Eveliina

sunnuntaina, syyskuuta 30

Ecobeauty

Lukkari: kemia, matematiikka

Systeri toimitti mulle uuden naamarasvan, Oriflamen uutta luomua Ecobeauty-sarjaa. Noin viikon käytön jälkeen sanoisin, että hyvää on. Tuoksukin on epä-oriflamemaiseen tapaan hyvin mieto.

Normaalihintaisena tämä on musta kallis, mutta eiköhän näitä taas tarjouksistakin saa. Itse maksoin alle parikymppiä, joka oli laatuun nähden ihan ookoo.

torstaina, syyskuuta 27

Se on syksy nyt

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka

Tuon sinkin läpi ei meinaa eteensä nähdä eikä mun kamera ymmärrä, että ulkona on oikeesti ihan valoisaa.

Eipä ole tullut juuri vaateshoppailtua viime aikoina. Nyt menin hakemaan uusia seiloriraidallisia trikoopaitoja kun vanhoissa alkaa kemiallinen koostumus muuttumaan siihen malliin, että ois vähän pakko. Sellaisia on muuten todella vähän tarjolla koska "ne on vähän sillee kesäisiä". (Ei mun mielestä ole. No, ens kesänä hamstraan sitten varastoon jos mahdollista.) 


Mukaan tarttui myös todella minimaalisen harkinta-ajan jälkeen tämä ruudullinen bleiska, koska a) siinä on nätti väritys, b) melkein neljännes matskusta on villaa ja c) musta on tullut varsinainen jakkuihminen tässä viimeisen parin vuoden aikana.

Mua jäi viime vuonna niin paljon pännimään se, etten ottanut Henkalta sitä ruskearuudullista tweedblazeria joka siellä silloin oli, että nyt en enää halunnut tehdä samaa virhettä. En ole koskaan oikein saanut sitä korvaavaa KappAhlin jakkua käyttöön saakka ja nyt laitan sen kiertoon. Mä luulen, että se vois sopia yhdelle "melkein sukulaistytölle".

Jakku H&M, villatakki Cubus, huivi Lindex, farkut Filippa K, kengät kmb.

keskiviikkona, syyskuuta 26

Keskiviikon kootut osa 2

Lukkari: matematiikka, hyppytunti, ruokatunti

Älyttömän hyvää! Lidlistä.

Pitihän sitä.

Päivän miete.

sunnuntaina, syyskuuta 23

Eräänä syyskuisena viikonloppuna

Lukkari: maantiede, psykologia, ruokatunti

Elämäni mies lähti vuosittaiselle vaellusreissulleen ja minä suunnistin mökille yksinäisyyttä karkuun rakkaiden ihmisten seuraan. Lauantai nautittiin kelistä: vaikka aamusta vielä satoi niin päivällä saatiin sentään syödä lounasta ulkona terassilla. Kuvassa kaatuu puu jos ette arvanneet. Laitan sen tänne muistoksi itselleni ja laimeana esimerkkinä mun elämäni tärkeimmistä paikoista ja sielunmaisemista (joo, nyt mullakin on ikioma Instagram).


Illalla kokkailtiin äidin kanssa peuraa ja sieniä ja savustettuja juureksia ja olihan ihanaa.

Tänään satoi, välillä vähemmän, välillä kaatamalla ja keli oli kyllä harvinaisen ankea. Sellainen ilma on perinteisesti aiheuttanut mulle todella toivotonta fiilistä, mutta jostain syystä ei kuitenkaan tänään. Oikeastaan päinvastoin.

Mökkiä laitellaan talviteloille, isän kanssa käytiin nostamassa vene rantaan ja äiti pakkasi meidän petivaatteet pyykkireissulle kaupunkiin. Silti tuli olo, että ihan varmasti se kesä kyllä sitten taas tulee, kuten se on tullut viime vuonna ja edellisenä ja sitä edellisenäkin.

Kuraa ja kaadettuja puita ja muistutusta siitä, ettei mikään ikinä ole itsestäänselvää. Ja elämä jatkuu kuitenkin.

Kotona lämmitin eilistä ruokaa ja joogasin. Kuulatreeniin ei tänään energiaa löytynyt.

Huomenna sitten.

keskiviikkona, syyskuuta 19

Keskiviikon kootut

Lukkari: liikunta, psykologia, hyppytunti, jatko-opinnot

Matkalaskuja ja likaisia meikkisiveltimiä

Murhattuja yrttejä ikkunalaudalla

Kymmenen minuutin tempaus.

maanantaina, syyskuuta 17

Haapajärven SM-kisat

Lukkari: liikunta, psykologia

Tuli siis viikonloppuna vierailtua pitkästä aikaa Pohjanmaalla ja olihan yksi elämäni parhaista viikonlopuista. Tuliaisina oli se tavoiteltu kultamitali ja sekalainen kokoelma kokemuksia, joita ei luultavasti muualta saa kuin näistä urheiluhommista.


Olin itse järkkäämässä kisoja ja nyt jälkikäteen voin kertoa, että hommaa oli varmaan tuplasti se mitä kuvittelin. Sen lisäksi paikan päällä sain jännätä miten mun tytöt pärjää. Ja hienostihan ne: kaikki nosti täyden kympin ja saatiinhan me tuon mun oman killuttimeni lisäksi porukkaan toinenkin mitali, hopeinen sellainen. Huolimatta siitä, että sen nostajalla oli sormessa murtuma ja poskiontelotulehdus.

Ja monta muutakin tavoitetta täyttyi.

Mahtavia naisia!

Oma suoritus ei kaikkien noiden viime viikon hössötysten jäljiltä mennyt ihan täysin putkeen. Tavoite oli 140, mutta nyt hyydyin ja ryydyin aika pahasti siinä viimeisten minuuttien aikana. Pahin vastustajani ennakkokaavailuiden mukaan oli kolmoslavalla nostanut Teija, joka ei lopulta voinut tehdä mitään oikeella kädellään, joten mitään tiukkaa kisaa ei sitten tullut. Kahdeksan minuutin kohdalla mulla oli niin vankka johto, että oisin voinut lopettaa siihen ja itse asiassa se kävi kyllä mielessäkin suorituksen aikana. Sen verran siirapissa tarpomista se tekeminen oli.


No, pienet siirapit sillon tällön kengänpohjaan niin pysyy jalat paremmin maassa.

Siinä oli sellasta pientä säätöä justiin oman vedon alla: olin prepannut yhden kuulan joka oli sittemmin harhautunut johonkin ja jouduin pikapikaa laittamaan toista kuntoon. Siinä hötäkässä onnistuin repiin sormeen verta vuotavan reiän, joka ois nopeesti muuttanut kahvassa olevan mankun saippuamaisen liukkaaksi. Siispä piti haeskella laastaria vielä siinä vaiheessa kun olin aatellut keskittyä ja hakea vähän tahtia ja sellasta. En sit viitsinyt kuitenkaan antaa kesken kaiken periksi vaan rypistin loppuun saakka ja jäin siis tulokseen 136. Mun "vahvempi" käsi petti taas: vasurilla tulos oli 69 ja oikeella se 67. Ei siis tarvi jatkossa miettiä kummalla aloittaa, kun voi aloittaa kummalla vaan. (Eli Vierelän Heikkiä lainatakseni, mulla on kaksi vahvempaa kättä kuten Chuck Norrisilla.)


Mutta siis loppujen lopuksi eihän tuohon nyt pettynyt voi olla, se näyttää olevan tuo sadankolmenkympin puhkaisukin aika vaikeeta. Tää oli sellainen välikisa ennen tota Chicagoa. Harmi vaan, että nyt mulla on kämmenessä taas aikamoinen ventti joten tempaustreeniä ei pääse muutamaan päivään jatkamaan.

Nyt kun taas katson tota videota niin mulla tulee TAAS ihan tippa linssiin niistä kannustushuudoista jotka sieltä katsomosta kuuluu, siellä on niitä tuttuja ääniä ja ihan vieraita ja se on kyllä ihan parasta tässä hommassa se tuki minkä tuolla riehuessaan saa.

Ja onhan nuo mun likat kyllä ihan huikeita ja niitähän jäi siis toinen mokoma vielä kotiinkin!  
Lämmin kiitos kaikille jälleen kerran! Otetaan pian uusiksi!

torstaina, syyskuuta 13

Oho

Lukkari: hyppytunti

Koitti se tämäkin päivä.
En oo yhtään kalloihmisiä, mutta tämä on niin hauska, että voisin laittaa päälleni:


keskiviikkona, syyskuuta 12

Varasto

Lukkari: matematiikka, jatko-opinnot

Meidän kämppä on muuttunut varastoksi. En käsitä millä me kohta roudataan nämä kaikki mukanamme sinne Haapajärvelle. Tämä postaus toimii muuten samalla mulle myös muistilistana:


Kengät ja rannarit on viisainta parkkeerata paitalaatikoiden viereen, etteivät jää kyydistä. Suunnilleen kaiken muun voin varmaan improvisoida (ts. leikata vaikka housuista lahkeet poikki-> shortsit ja kaivaa noista pahvilaatikoista paidan), mutta ilman noita olen kuin kala ilman polkupyörää.


Sain kameraani lainalinssin jonka olisin tietysti voinut koeajaa tänään.
Eipä tullut mieleen ja nyt en enää viitsi. Sitäpaitsi akku on laturissa kiinni. 

Pussissa on mitaleita, tällaisia:


Ei enää kyykkääviä ponnaripäitä vaan ihan oikeat lajimitalit. Ja joo, kyllä tuo on taas tavoite.


Paperitavaraa, eli käsiohjelmia, lavanumeroita, sponsoritarroja, diplomeita, nostajakortteja.


Ja sitten nämä saavit. En muuten tiennyt ajelevani tila-autolla ennen kuin olin tunkenut nämä kyytiin. Kuvassa myös hiekkapaperia ja magnesiumia.
 
 Ja kun kerran Varuste.netissä kävin niin tarttuihan sieltä jotain omaankin haaviin:


 Ticket to the Moonit  on mun lemppareita, esim. sellainen iso kauppakassi kestää 30 kg painoa, joten siinä voi roudata vaikkapa kuulia auton ja salin väliä. Viime maanantaina mulla oli Ikea-kassi ja se ritisi liitoksissaan jo yhden 6-kiloisen kanssa.   
 
Tämä pussukka kätki sisäänsä ihan kunnollisen kokoisen repun


Todella näppärä lisä kevyen pakkaamisen ystävälle (se oon mä). Viimeistään Chicagon reissullahan tuo tulee käyttöön, kun menen pelkillä käsimatkatavaroilla mutta paluuksi ajattelin heittää sen reppuni ruumaan. Reppukuvissa värit on muuten ihan pielessä, tuo vaaleansininen on oikeesti turkoosinvihreä. Pitänee katsella mitä tuo kamera on tällä kertaa keksinyt.

torstaina, syyskuuta 6

Enää viikko

Lukkari: kuvataide, liikunta


Tuskin maltan odottaa 16.9. sunnuntaita!

tiistaina, syyskuuta 4

Happy Socks

Lukkari: jatko-opinnot

Tulin vain kertomaan, että iloisia sukkia myydään myös Helsingissä, siinä Kluuvin yläkerrassa olevassa tossukaupassa, mikäköhän sen nimi nyt sitten olikaan. 8 euroa pari.

Palailen taas paremmalla ajalla!

Kuva