Eveliina

lauantaina, joulukuuta 19

Resepti: poron ulkofile, rosmariiniperunaa ja punasipulimarmeladia

Lukkari: kotitalous



Punasipulimarmeladi (kahdelle):

2 pienehköä punasipulia
25 g voita
2 veteen säilöttyä valkosipulinkynttä
2 siivua savupekonia
1 tl inkkarisokeria
ripaus ruususuolaa
1 tl kokonaisia roseepippureita
pari kierrosta mustapippuria myllystä
pari oksaa tuoretta rosmariinia

Siivuta sipulit ja pilko pekoni pieniksi paloiksi. Sulata voi pannulla keskilämmöllä, älä ruskista. Lisää sipuli ja mausteet ja anna muhia sen aikaa kun perunat kiehuvat.

Kuori perunat ja keitä suolaliemessä kypsiksi. Survo haarukalla ja lisää reilusti voita sekä pinnalle tuoretta rosmariinia.

Leikkaa ulkofile kahteen osaan ja paista pannulla molemmin puolin. Mausta paistopinta sormisuolalla. Kääri folioon ja anna vetäytyä noin 5-8 min. Rouhi pinnalle pippuria myllystä.

Viini oli tätä. Erittäin hyvä, etten sanois!



maanantaina, marraskuuta 30

Partioretkellä Inkoossa

Lukkari: taito- ja taideaineet, yhteiskuntaoppi, kotitalous, hyppytunti

Palasin syksyllä partiolaiseksi 20-jotain vuoden tauon jälkeen kun kummipojan sudariryhmälle tarvittiin tätiä. Tai siis Akelaa. Sen puitteissa olen mm. päivittänyt EA-osaamistani, ollut mukana Pinkki-partiotaitokisassa ja oppinut tusinan verran uusia leikkejä. Kettu ja jänikset on niistä oma suosikki!

Hauskan syksyn huipennus oli kuitenkin yöretki (sisämajoituksella) marraskuun puolivälissä inkoolaisessa leirikeskuksessa jossa ohjelmaan kuului maailmanympäri-jäljen suorittamista.

Sattuneesta syystä valitsin hommista itselleni ruokarastin, jossa maistatettiin muksuille guacamolea, hummusta ja tsatsikia ja opeteltiin puikoilla syömistä. Täysin käsittämätöntä oli se, että 40 lapsesta YKSI ei suostunut maistamaan mitään (paitsi niitä suklaamurorenkaita joilla puikkotouhua treenattiin). Äänet jakaantuivat tosi tasaisesti kaikkien kolmen kesken joka sekin oli kiva!

Puoliso oli mukana retkellä ja käytti osan päivästä napsimalla kuvia. Taitaa tässä tiivistelmässä olla mukana omiakin räpsyjä.

Hummuksen tein jo kotona valmiiksi, mutta muut tahnat toteutettiin retkiolosuhteissa. Aikamoista askartelua... 
Sunnuntai

Lauantai

Nuo taitaa olla meidän sudareita kaikki.  
Ylemmän kuvan keltainen pilkku en ole minä vaan puoliso.
Meillä on tällaset idioottikaksosten mätchäävät ulkoiluvaatteet :D

Kummipoika noutamassa Olympialaisten lakupalkintoa retken johtajalta

Luulin siis, ettei marraskuussa ole tapahtunut mitään kivaa ja että koko kuukauden voisi minun puolestani perua tulevilta vuosilta koska aina on kuitenkin vaan synkkää ja pimeää.

Olinpa väärässä.

(Blogi on takautuvasti päivätty.)

keskiviikkona, lokakuuta 7

Perinteet kunniaan!

Lukkari: musiikki

Alkaa tulla perinteeksi tämä live-jazz näin syksyisin. 2013 se oli RTBB (jolta ilmestyi viime viikolla uus levy!), viime syksynä THE John Boutte ja nyt saksofonisti Timo Lassy Band.

Keikka pidettiin Aleksanterin Teatterissa jonka akustiikka on aivan huippu. Samoin oli kyllä myös bändi, jonka tyyli on sellaista "perinteistä" jazzia. Maailmanluokkaa!

Kuunnelkaa tosta alta pari vuotta vanha live-pläjäys. Muusikot on samat edelleen.

Viimeisin levy Love Bullet löytyy Spotifysta.


lauantaina, syyskuuta 5

Joko nyt viimein?

Lukkari: matematiikka, kemia, terveystieto

On olemassa tapoja joista ei millään meinaa päästä eroon, ei vaikka asia on blogissakin julkistettu jo pariin kertaan aiemmin. En silti ole vielä luovuttanut, uskon nimittäin, että tästä kynsinauhojen järsimisestä ja repimisestä VOI päästä eroon.

Paljon hankalampi homma kyllä kun vaikka tupakoinnin lopetus, koska nämä sormet kulkee tässä koko ajan mukana. Ei siis tarvi asiakseen lähteä nyppimään sormiaan tai hakea kaupasta täydennystä varastoihin...

Nyt inspis lähti siitä, kun kuuntelin Leo Babautan Zen Habits podcastin jossa puhuttiin tapojen muuttamisesta. Listani kohta 5 kopsahti siitä oikein erityisesti, sen sijaan "aloita pienesti" ei tässä tapauksessa oikein toimi, ellei ajattele, että "päivä kerrallaan" on sitä.

Mitä sitten teen toisin parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen?

1. Asian tiedostaminen

Olen aiemmin saattanut kuoria puolet peukalosta huomaamatta ja ohimennen vaikka lukiessani kirjaa. Sen jälkeen tulee sellainen "ihan sama" -fiilis jonka esim. syömishäiriöisetkin hyvin tunnistaa. Että sama kai se tässä konkurssissa jos rapsuttelen nämä loputkin. Paranevat sitten samassa tahdissa...

Tällä kertaa olen mm. joutunut istumaan käsien päällä ja tunkemaan niitä niin syvälle taskuihin, ettei nyppiminen vahingossakaan onnistu. Mutta nyt tajusin missä mennään, enkä enää aloita sitä epähuomiossa.

2. Arviointi

Tiedostan myös sen, miksi haluan tästä tavasta eroon, mitkä ovat positiiviset puolet (juuri nyt en muista yhtään) ja mitkä negatiiviset (esim. kramppaavat kämmenlihakset), sekä sen miksen aiemmin ole onnistunut.

Kuukausi tai pari on mennyt ennenkin ihan jees, mutta johonkin se on aina kaatunut. Yksi syy on ollut se, että mulla kaikenlaisten ihovaurioiden paranemistahti on keskimääräistä ripeämpi, mikä johtaa siihen, että iho myös paksuuntuu kovin helposti. Päivittäiset hoitotoimenpiteet näyttävät kyllä nyt ehkäisevän sitä ongelmaa.

Kokeilin siis 2011 justiin tähän samaan aikaan vuodesta myös hypnoosia joka oli vähän kuten laihdutuksen ihmepillerit, eli tulos ei ollutkaan pysyvä. Selvästi siis oikotietä onneen ei ole vaan on mentävä päivä kerrallaan.

3. Toimintasuunnitelma

Mulla on pari vaihtoehtoista hoitotoimenpidettä jos huomaan houkuttelevan kovettuman. Toinen on sen viilaaminen pois ja toinen on kynsinauhaöljyn käyttö. Käsien päällä istuminen tapahtui autossa kun kumpaakaan näistä ei ollut saatavilla.

Vanha suosikkini kynsisakset ovat likipitäen käyttökiellossa, joski peukaloon tulee edelleen välillä tikkuja joihin ei muu tepsi. Mulle on sanottu tuhat ja sata kertaa, etten saa leikata kynsinauhojani ja sitä en siis nyt myöskään tee.

Löysin Kicksistä Scratch Nail Food -öljyn joka ei sisällä alkoholia lainkaan. Se koostuu pelkästään luonnonöljyistä, toisin kuin aiemmin käyttämäni Mavala tai O.P.I. Niissä on nimittäin sellainen huono puoli, että ensin toimivat oikein hyvin, mutta noin viikon-parin päästä kynsinauhat alkavat kuivua pahemmin jos lisään niitä. Tässä pullossa on pipettikorkki, joten annostelijan ei tarvitse olla kosketuksissa ihoon eikä pulloon mene pöpöjä, -> alkoholia ei tarvita.

Ensimmäisillä käyttökerroilla tuntui, ettei tästä ole mitään iloa koska hulahtaa suoraan ihoon, eikä jätä sellaista liukuvaa pintaa kuten silikonia sisältävät petrokemian tuotteet. 3 viikon jälkeen käyttö tuntuu edelleen samalta. Kynsinauhat ovat kuitenkin pehmeät, ne eivät ole paksuuntuneet erityisemmin, ne pysyvät pääsääntöisesti irti kynnestä eivätkä edes työnnä tikkuja lainkaan samaan malliin kuin aikaisemmin.

Lakkailemaan en nyt uskalla ryhtyä ettei tarvitse pelata kuivattavien poistoaineiden kanssa.

4.  Päiväkirja

Pistän viikottain ylös missä mennään, eli onko tullut lipsumisia (toistaiseksi ei ole) ja jos tuleekin niin laitan ylös missä tilanteessa ja mistä se johtui, että osaan seuraavalla kerralla varautua.

5. All in

Tein itselleni selväksi, että epäonnistuminen ei nyt ole vaihtoehto. Olen kertonut asiasta kaikille ja nyt vielä täällä blogissakin, eli koittanut kerätä itselleni kannustavaa tukijoukkoa.

Ennen mua on häirinnyt suunnattomasti kun puoliso on huomautellut asiasta, mutta ei enää. Nyt se on todellakin suotavaa mainita tai vaikka potkaista jos joku näkee!

5 viikkoa takana nyt ja ovat kestäneet kynsien leikkaamiseen liittyvän liotuksen, pari kirjaa, sekä useemman elokuvankin jo. Tästä on hyvä jatkaa!

tiistaina, syyskuuta 1

Kesäjuhlat

Lukkari: ruokatunti, jatko-opinnot

Näistä kemuista on jo vierähtänyt tovi, mutta blogiin pääsevät vasta nyt. Sain nimittäin vasta nyt käsiini kuvia niistä. Jos ilmaantuu lisää "julkaisukelpoisia" niin liitän tänne.

Unohdin itse kuvata mitään, paitsi jälkkäripöydän. Unohdin myös pyytää vieraita laittamaan nimiään vieraskirjaan, mutta sattuuhan näitä kämmejä.

Äitini aloitti kesäjuhlaperinteen 90-luvulla huomattuaan, että tapaa ihmisiä enää hautajaisissa. Niitä pidettiin kai kymmenkunta vuotta putkeen, mutta koska olivat aika työläitä järjestää ja äidin jalat alkoivat reistailla, perinne jäi.

8 vuotta sitten kokosimme naisissa voimamme ja järjestimme kuitenkin äidille ja isälle 50-vuotishääpäivän kekkerit ja nyt alkukesästä tuli haravoidessa mieleen, että meillä olisi nyt taas kyllä oikein hyvä tekosyy juhlimiseemme. Isä ei vastustanut ajatusta.

15-vuotishääpäiväämme juhlistettiin siis 34 ihmisen ja muutaman koiran voimin hampurilaisaterialla. Kuva on edellisen viikon koekeittiöstä, mutta kyllä se suunnilleen tältä näytti.

Täytevaihtoehtojakin oli tarjolla, mm. kanaa, ananasta ja halloumia.


Pari grilliä meillä oli kuumana ja yksi muurikka. 
Puoliso ja siskon mies grillimestaroivat ja hyvin mestaroivatkin!


Jälkkäriksi vaniljarahkaa, kesän makeimmat mansikat ja isän noukkimat mustikat
Illalla isä lämmitti meille saunan, makkaraakin syötiin ja kyllähän se jutustelu taisi aamuyön puolelle mennä.

Mukana oli liuta rakkaitamme: sisarukset, ystävät ja ekaa kertaa koskaan kaikki 3 kummilastakin samassa paikassa.


En tullut kysyneeksi saako vieraiden kuvia blogata, joten pidättäydyn nyt tässä yhdessä.

Leipin Kesäjuhlissa ei ole koskaan satanut, joten tiesin, ettei sada nytkään, vaikka koko viikon oli tullut vettä. Puolenyön jälkeen sitä toki tuli lisää. :D

Saimme myös naapurin mökistä lainaksi lisää majoituspaikkoja eikä kenenkään tarvinnut nukkua teltassa. Meitä oli vielä aamiaisellakin paikalla melkoinen sakki, sellaiset parikymmentä henkeä.

Luulen, että äitikin olisi viihtynyt näissäkin juhlissa. Minä ainakin tykkäsin!
Kyllä kannatti mennä naimisiin kun sitä on seurannut monet kivat bileet!

perjantaina, elokuuta 28

Matkatavarat järjestykseen

Lukkari: matematiikka

Kaverilta tuli viesti jossa kysyttiin, että mistä ostin ne kätevät pakkauspussit jotka mulla oli viime syksyn NYC-reissulla mukana. Siitä tuli mieleen, että tieto saattais kiinnostaa muitakin blogin lukijoita, joten tässä Ta-Daa:

Pakkauspussit Ikeasta


Kuva täältä Ikean sivuilta

Paketin hinta on 6-8 eur, riippuen onko sulla ilmainen Ikea-kantiskortti. Pussukoita on siis neljä. Toinen noista isoista on 2-taskuinen, eli siinä on vetskat molemmin puolin. Itse pakkaan tohon pienimpään johtoja, latureita ym. sellaista.  Yksi pussi on mulla kenkiä varten ja se 2-puoleinen alusvaatteille, joita siirrän puolelta toiselle sitä mukaa kun likaantuvat. Paluumatkalla tungen sinne kyllä yleensä jo muutkin pyykit kuten paidat ja topit, sillä se on aika tilava.

Meillä on perheessä näitä settejä molemmat värit, eli se toinen on tummansininen "miesten" setti.

Nesteitä eivät pidä sisällään, eli sellaiseen käyttöön en suosittele, ainakaan ilman suojaavaa muovipussia. Muuten ovat tosi mainioita matkakumppaneita!  

sunnuntaina, heinäkuuta 5

Lefkada 2015

Lukkari: taito- ja taideaineet, maantiede, yhteiskuntaoppi, kuvataide, ruokatunti, jatko-opinnot

Tämän vuoden kesäreissulla suunnistettiin jo tutuksi tulleeseen Kreikan Lefkadaan. Taisin olla minä joka tätä ehdotti kun havaittiin, että plan-A (alpit) olisi pitänyt varata jos ajat sitten, jos mielii saada hotellihuoneen alle tonnin per yö. Otettiin siis tämä matka Aukkareilta, lähtö ja paluu lauantaina.



Majapaikkamme kylpylähotelli Porto Galini sijaitsi noin 20 km kaupungin ulkopuolella, Nikianan suuntaan. Tavoitteena oli, että Puoliso pääsee surffaamaan, mikä myös täyttyi. Joka päivä.

Puolisolla on taipumusta aiheuttaa kanssaharrastajissa kateutta, sillä tämä ei nyt ollut suinkaan ensimmäinen kerta kun hänelle riittää tuuli vaikka kenellekään muulle ei… Tiistaina oli käytössä jopa ihan ikioma ranta.






Perhepotretti

Kappas, läskihän se siinä tummuu.
Pyyhkeen sijaan mulla kulkee mukana rannalla pussilakana. Se on riittävän iso ja sen voi tarpeen tullen kääntää ympäri kun likaantuu. Painaa kuitenkin vähemmän kuin pyyhe, vie tosin saman verran tilaa. Tällä kertaa näitä oli itse asiassa kaksi, joista toisen alle yleensä hautasin meidän kassit. Siellä pysyy vesikin viileänä ainakin pari tuntia! 




Eri päivä, sama hyppy



Kelit ei tällä viikolla olleet kaikkein parhaat (eli eeppiset), mutta ei kai ne aina voi ollakaan. Yhtenä päivänä (keskiviikko) setti jäi alle puoleen tuntiin, seuraavana se kesti kaksi.
Hyviä surffirantoja on saarella yksi ja mantereen puolella kaksi, joista siistimpi ei ole niin tuulivarma. Mutta kun tuulee, siellä on aallonmurtajan ansiosta tasainen alusta, toisin kuin tällä Milos Beachilla (saaren ranta) jossa voi olla isotkin aallot.


Yhteensä leijoja oli parhaanakin päivänä vain viitisenkymmentä



Toiselle spotille vie kävelysilta.



Itse tykkään erityisesti siitä, ettei rannalla ole hiekkaa vaan pieniä pyöreitä kiviä. Keräsin niitä kourallisen tuliaisiksi itselleni, tarvitsen nimittäin saippuatelineen ja luulen, että se syntyy näistä ja Arabian kahvitassista (ja ehkä pikaliimasta).


Sillä kolmannella biitsillä jossa pöllyää hiekka ei tällä reissulla käyty lainkaan.

Päästiin todistamaan sellaistakin outoa luonnonilmiötä kuin ”sade" ja vielä useampaan kertaan. Sitä ei jatkunut kovin pitkään eikä se kastellut mitään, mutta kyllä se sadetta oli. Siitä on kuvakin todisteena, katsokaa vaikka:



Tehtiin me muutakin kuin hengattiin rannalla. Viitenä päivänä käytiin joogaamassa aika mahtavissa maisemissa. Hotelli tarjosi kivan paikan sitä varten ja matot. Viikon aikana selkäpuoli venyi puolisen metriä mikä ei ollut lainkaan huono saavutus… Toki lähtötilanne oli sanalla sanoen ”(k)ankea”, eli ei musta viikossa vielä spagettinotkeeta saatu :)


Hotelli oli kyllä kaikin puolin hyvätasoinen. ”Alueella on paljon portaita” ei liioitellut yhtään, eli ei se huonojalkaisille sovi. Meidän huoneesta no. 63 oli autolle 97 rappusta, tulin laskeneeksi kun kävin hakemassa jotain unohtunutta juttua. Alas rantaan saattoi olla toinen mokoma. Uima-altaitakin on monta, mutta itse ole kovin vesihenkinen joten niiden suolaisuudesta tai muusta en tiedä yhtään.







Ruoka hotellissa oli tosi hyvää (ja annokset Suomen hinnoissa). Kierrettiin kaikki kolme illallisvaihtoehtoa buffaa myöten ja kaikista voi sanoa samaa. Paras a la carte -annos oli grillattu lohi ja bearnaise-kastike, söin sitä kahdesti. Ekalla kerralla annos oli paljon kauniimpi.


Puolisolla tässä vasikkaa.

Eka ilta. Ei olla vielä viety edes kamoja huoneeseen...

Viimein edes jonkinlainen kuva tosta mekosta.

Aamiaisbuffan antimia: grillitomaatteja, oliiveja, paistettu muna, kalkkunaa, juustoja, ihanan makeaa kurkkua,
jogurttia hunajalla ja pähkinöillä ja tuorepuristettua appelsiinimehua, kannussa kahvimaito

Lähellä ei siis ole kävelymatkan päässä muita ravintoloita. Jos tahtoo syödä muualla, täytyy asiakseen lähteä aika kauas, ilmeisesti bussillakin pääsee ihan hyvin. Eipä testattu kun meillä oli vuokra-auto.  Lisäksi ollaan syöty tuolla cityssä edellisellä reissulla joten tiedettiin, että todennäköisesti ei maksa vaivaa.

Lounasaikaan me oltiin aina jossain huitelemassa. Rakastan grillattuja sardiineja, joten niitä syötiin useampana päivänä, samoin kreikkalaista salaattia. Kurkku oli nyt jotenkin poikkeuksellisen makeeta ja sipuli, tomaatit ehkä vähän pettymys. Ylempi (maukkaampi) annos on Vasilikin rantakadulta, alempi Lefkadan keskustassa aukion laidassa sijaitsevan Yacht Clubin platteri jonka voimin tulin kotimatkan ja nukuin vielä yön yli. 




Yhtenä päivänä ajeltiin siis Vasilikiin. Siinä vasta idyllinen lomakohde jolle kuvat ei tee lainkaan oikeutta. Rantaravintoloissakin ois varmaan viihtynyt koko illan.






Oheisten kuvien tirpat ovat eläviä (sijainti Ligian kylän satama).


Pesä on kuulemma ollut samalla paikalla jo 20 vuotta. Luulen, ettei kuppila saisi meilläpäin lupia, mutta Kreikassa se ei ole niin nokon nuukaa. Ruoka oli kyllä erittäin hyvää eikä vielä olla huomattu mitään sivuvaikutuksiakaan...


Pesän alapuolella on tollanen tarjotin, ettei linnut kaki astioita...

Lefkadan kaupunki oli tosissaan meille jo tuttu parin vuoden takaa. Ajankohta oli kutakuinkin sama, mutta kyllä siellä oli nyt paljon vähemmän turisteja, että kyllä toi taloushässäkkä selvästi vaikuttaa. Meillä oli käteistä mukana jo tullessa, joten ei osata sanoa olisiko automaattien kanssa tullut ongelmia. Jotain oli kyllä selvästi tekeillä… (kansanäänestystä odotellessa?)

Torstaina 2.7. pankin edustalla päivysti kolme poliisiautoa ja neljä prätkää








Saaren ja mantereen välissä on kapea salmi jonka silta käännetään auki veneitä varten.






Nektariinit ja kirsikat oli ainakin supermakeita!



Shoppailut jäivät purkilliseen appelsiinin makuista oliiviöljyä jota jostain syystä ei löydy Suomesta lainkaan, sekä muutamaan oliivipuiseen kapustaan.

Jos jostain saa valittaa, niin hotellin ”ilmainen WiFi” oli enimmäkseen lähinnä vitsi, aamiaiskahvi näytti kahvilta muttei maistunut millekään ja siivoojien perinne heitellä mun käyttötavaroitani roskiin sai taas jatkoa. Tällä kertaa sinne päätyi mm. oma palasaippuani. En tiedä pännikö siivoojaa se, etten ollut ottanut käyttöön talon tarjoamia (sinänsä tosi jees, nimittäin Korres-saippuoita).

Olen vakavasti harkinnut, että tekisin matkoja varten lapun jossa lukee kaikilla mahdollisilla kielillä, että ”jos se on roska, se on roskiksessa” - niin paljon kaikenlaista tarpeellista on siivoojien toimesta dumpattu vuosien varrella. Toisaalta, multa on siinä samalla säästynyt pitkä penni tipeissä. Ei juuri tee mieli enää maksaa ekstraa siitä että lomalla pitää piilotella omia tavaroitaan siivoojilta...

Olenko ainoa jonka kohdalla tätä tapahtuu joka ikisessä hotellissa?