Vuosi 2011

Lukkari: taito- ja taideaineet, liikunta, maantiede, psykologia, historia,
musiikki, terveystieto, hyppytunti, jatko-opinnot

Vuoden vaihtumisen kunniaksi vedetääs täälläkin hiukan yhteen.

Pähkinänkuoressa vuosi 2011 oli
rakkautta, urheilua ja rakkautta urheiluun.

Ja paljon olen oppinut!

Alkuvuodesta maailma näytti parhaimmillaan tältä:

 

ja tammikuun ainoa asukuva tältä:

 

Me pidettiin illanistujaiset ja syötiin blinejä mateen mädillä

ja ostin liput Foo Fightersin keikalle Kalastamaan.

Helmikuussa vietin koruviikkoa ja löysin Turusta hyvät farkut:

sekä itselleni urheilulajin

Maaliskuussa urheilu vei sitten kokonaan mennessään.

Lainapaidassa ja karvasaappaissa nostin elämäni

ekan kuulakisan ja ylitin tulostavoitteeni 20%:lla.

Lisäksi sekosin siniseen ja poikkesin Tukholmassa:

 

Huhtikuu oli vilkas kuukausi;

leikkautin tukan lyhyeksi ekan kerran yli kymmeneen vuoteen,

juhlin nelikymppisiä ja hommasin sinisen bleiserin

jota pidin koko kesän. Lisäksi ostin Hullulta Päiviltä auton...

Toukokuussa juhlittiin lisää.

Ensin yhtä semmosta mestaruutta

 ja sitten lasten valmistujaisia.

Samoihin aikoihin korkattiin puukenkäkausi joka jatkui pitkälle syksyyn:

 

Kävin myös kuvailemassa junia

Ja perustin Kuulasaunan

Tuli kesäkuu.

Alkukuusta lomailtiin Italiassa.

Matkassa oli 12-kiloinen kuula ja missiona karistaa

kuuden minuutin apina olkapäältä ja sehän onnistui.

Mutta ehdittiin me maisemiakin katsella.

 

ja juhannuksena nähtiin viimein se odotettu Foo Fightersin keikka,
jolta Puoliso osti mulle paidan.

Siitä on tullut mun kisapaita ja Pretenderistä mun virallinen kisabiisi.

Hikinen heinäkuu ja 11. hääpäivä...

jos en ollut töissä karvasaappaat jalassa ja kaulahuivi kaulassa
niin enimmäkseen pukeuduin kutakuinkin näin:

 

 

tai näin

tai näin:

Viron reissusta olikin tuomisina hopeaa ja niin suuri itseluottamus,
että loppukesän jouduin ajelemaan ikkunat auki kun ei enää Sitikkaan mahtunut.

Sitä tarvittiin elokuussa kun lähdin lunastamaan itselleni asetettuja tavoitteita:

Nää paidat on niin nähty...

Kuvasin myös lämppävideon ja aloin opetella käyttämään iMovieta.

Syyskuussa blogi oli muuttanut täältä ja täältä tänne.

Kävin oppimassa lisää kuulavalmennuksesta

ja rupesin valmentamaan mun omia tyttöjä (joista täällä yksi).

Muodillisesti elämä palasi taas uomiinsa. Farkut ja bleiseri. Viikosta toiseen.

 

Tai vaihteeksi villatakki:

Tuli lokakuu.
Kävin oppimassa tuomarointia ja Kuulasauna muutti Otaniemeen.
Treeni jatkui, mutta mulla alkoi tulla mutkia matkaan.

Kelit sentään jatkuivat lämpiminä.
Tässä casualia toimistopukeutumista lempihousuissa ja -huivissa:

Niinhän mä just sanoin...

Ja tuli marraskuu.

Aloitetaan iloisista asioista:

Kavioliitto

ja Hyvinkään Long Cycle:

Uudet saappaat ja paita:

Kuusamon reissun jälkeen ei sitten hymyjä oikein irronnut.
Sen sijaan alkoi hyvin opettavainen vianetsintä- ja kuntoutusoperaatio.

Päästiin joulukuuhun.

Sateessa ja säkkipimeässä en edes tajunnu, että joulu ja vuodenvaihde lähestyvät,
pukillekin unohdin kirjoittaa...

Kuukauden ainoassa valonläikässä napatussa asukuvassa
uutukainen bleiseri, jonka alaosat on vielä lyhentämättä.

Mutta kyllä me silti juhlittiin!

Ensin Isän synttäreitä, joita varten opettelin 20 vuoden tauon jälkeen soittamaan

sitten siskon synttäreitä

Ja vielä jouluakin.
(Jostain se pukkikin vaan tiesi mun toiveet...)

Vuoden vaihtumisen kunniaksi ja vähän ehkä siksikin,
että tarvitsen referenssin uudelle valmentajalleni,
olen lähdössä vielä huomenna tekemään yhtä
kisasuoritukseen verrattavaa nostoa.
Mielestäni se on oivallinen tapa päättää vuosi 2011,
tiedättehän: rakas laji ja hyvä seura.
Ehtii sitä illalla sitten vielä samppanjaa ja raketteja jos siltä tuntuu.

Mitä sitten olen oppinut tästä vuodesta?

Että unelmat on tehty toteutettaviksi,

ei voi, ei pysty ja ei onnistu eivät ole vaihtoehtoja jos ei ole kokeillut,

ja että urheiluhommat ei ole mitään ilman noita tyyppejä.

Parasta kisaamisessa on nimittäin se huikea kannustus.
josta ei tajua tai muista mitään kun suoritus on vaiheessa,
mutta jälkikäteen videolta kuunneltuna siitä tulee kylmänväreet joka kerta.
Siitä ei tietenkään pääse osalliseksi jos ei kisaa,
joten ensi vuoden tavoitteet on aika selkeet:
lisää rakkautta ja urheilua ja rakkautta urheiluun!