, montako vaatekappaletta siihen kuuluu ja mitä lasketaan mukaan (päällysvaatteet, asusteet, kengät?) on puhdas makuasia, mutta itselle kannattaa joka tapauksessa asettaa selkeä numerotavoite joka voi olla vaikka 33 (project 333 on eräs näistä variaatioista ja yhteisöistä joita pyörii netissä. Ensimmäinen 3 tarkoittaa kolmea kuukautta.)

Tällainen 33 kappaleen kokonaisuus voisi koostua esim. näin:
14 yläosaa (topit, paidat, neuleet - aluspaitoja ei tarvitse laskea)
6 alaosaa (housut, hameet)
4 välikerrosta (neuletakit, pikkujakut, liivit)
2 mekkoa
2 takkia
5 paria kenkiä

 Joukkoon mahtuu hyvin muutama näyttävämpi juttu tai sitten näyttävyyttä voi lisätä koruilla, vöillä, laukuilla, hatuilla ja huiveilla. (On myös niitä kapseliversioita, mm. tuo 333 joissa nämä kaikki pipoa ja hanskoja myöten lasketaan tuohon 33:een, mutta kuten sanottua: jokaisen oma valinta.)

5. Tässä vaiheessa on luultavasti värimaailma jotenkuten selvillä ja kun siihen yhdistetään vuodenaika jota varten kapselia kootaan, omasta vaatevalikoimasta karsiutuu osa jo aivan itsestään.

Nämä vaatteet käydään läpi: rikkinäiset heitetään pois tai huolehditaan korjattavaksi, epäsopivat viedään kierrätykseen ja loput pakataan odottamaan seuraavaa sesonkia.

Niistä epäsopivista kannattaa vähän tarkastella että miksi ne on jääneet pitämättä. Esim. itse huomasin, ettei mulle lainkaan sovi venepääntie, ja vaikka matsku ja kuosi ovat olleet kunnossa niin tuolla ne paidat pyörivät tyhjänpanttina. Nytpä en sitten enää osta sellaisia!

6. Oikeaa väriä ja materiaalia olevat vaatteet levitetään selkeästi näkyville ja niille tehdään sama esikarsinta rikkinäisten ja epäsopivien suhteen.

 Koska tavoite on saada mahdollisimman monta vaatekappaletta sopimaan toistensa kanssa kannattaa aloittaa yhdestä tai kahdesta neutraalista väristä ja perusjutuista. Neutraalit on minusta parasta kaivaa jostakin omasta lempivaatteesta joka voisi hyvin olla kuviollinenkin. Mustan, navyn ja farkkusinisen lisäksi muita vaihtoehtoja ovat mm. kaikki ns. luonnonsävyt (valkoinen, harmaa, beige, luumu, vihreä, ruskea) ja miksei pastellitkin.

Yksittäisistä vaatteista farkut, bleiserit, kynähameet ja suorat housut eivät suotta ole suosittuja näissä kokoelmissa - siis niillä joille ne sopivat ja jotka niissä viihtyvät.

Asukokonaisuuksiin saa joka tapauksessa halutessaan paljon variaatiota värikkäillä yläosilla, kuvioilla, erilaisilla tekstuureilla ja leikkauksilla. Myös kerrostaminen on kova juttu, eikä kannata unohtaa värikkäitä kenkiäkään.

Toki kukaan ei kiellä pukeutumasta musta-harmaa-valkoinen -yhdistelmiinkään.

7. Kun oman vaatevaraston mahdollisuudet on käyty läpi voi tehdä listaa vaatekappaleista joilla on joko selkeä tarve tai joilla voisi selvästi monipuolistaa omaa settiä. Joskus näitä reikiä ei itse asiassa ole lainkaan. Kuitenkin jos jotakin hankkii, jostakin kannattaa myös luopua ja pitää tuosta omasta numerostaan kiinni.

Ja siitä ei muuten kannata kokea huonoa omatuntoa jos sittenkin joutuu menemään sinne varaston laatikoille hakemaan jotakin. Meillä nyt varsinkin kun joutuu elämään kelien mukaan ja/tai tilanteet muuttuu.

Se mitä hyötyjä tästä on raportoitu:

  • vaateostoksista tulee harkitumpia, rahaa säästyy kun alelappu ei enää kelpaa tarveperusteeksi
  • kaapissa on aina jotain päällepantavaa 
  • vaatteet löytää kaapista helpommin ja niistä pitää parempaa huolta 
  • reissupakkaaminen helpottuu kun kaikki vaatteet käy yhteen 
  • valinnan helppous vapauttaa aivoista kapasitettia muuhun tähdellisempään 
  • kaapeissa oleva kaaos lakkaa ahdistamasta 
  • joutuu haastamaan mielikuvitustaan kun miettii erilaisia yhdistelmiä 
  • vaatteet joissa viihtyy lisää itseluottamusta  
Kauanko aikaa tämän miettimisessä sitten meni... 

Itse asiassa minä käytin tähän yhden illan, sen jälkeen kun olin kerännyt kaikki selkeät tapaukset pois kaapeista pyörimästä vietäväksi kierrätykseen (muutama säkillinen - mut hei, ne on niitä pienempiä 75-litraisia sentään...).

Lisäksi seuraavana päivänä tarkistin päivänvalossa, että olin arvioinut värit oikein ja sovittelin vielä jotain yhdistelmiä oikein päälleni, koska mun mielikuvissa mm. säärissä on noin 10 cm enemmän mittaa kuin todellisuudessa. Loppujen lopuksi käytin tota "kahden kapselin taktiikkaa", jossa on viikonloppurytkyt erotettu noista edustavammista vaihtoehdoista. Ne kun sattuu olemaan mun lemppareita (hupparit ja rikkinäiset lököfarkut). Siihen samaan ”kokoelmaan” kuuluu sitten myös ulkoiluvaatteita joita tarvitsee partiossa, lenkkaria, untuvatakkia ynnä muuta.

Seuraavan vaihdon ajattelin suorittaa maaliskuun aikana, mutta arvelen että heittäydyn saman tien talvesta kesään.

Tässä vielä sydäntalven kokoelma kuvina:

musta merinotunika Filippa K, kukallinen trikoomekko maahantuojalta, pikkumusta Lindex (Ferragamo) | harmaa perusblazer Looks, musta jakku erikoisemmalla leikkauksella PAUW

beige kashmir-merinoneuletakki Repeat, ja musta merinojakku Stockmann Global | ohut navy merinovillapaita Lindex, vaalea neule silkkiä ja villaa HM (Stella McCartney), keltainen ohut neule Gina Tricot on ainoa juuri tätä kapselia varten hankittu vaatekappale

Vintage-silkkipaidat musta ja beige silkkipaita Äidin peruja, tummansininen ostettu Etsystä | ruutupaita Fjällräven

vihreä trikoopaita Primark, raidallinen pellavapaita Massimo Dutti, tummansininen trikoopaita HM | liituraitahousut Looks, farkut Nudie, oranssit puuvillahousut HM, mustat farkkuleggingsit Forever 21 

mustaharmaa toppi Calvin Klein, beige pellavatoppi Benetton, tummansininen merinotoppi Lindex | tomaatinpunainen ja sininen merino-T-paita Smartwool, tummanvihreä pellava-T-paita HM 
Puolivartinen bootsi, korsettinauhoitettu korkonilkkuri ja biker-bootsit Vagabond 
Musta takki MasCara, värikäs villahuivi Missoni, värikäs takki Rochelle, villainen leo-huivi ?
Yhteensä tässä on 34 osaa, oranssit housut nakkasin joukkoon kuvaustilanteessa koska tajusin kuinka vähän siellä on alaosia ja koska ne sopii sinne, vaikka aiemmin olen käyttänyt niitä keväällä ja kesällä. Kaikki on kuitenkin nyt sellaisia joissa tunnen oloni kotoisaksi.

Täällä voisi olla valkoisen kauluspaidan mentävä aukko, toistaiseksi olen lainannut niitä puolisolta, koska en ole löytänyt mieleistä.

Valtaosa näistä vaatteista on ollut mulla kaapissa vuosikaudet (mm. nuo raitahousut 2000-luvun alkupuolelta) ja enimmäkseen hyvin vähällä käytöllä. Nyt kun muita vaihtoehtoja ei ole (paitsi ne rönttövaatteet joihin kallistun ehkä jopa ihan liian helposti...), jospa tilanne muuttuu.

Jää nähtäväksi...

lauantaina, joulukuuta 31

sunnuntaina, lokakuuta 2

Myöhäinen lounas Nuuksiossa

Lukkari: taito- ja taideaineet, liikunta, kuvataide, ruokatunti

Puoliso sai päähänsä kysyä lähdettäisiinkö Nuuksioon grillaamaan.

 

Nämä luonnon taideteokset on toisinaan aika massiivisia


10 km reippailut kruunasi tämä myöhäinen lounas.
Meidän grillipihdit herättivät kyllä hämmästystä kanssaulkoilijoissa (ja kelpasivat lainaksi)




Täällä ovat meidän edellisen reissun kuvat samoilta huudeilta neljän vuoden takaa. Suurin muutos näyttäisi olevan karvan määrässä...

tiistaina, syyskuuta 20

Kahvakuula 27-10-77

Lukkari: liikunta

Kävin viikonloppuna nostamassa kuulaa vakavalla mielellä ensimmäisen kerran sitten kesäkuun alun 2014. Siitä on siis aikaa 27 kuukautta ja rapiat päälle. (Olisin väittänyt, että tuo oli toukokuuta, mutta alkaa näemmä dementia vaivata.)

Tulostavoite oli kaukana omista enkoista, mutta eipä näillä treenimäärillä kannata ahnehtia. Edeltävän viikon treenien perusteella tulin siihen tulokseen, etten sittenkään voi lähteä yrittämään edes kasin pacella, eli siis 8 toistoa minuutissa, vaan pitää tyytyä 7,5:een jos aikoo pitää sykkeen sillä tasolla että kestää täydet 10 minuuttia. Lopussa voi sitten yrittää kiriä jos vielä irtoaa.

Sillä siis mentiin.

Lämmittelyssä olo oli perinteinen "onpa painavaa - saa nyt nähdä mitä tästä tulee - janottaa ja suu kuivaa - nojoo" mutta kun pääsin lavalle, unohdin onneksi koko asian. Varsinkin sen suun kuivumisen joka ruokavaliohoidon puremisesta päätellen johtuu siis keliakiasta eikä olekaan jäkälää.

Ei se näköjään kamalasti haittaa kun hengittelee suun kautta ja keskittyy johonkin ihan muuhun.

Nosto meni lopulta muuten suunnitelmien mukaan, mutta sain siinä kolmannen minuutin alussa hylsyn "allemenosta". Jälkikäteen videolta katsottaessa en siitä kyllä hylkäyksen aihetta löydä (samalla olisi voinut kai hylätä koko suorituksen), mutta tuomarihan sen päättää ja sekunnin murto-osassa.

Itselleni on tuomarikoulutuksessa opetettu, että epävarmoissa tilanteissa tuomitaan nostajan eduksi ja ettei tuomarin hommana ole väkisin yrittää kaivaa suorituksesta virheitä. Ilmeisesti näistä periaatteista ollaan meillä Suomessa luopumassa, mikä on sinänsä hurja ajatus ainakin niin kauan kun tuomarit eivät ole ammattilaisia ja jopa arvokisatuomarointiin riittää parin tunnin kurssi johon ei edes kuulu mitään testiä. Tuomarikoulutukseen mennessään ei tarvitse myöskään osata itse nostaa.

Hylsy kesken kaiken ja vielä noin ihmeellisin perustein (joka on fyysinen mahdottomuus mun tekniikalla) pisti aikalailla vihaksi, sekoitti ajatukset ja varsinkin kello meni hetkeksi ihan sekaisin. Siinä kahdeksan minuutin kohdalla sitten huomasin, että olin kuitenkin pitänyt yllä suunniteltua, täysin tasaista tahtia ja että voisin koittaa kiristää hiukan loppua kohden.

Viralliseksi tulokseksi tuli lopulta 77.

Meillä meni talvella vaaka rikki enkä ole tullut hankkineeksi uutta. Kesäreissun jäljiltä tuntui hiukan vaate kuin vaate kiristävän - paitsi perunasäkit - joten tiesin, että massaa on tullut lisää jonkun verran, enkä tule mahtumaan vanhaan painoluokkaani alle 63 kg. Punnituksessa selvisi, ettei mun olisi tarvinnut tiputtaa kuin kilon verran, ja olisi kai tuo lähtenytkin. Jospa sitten seuraaviin kisoihin, joiden ajankohtaa en tosin vielä tiedä.

No, onpa nyt sitten yksi suomenennätys myös ylemmässä painoluokassa.

 

lauantaina, syyskuuta 10

Kuukauden keitto: mausteinen kala-kookoskeitto

Lukkari: kotitalous

Tästä tuli niin hyvää, että pitää laittaa resepti talteen. Pääasiassa julkaisen niitä siis tuolla Instagramin stooreissa, nykyisin useammankin kerran viikossa.



Ainekset kahdelle:

  • puoli litraa vettä
  • 2 kalalieminappia tai -kuutiota (eli litralle lientä)
  • 2 tl cajun-mausteseosta
  • 2 dl paseerattua tomaattia
  • vajaa tl (inkkari)sokeria
  • vajaa pussillinen aasialaista vihannessekoitusta
  • 200 g kalafileetä paloiteltuna
  • 100 g katkarapuja
  • pieni tölkki kookoskermaa
  • suolaa maun mukaan


Kiehauta liemi mausteineen, lisää vihannekset ja anna lämmetä muutama minuutti. Lisää kalapalat ja kypsennä palojen koosta riippuen 2-3 minuuttia. Lisää katkikset ja kookoskerma, kuumenna. Tarkista maku ja nauti.

maanantaina, syyskuuta 5

Teeveestä tuttu

Lukkari: taito- ja taideaineet, jatko-opinnot



Kirjoittelin tuolla Facebookissa, että tulossa on elämäni ensimmäinen vakava puherooli (aamu)telkkarissa ja pyysin viime hetken neuvoja kavereilta, mitä ei kannata tehdä paitsi nukkua pommiin.

Tässä parhaat:

- Älä pistä liian läpinäkyvää vaatetta päälle - check
- Älä pukeudu raitapaitaan - check
- Älä tervehdi yleisöä kuten Ronnie James Dio - check
- Älä kysy voinko lähettää terveisiä - check.

En myöskään tullut paastonneeksi viikonloppua siltä varalta, että teeveekamera lisää sen 5 kiloa kroppaan. Luotin siihen, ettei se ole pysyvää

Toisessa blogissa kooste lähetyksen sisällöstä joka on katsottavissa Yle Areenasta lokakuun alkupuolelle saakka.

keskiviikkona, elokuuta 31

Takautumia osa 4: Elokuu 2016

Lukkari: taito- ja taideaineet, liikunta, psykologia, musiikki, kuvataide, ruokatunti

Elokuu alkoi mahtavissa merkeissä, sillä WKND-festaroimaan menossa olleet kaunokaiset saapuivat yökylään



Itse kävin melkein Flow-festareilla - mutten sitten kuitenkaan, vaikka oli ilmainen lippukin. Syy: sade.

Raksavaiheessahan siellä oli vielä tosi kaunista.




Elokuinen taivas oli välillä todella merkillisen värinen



Istuttiin myös iltaa "sadonkorjuu"-teemalla rakkaiden ystävien seurassa. Oikeestaan siihen ei edes tarvita mitään teemaa tai tekosyytä...




Lohi ja nieriä olivat kyllä ihan K-kaupan sedän kalastamia, mutta nauriit, pavut ja yrtit omasta maasta. Ei tietenkään minun...

Omput ovat tällä hetkellä käymässä siideriksi. Jännityksellä odotan...

Laitetaas tästä kuukauden resepti muistiin: puoliso sairasti ja ehdotti ruuaksi kanakeittoa. Minä sitten tein.



Tätä odotettiin kauan:


...ja pitihän päivästä tehdä spektaakkeli (heh), tai edes vähän arjesta poikkeava. Siispä mentiin tietysti ulos syömään. Paikaksi valikoitui Aino, jonka sijainti oli tosi hyvä meidän aikataululle ja määränpäätä ajatellen.

Puolison annos on todella paljon kauniimpi kuin omani, mutta
tuo poronkäristys oli aivan erinomaisen hyvää joten annan sen anteeksi!


Edellisestä Suomenlinnan lauttamatkasta on vuosia aikaa. En ymmärrä miksi.

Suomenlinna elokuisena iltana. Onhan se huikean kaunis paikka!


Olihan muuten upea konsertti! Ei uskoisi, että yli 30 vuoden torvimusiikkiharrastelun jälkeen vielä kuulee jotain mitä ei ole koskaan kuullut, mutta näin pääsi käymään. Siis ääniä jollaisia en olisi voinut kuvitellakaan pääsevän tuosta torvesta (trumpetti).



Musta on tullut fanikuvapönöttäjä...

Timo Lassy, saksofoni ja näköjään myös huilu
Jukka Eskola, trumpetti


Elokuun päätteeksi, kuun viimeisenä päivänä tempaisin 5 toiston päähän omasta enkasta joka on tehty siinä vaiheessa kun oli todella hyvässä kunnossa. Onnistumisen tunne antaa aina voimia jatkaa...