Eveliina

perjantaina, maaliskuuta 28

Jopo tuli taloon (ja myydään edulllisesti hyvään kotiin)

Lukkari: jatko-opinnot



Gourmet (ja Myymälä) -messujen jälkeen sain aamulla mukavan puhelun. Olin nimittäin voittanut punaisen Jopo-hipsterifillarin, jonka kyljessä on vallan tyylikäs Puume-logo. Se tuotiin nyt meille kotiin ja asiaa pitkään mietittyääni päädyin nyt laitamaan sen Huuto.net-palstalle myyntiin, mulla kun on jo tosi hyvä polkupyörä. Jopo on kestävä, kaunis ja trendikäs ja siinä on loistava ajoasento.

Mutta lisäksi siinä on lähiöasukin arkikäyttöön ihan liian vähän vääntöä. Meiltä kun on pitkä matka kaikkialle, lähteepä pyöräilemään ihan mihin tahansa suuntaan tai kohteeseen.

Huutiksessa on myös muuta ihQua, nimittäin puolisen tusinaa vanhoja Muumi-mukeja, niitä ysärikuvioisia. Käsittääkseni nuo Rauha- ja Toimisto -mukit on ainakin aika harvinaisia. Keräilijöille ne ovat aarteita, meillä keräävät kaapissa pölyä. Kahvit juodaan isoista Teema-mukeista.

Kuvassa olevat läntit on valon heijastumia, ei virheitä mukin pinnassa!


torstaina, maaliskuuta 27

Tulipas hyvä smoothie!

Lukkari: kotitalous

Meillä tahtoo mennä helposti salaatinlehtiä roskiin jos koko punttia ei syödä kerralla (koitan valita pieniä, mutta aina se ei onnistu). Nämä salaattijuomat on siihen hyvä pelastus, kun niihin kelpaa myös vähän kellastuneempi vihreä.



Täytyy laittaa resepti ylös kun tuli tänään tehtyä keskimääräistä ihanampaa smoothieta. Mikseriin meni

  • 1 keskikokoinen banaani
  • pari rkl Biokia Punainen -marjajauhetta
  • puolikas avocado
  • puoli punttia tammenlehtisalaattia, ihan freesinä tällä kertaa :D
  • nyrkillinen persiljaa
  • ruokalusikallinen Cocovi-kookosöljyä
  • desi maustamatonta heraproteiinia
  • vettä

Edustan nykyisin kisoissa hyvinkääläistä Hakalanmäen Ryhtiä jonka kisoja Biokia on ollut sponssaamassa. Olen sieltä saanut palkintopussissa ennenkin näitä marjajauheita, mustikkaa, tyrniä ja karpaloa ja käytellyt niitä millon mihinkin; palautusjuomiin, jugurtin joukkoon ja salaattijuomiin lähinnä. Yksi ruokalusikallinen vastaa noin desiä tuoreita marjoja.

Tämä Punainen triomix -purkki on "testinostopalkinto" parin viikon takaa, tuli niin sanotusti yllättäen ja pyytämättä.

Puolisoni kutsuisi makua termillä kirpsakka, tämä nimittäin sisältää puolukkaa, punaherukkaa ja karpaloa, joista puolukka on yksi mun lempimarjoistani myös ihan sellaisenaan sokeroimattomana. Mun mielestäni tämä tasapainottaa tosi hyvin banaanin makeutta, nyt kun sitäkin tuli laitettua joukkoon tavallista enemmän.

Tätä teen toistekin!

... kirjoitin tämän jutun tuossa männäviikolla, mutten viitsinyt vielä postata ettei mene ihan ruokablogiksi tämä. Tänään pelastin jälleen yhden salaattiruukun biojäteämpäriltä ja kirjoitin FB-statukseeni, että


Kaappien kätköistä löytyi mm. vihreä tee -jauhetta. Se on kallista ja maistuu pahalle, eikä siitä tehtyä teetä ole todellakaan kiva juoda. Eikun sekaan!
Kaikki ei tykkää pinaatista tai persiljasta, mutta niitäkään ei näistä koktaileista maista.
Ja niin edelleen.

Pahanmakuiset terveysrehut hyvänmakuisten kanssa blenderiin ja ääntä kohti!  

lauantaina, maaliskuuta 22

Otetaanpa tavaksi

Lukkari: psykologia

Mulla on käytössä systeemi, jonka nimi on Kaizen tekniikka. Sen avulla olen luonut uusia rutiineja asioista joista ei meinaa millään saada kiinni. Se voi olla ihan mikä tahansa, kaikkeen pätee samat lainalaisuudet. Esimerkkinä vaikka toi mobbaus vois olla sellainen. Tai jonkun epämiellyttävän homman saaminen alkuun.

Toimii näin:
  • printataan jääkaapin oveen ruudukko jossa on päiviä. Myös valmista kalenterisivua voi käyttää. Aloittaa voi mistä päivästä tahansa, keskeltä viikkoakin.
  • Hommataan myös kirkasvärinen tussi. 
  • Otetaan tehtävä, esim. mulla on ollut säännöllinen kirjoittaminen työn alla. Se oli oikein hyvässä vauhdissa tuossa taannoin, mutta eräs tapahtuma sotki rutiinit ja se jäi. Siispä olen päättänyt palauttaa sen ensin. 
  • Tehtävän pitää olla niin pieni, ettei sen suorittaminen ole missään nimessä ylivoimaista. Otin itse tehtäväksi "kirjoita 5 minuuttia joka päivä". Aiheella ei ole väliä, eikä metodilla. Käsin on yhtä hyvä kuin koneella. 
  • Tarkoitus on "siirtää tapa hermostoon", samalla tavalla kuin kahvakuulatyöntö tai vaikka hauiskääntö: toistamalla. Sitä edeltää tietyt rutiinit, mulla ne on mobbaus ja kuppi kahvia, sekä se, että iltaisin jätän tekstinkäsittelyohjelman päälle ja avaan sihen valmiiksi uuden dokumentin.
  • Arkisin kirjoitan heti ensimmäiseksi aamulla, mutta viikonloppuina aika on mikä on. Koitan kuitenkin pitää rutiinista kiinni. Samaa tekniikkaa voi tietysti käyttää mihin vuorokauden aikaan tahansa, jos aamuissa ei ole joustoa. Niissä on kuitenkin se hyvä puoli, ettei mikään ole voinut ehtiä vaikuttamaan negatiivisesti mielialaan ja siksi tuotoksen sävy säilyy positiivisena. Sitä on sitten hyvä jakaa eteenpäin! 
  • Kun tehtävä on suoritettu, merkkaan taulukkoon kirkkaalla tussilla rastin. Katkeamaton rivi toimii psykologisena kannustimena ja tehtävä helpottuu aika nopeasti. Kun sitä on jatkanut vähintään kuukauden, voi lisätä vaikeusastetta. Toki esim. kirjoittaminen on sellaista, ettei mene kauaakaan kun sitä tekee yhtä soittoa tunnin tai ylikin jos vaan on aikaa. 
Sellaisen neuvon antaisin vielä, että tuosta yläriviltä kannattaa jättää viikonpäivien nimet pois ja aloittaa tänään, oli päivä mikä tahansa!

Tuleeko mieleen joku tapa jota olet miettinyt pitkään, että olisipa hyvä liittää päivittäisiin toimiin? Kävisikö tämä tekniikka sen luomiseen? 


torstaina, maaliskuuta 20

Suodatinkahvi on uusi musta

Lukkari: ruokatunti, jatko-opinnot

Edit 6.4.: Jos tuollaiset alla olevat keittimet kiinnostavat, niin täältä niitä ainakin saa.

Oltiin systerin kanssa Gastro-messuilla Helsingissä. Niiden perusteella suodatinkahvi on selvästikin uusi musta, mutta mikä tahansa mokkamasteri ei sen valmistukseen to-del-la-kaan käy. Eikä tietenkään myöskään mikä tahansa kookaupan tarjouskahvi.  

Tässä tarjonnan parhaat palat, jos multa kysytään (ja miksei kysyttäisi, omapa on blogini):

Aivan mahtavan makuinen kahvi jota myy Johan & Nyström
Nimensä mukainen tämäkin, Pirkanmaan Paahtimo
Tällaisilla härveleillä niitä herkkukahveja suodatellaan
...ja tällaisilla
Kyytipojaksi jäätelöä (tumma suklaa <3)
...tai Caminito-jäätelöä. Tai vaikka tumman oluen tai cavan makuista (kyllä!) sorbettia
Ekolon raakasuklaakin käy kahvileivästä
Tai minibrownie...
...tai miksei Västerbotten-juustokin.

Suklaakuppi nyt ainakin!

En juo kokista, mutta tämä Raikastamon Luomu Kola oli hyvää!
Ja kertiksistä voi syödä myös tyylillä ja ekologisesti. Nämä kestää 220°C uuninkin.
Kuulemma ainakin verkkokauppa.com myy.

Paljon muutakin ihanaa maisteltiin... aamiaiseksi frittimuikkuja ja dippiperunoita remouladella ainakin. Mainittakoon myös, että Valiolta on tulossa vähemmän makea kylmä maitokahvi, sitruunahilloa saa nykyisin myös sitruunasta (eikä pelkästä esanssista) valmistettuna, kaikki gluteenittomat leivonnaiset ei enää maistu hiivalle, Arlan rahka ei ole lainkaan hullumpaa, vaikka vähän siitä tulee makeutusaineen (Stevia) maku läpi. Ynnä muuta.

Kiva päivä oli!

sunnuntaina, maaliskuuta 16

Herkkumuusin resepti

Lukkari: kotitalous

Tein eilen puolison toiveesta jälleen meidän perus-viikonloppuruokaa, eli paistoin pihvit. Lisäkkeeksi keitin superhelpon herkkumuusin, joka käy näin:

kuoritaan, pilkotaan ja keitetään 1/3 perunaa, 1/3 bataattia ja 1/3 lanttua (jos sitä saa)  kanaliemessä kypsäksi. Kaadetaan keitinliemi pois (tai käytetään uudelleen esim. keittoon), lisätään sopivasti voita ja soseutetaan sähkövatkaimella tai survomalla.



Valmista tuli!


Kasvislientäkin voi käyttää, mutta kanaliemessä saa maukkaampaa. Oma suosikki on tämä luomukuutio. Lanttua voi olla hankala löytää ympäri vuoden ellei pakasta sitä itse, joten toisinaan joutuu käyttämään vain perunaa ja bataattia. Ehdottomasti paras maku syntyy kuitenkin kaikista kolmesta (ja hiilareitakin on reilusti vähemmän kuin  pelkässä pottuvoissa).




lauantaina, maaliskuuta 15

Juhlavuosi

Lukkari: historia, musiikki, kuvataide

Viime vuonna kuunneltiin digitaalisesti, mutta tänä vuonna mentiin paikan päälle.

Nimittäin Olavi Uusivirta esiintyi Tavastialla josta tämä kaikki oikeastaan alkoi, joten mikäs sen mukavampi tapa viettää tapaamisemme 15-vuotispäivää. Ei me olla siellä taidettu yhdessä käydäkään sen koommin kun CMX:n soittaessa tuntui jotenkin hirveen luontevalta pussata tota yhtä karvanaamaa siinä baaritiskillä. Oli vissiin niin sopivasti hollilla...


Ihanan energistä rokkia soittivat ja uuden levyn biisien lisäksi tietysti myös tuon mun lempparini jonka sanat kuvastaa mun tuntojani todella hyvin.

Kyllä oli kivaa, ihan kuten nämä menneet 15 vuottakin ovat olleet!


Puolisosta olisi pitänyt sittenkin tulla valokuvaaja!

Aina yhtä kiva päästä rutistelemaan söpöjä nuoria miehiä!

torstaina, maaliskuuta 13

Myynnissä sitä sun tätä Turussa Ihana-kirppiksellä

Lukkari: hyppytunti

Veimme systerin kanssa kuorman omia sekä äidin vaatteita, kenkiä ja laukkuja Turun Ihana-kirppikselle. Hinnoittelu on erittäin huokea, joten menkää sinne tekemään löytöjä 25.3. mennessä tai tiedottakaa kavereitanne (alla on kätevät jakopainikkeet sitä varten!)



Vaatteiden koot ovat 36/38 sekä 42+, kengät enimmäkseen 36-38.
Löytyy housuja, mekkoja, silkkipaitoja, blazereita, takkeja, huiveja, toppeja, vintagea 60-80-luvuilta... 

Muun muassa nämä ovat siellä:

Nokia-kumisaapas koko 38

sekä nämä punaiset käyttämättömät kiiltonahkakorkkarit koko 37 ja Faith-tuhkimokengät (läpinäkyvä kiilakorko, jollainen näkyi myös uusimmissa Gaultierin näytöskuvissa)



Pöytä on siinä heti kassaa vastapäätä no 32.
 

sunnuntaina, maaliskuuta 9

Oi mikä ihana ilta

Lukkari: kotitalous

Puoliso sai kaupassa päähänsä, että haluaa simpukoita joten ei muuta kuin kotikokki hommiin.



En ollut ennen näitä itse laittanutkaan, mutta paketin päältä löytyi ohjeet. Ensi kerralla höyrytän hiukan pidempään, sillä tuntui siltä, että osa olisi saanut olla kypsempiäkin. Ohje sanoi 5-7 min, minä pidin 8.

Hyviä olivat, samoin viini, Six Hats Etelä-Afrikasta.
En muistanutkaan miten maukas rypäle tuo Viognier on, toki meillä kyllä juodaan valkkaria muutenkin hyvin harvakseltaan. Tätä voisin kyllä ostaa toistekin!

torstaina, maaliskuuta 6

Mikään (kukaan) ei voita endorfiinia

Lukkari: liikunta, filosofia

Mulla oli fysiikan kanssa hiukan ongelmia loppuvuodesta ja urheiluhommat alkoivat tökkiä aika pahasti. Ne lähti oikeestaan siitä, kun reväytin loppukesästä takareiteni jossa oli vanha, helposti ärtyvä vamma, enkä sen seurauksena päässyt juoksemaan. Kun lenkit loppuivat, palautuminen hidastui, samoin kipeä takareisi haittasi joogaamista eli kehonhuolto alkoi olla aika retuperällä. Kuitenkin mulla oli raskaat kuulat käytössä, joten ihan saan katsoa peiliin näiden ongelmien kumuloinnissa. Pidin taukoa treeneistä ja kun fysiikan kanssa alkoi tilanne näyttää positiivisemmalta niin kohdalle osui ns. pari muuttujaa.

Jossain vaiheessa tajusin, että parasta mitä voin nyt tehdä on alkaa hissukseen palailla treenien pariin. Olkoonkin, että sekä painot, että minuutti- ja toistomäärät ovat melko vaatimattomia, niin loppupeleissä sitä endorfiinia ei korvaa mikään. Sitäpaitsi kun elämästä puuttuu paloja, niin eikö viisainta ole täydentää ensiksi ne parhaat ja mukavimmat joista nauttii eniten?

Olen viime aikoina miettinyt, että tykkäänkö treenaamisesta ja tullut siihen tulokseen, että kyllä - kuulan nostamisesta tykkään ja paljon. En erityisemmin nauti noista oheistreeneistä, enkä edes joogasta sitä tehdessä kun ajatuksia on hankala pitää kasassa. Juoksu tai kyykkääminen... sanotaan näin, että tuskin juoksisin metriäkään tai tekisin yhtään kyykkyä jos en pitäisi erityisen paljon tuloksista joita niiden tekeminen tuottaa.

Mutta nostamisessa on jotain maagista mitä ei muualta ole löytynyt.

Aikaisemmin en oikein tykännyt tempaamisesta, mutta nykyisin se taitaa olla mun lempipuuhaa kun sain erinäisiä palasia loksahtelemaan paikoilleen sen kanssa. Ja kun tauon jälkeen tartuin taas kuulan kahvaan kiinni niin yllättäen tempaus oli se, jonka tekniikka oli kärsinyt vähiten. 

Asetin viime viikolla itselleni tavoitteet loppuvuodelle ja vakavamielinen treeni alkaa ens viikolla. Sitä varten olen testaillut tämän hetkistä kuntoa.

Nummelassa pidettiin 25.2. salikisat joissa kävin tempaamassa 14 kg:lla itselleni uudet enkat. Tulos oli aika reippaasti odotettua parempi, sillä kunto on tällä hetkellä aika murheellinen. Ainakin näin omalla mitta-asteikolla.

Videota katsellessa olen melko tyytyväinen tuohon tekniikkaan, mutta löydän kyllä heti muutaman jutun joita pitää fiksata.

No, mikäs tässä kun aikaa on.


keskiviikkona, maaliskuuta 5

Muutama hankinta

Lukkari: matematiikka

Alkuvuodesta taisin käydä kerran niin sanotusti vaateshoppailemassa. Päädyin ostamaan 2 paria villasukkia.
... eikun olenhan mä hankkinut muutaman trikoopaidankin kun jossain vaiheessa tuossa taannoin oli vähän pyykinpesu retuperällä ja alkoi puhtaat puserot olla lopussa.

Tämä talvi on mennyt jokseenkin värittömissä väreissä (vaaleansininen, harmaa, farkkusininen) ja alkaa olla ikävä jotain raikkaampaa. Lindexille on tullut onneksi tänä vuonna kunnollista merimiesraitaa, tämä oli ihana:



Hihoissa on siis raitaväri päinvastoin kuin miehustassa. Materiaalina 100% lyocell tuntuu vähän pellavaiselta, mutta toisaalta siinä on myös jotain villamaisuutta. Mulla on joskus ollut joku vaate tästä samasta matskusta, muistelen, että se nukkaantui mutta oli muuten tosi kiva.

Melkein kaikki mun paidat on nykyisin vajaamittaisilla hihoilla (tämä myös), joka on selvästi mun juttu. Sen lisäksi, että hihat ei oo jatkuvasti tiellä se myös tasapainottaa kehon mittasuhteita.

Taannoin (lue: ikuisuus sitten) Salka pyysi, että postaan treenivaatteista. Nyt on hyvä tilaisuus liipata sitä aihetta, sillä mulla on näköjään perinteisten rintsikoiden käyttö jäänyt ihan minimiin ja H&M:n sporttiliivivarasto vaan kasvaa. Nämä on todella mukavia ja uutuutena niihin on tullut nyt myös tasku kevyelle toppaukselle. 

Multa löytyy tätä samaa mallia musta, harmaa, oranssi, violetti ja pinkki. Alla oleva kuva on H&M-nettikaupasta. (Koitin ottaa kuvaa näistä mutta mulla oli jatkuvasti vähintään toinen käsivarsi justiin pahasti tiellä.)



Tässä liivin olkain sitten vilahtaa uutukaisen H&M Divided-paidan kaula-aukosta. Ihan tulee nuoruus (siis se 80-luku) mieleen.



Vielä tein yhden oikein mahtavan löydön Kampin keskuksesta: Vagabondin rasvanahkasaapikkaat kolmella kympillä. Kaipasin vajaamittaista saapasta, joka on helppo pukea jalkaan eikä näytä ihan hirveältä verkkareidenkaan parina (koska käytän sellaisia kai vähän turhankin usein...) Nämä täyttivät kriteerit ihan kivasti ja kun Vagabond on malliltaan mulle juuri passeli niin päätös oli hyvin nopea.

Verkkareiden lisäksi nämä voi pukea myös hameen pariksi. 


(Kamera teki näköjään mun mustista kengistä siniset)

Saako sitten nillittää: hihat taas kuristettu minimiin. Mulla ei mielestäni ole mitenkään erityisen paksut käsivarret, mutta niin vaan kiristävät paidat ja takit. Tykästyin pariinkin kevytuntsikkaan joita näkyi edelleen kauppojen rekeissä (vaikka tässä taitaa pakkaskelit olla tältä talvelta lusittuna että kohta sitä saa kaivaa jo kevättakkia naftaliinista muutenkin), mutta kun eivät mahdu päälle. Ihania kirkkaita värejä ois ollut, mutta hauisten takia pitäisi ottaa koko L. Ärsy!

H&M-nettikaupassa näkyy olevan tuollainen myös, joskaan ei tietenkään värillinen. Onko kellään kokemusta näiden mitoituksesta?

maanantaina, maaliskuuta 3

Kiharoita

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka

Käytin jossain vaiheessa tilaisuuden hyväksi kun kerran Turussa ramppaan ja kävin leikkauttamassa kuontaloani hiukan siistimmäksi. Mulla kävi sikäli tuuri, että ihanainen Meri teloi pari päivää myöhemmin kätensä ja on ollut sittemmin pitkällä sairaslomalla. Hän palannee tässä keväällä kyllä vielä töihin, joten varmaan hissukseen voi aikoja alkaa kyselemään jälleen.

Turun - korjaan: Suomen - paras kampaaja Meri pitää nykyisin omaa Merikampaamoaan Finnkinon talossa Kauppiaskadulla. Facebook-sivulta löytyy lisää tietoja. 

Instagramilla häivytetyt silmäpussit

Tukka on siis päässyt tässä kampaajakäyntien välissä "hiukan venähtämään". Olen lopettanut sen värjäämisenkin, sillä tämä harmaantuminen on jo valmiiksi hävitty taistelu. Nyt kun harmaa sävy on muuttunut enempi platinaiseksi kuin keltaiseksi niin sillä ei ole enää väliäkään - olkoonkin, että se kuulemma vanhentaa mua. Ihan varmasti niin. Samoin tekee kuukaudet ja vuodet.

Toisaalta olen tehnyt sellaisen havainnon, että tämä luonnontilainen ei ole kesälläkään niin kuuma kuin värjätty. Taitaa toimia kuten muutkin luonnonkuidut, eli viilentää ja lämmittää olosuhteiden mukaan, nimittäin ei mun ole talvellakaan tarvinnut tämän "luonnonkarvalakin" kanssa palella.

Nuo Hollywood-kiharat oli ihanat! Kunpa oppisin itsekin sellaiset vielä joskus taivuttelemaan. 

Käsistä loppuu pituus kun yrittää napsia näistä kuvaa :D