Eveliina

lauantaina, syyskuuta 16

Sininen, pinkki, vihreä, musta... mitä näitä nyt on

Lukkari: matematiikka, kotitalous

Äitini pyörähtäisi ehkä haudassaan tai vähintäänkin pöläyttäisi tuhkapilveä, sillä olen tällä viikolla mm. RENTOUTUNUT siivoamalla (puhumattakaan siitä, että mä kirjoitan näistä blogiin...).

Ja ostanut harkiten uusia siivousvälineitä (rättejä ja sieniä), koska kuulin niin hyvän nyrkkisäännön: "blue is for loo, pink is for sink". Sinisiä sieniä oli tosin hankalampi löytää, mutta pinkistä ois ollut tarjolla mm. ihmesientä. Siispä meillä on nyt sääntönä "pink is for sink ja muut värit käy vessan pesuun ja lattioille".

Värikoodaus on jatkoa roskien lajitteluun liittyvälle muistisäännöllemme; "musta on muovi, sininen on sekajäte".

Ollaan aikasemmin osteltu vaan halpismerkkien siivoussieniä, mutta täytyy sanoa, että näissä euron verran kalliimmissa on kyllä täysin erilainen tatsi - eli kannatti "investoida".

keskiviikkona, syyskuuta 6

Talvikengät - eiku sukat

Lukkari: matematiikka

Olen hehkuttanut näitä sukkia ennenkin, nimittäin Kangasalan sukkatehtaan alpakkasukka on se, jolla kaikista mun nahkakengistä saa talvikengät joilla tarkenee ainakin tonne -15C:een saakka. (Sitä kylmemmällä kelillä käytän kuitenkin aina karvasaapasta - mukavuus ennen kaikkea.)

Ostin miesten suurinta kokoa 46-48 - aikaisemmin mulla on ollut kokoa pienempää. Jalkani on 37.

Pesuohjeessa sanotaan käsinpesu, joten huovutan nämä pesukoneessa. Nyt olivat 60C:ssa pyyhkeiden kanssa ja lopputulos on täydellinen. Mahtuisi oikein hyvin vielä ainakin 39 jalkaan ja jos märkänä survoo niin varmaan suurempaankin.

Tästä eteenpäin pesen 40:ssa muun pyykin joukossa. Tiivistyy kyllä joka kerta vähän, mutta mitta palautuu kun pistää jalkaan.

Sukan suuaukko kannattaa muuten venyttää heti märkänä oikein reippaasti "repimällä".

Sukat voi siis toki huovuttaa myös käsin, vaikka suoraan omassa jalassa niin tulee varmasti oikea koko.

Mikä näistä tekee erityiset:

  • Jalalle pehmeämpää matskua ei ole olemassakaan - paitsi se karvasaapas.
  • Lämmittää myös kosteana, eli kumisaappaassa ehdoton. Justiin tuli testattua Johtajatulilla kun piti saada sekoite"villa"sukan jäljiltä varpaat uudelleen lämpimiksi. Vaikutus oli välitön.  
  • Ei ala haisemaan vaikka näitä pitäisi viikon putkeen (pidempää aikaa en ole käytännössä kokeillut.) Ei siis todellakaan tarvitse olla koko ajan pesemässä, eikä kannatakaan.
  • Ei ole "paksu" vaikka on huopaa. Vie kengässä kutakuinkin saman verran tilaa kuin villasekoitteinen urheilusukka.
  • Jalan kokoisena ei hierrä.
  • Materiaalissa on 15% keinokuitua lisäämässä kestävyyttä. Ja kyllä muuten kestävätkin - edellisen kerran olen näitä ostanut arviolta 6 vuotta sitten - en muista tarkkaan. Yhteensä neljällä parilla olen pärjännyt yli 10 talvea, enkä siis ole vuosiin käyttänyt talvisin muita sukkia ollenkaan. Näitä löytyy myös mustana!

Tässä vielä vertailun vuoksi konehuovutettu ja pesemätön sukka vierekkäin.


maanantaina, syyskuuta 4

Aika vaihtaa vaatekaapin sisältö - syyskapseli 2017

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka

Mun syyssuunnitelmiin kuuluu tällä kertaa käyttää kesämekkoa ja -toppia joiden värit ei kesällä käyneet yhteen mun muiden kesävaatteiden kanssa. Pari uutta hankintaa on myös tehty.

Tässäpä mun mix'n'match:


Vasemmalla: Turkoosi merino on uusi (Rewoolution). Ai-Van Mieletön!
Piti ottaa vasta talvella käyttöön mutta ei jaksa odotella sinne saakka!
Pellavainen T-paita löytyi varastosta (Cubus), punainen merino tuttu talvikapselista
Keskellä: valkoiset T-paidat vanhoja hankintoja Lindexiltä, keskellä jokeri eli
toistakymmentä vuotta vanha silkki-puuvillainen, käyttämättä jäänyt
Marimekko for HM josta lyhensin hihat.
Oikealla: merinotoppi (Lindex) talvikapselista, vaaleansininen pellavatoppi aletangosta (HM)
- piti odottaa ens kesää, mutta väri oli just nyt niin passeli tähän,
raidallinen on viskoosia (Lindex)
Vasemmalla: Tummempi ruutupaita kirpparilta, Fjällräven talvesta tuttu.
Keskellä: raidallinen kashmir-neule heräteostettu kesällä 2010 Ranskasta. Laatu kestää!
Talvesta tuttu Stella McCartney for HM, savunsininen ylisuuri viskoosineule on uusi (Lindexin alesta)
Oikealla: Merino vanha tuttu (Lindex), puuvillainen raitapaita vanha sekin (HM),
pellavaneuleen (Cubus) kaivoin varastosta takaisin käyttöön    
Vasemmalla: Cargot ikivanhat (Lindex), oranssit pillit on upouudet (HM), farkut talvesta tutut (Nudie)
Keskellä: Rakas kesämekko niin ikään Ranskan reissusta 2010 - kaipaa vielä kaverikseen sukkahousuja,
kukkamekko talvikapselista (ei merkkiä)
Oikealla: trenssi (Filippa K) löytynyt kirppikseltä muutamalla eurolla, blazer HM, nahka-bomber Seppälä
  

Vasemmalla: harmaa lampaanvillatakki vetelee viimeisiään (Filippa K), tuttu kashmir-villainen (Repeat),
merino löytyi varaston perukoilta sekin (Cubus)
Keskellä: leohuivi puuvillaa (Zara) on uusi ja rakkautta ensi silmäyksellä,
ruskea kashmir-huivi palvellut jo 15 vuotta,
vaalea villahuivi kuului kesäkapseliin,
jos tulee kylmä niin talvikapselin Missonin villahuivilla tarkenee
Oikealla: Uusia kenkiä en ole ostellut vuosiin. Kävelykengät ja korolliset Vagabond,
nilkkureiden merkki on kulunut pois
Nyt on siis mistä valita: ruutua, raitaa, kukkaa ja länttejä eikä väreistä tule pulaa! Saa nähdä mistä tulee suosikkeja ja mitkä tällä kertaa jää kaapin täytteeksi...

Päästin vaaleet piukat farkut huilivuoroon, samoin oranssit housuni kun vastaan tuli nuo piukat oranssit. Vaihtelu virkistää - mietin asiaa sit taas talvella uudelleen.

Tuossa on odottamassa yksi käytöstä poistettu villapaita sitä että ompelen siitä itselleni pipon. Sitten saa syksy mun puolestani tulla (ei tosin oo silti kiire - varvastossut on yhä käden ulottuvilla ja osa kesävaatteista pakkaamatta pois...)

perjantaina, heinäkuuta 21

Mitä mä voisin syödä

Lukkari: terveystieto #avautuminen

Olen joskus maininnut blogissa mystisestä suusairaudestani, joka paukkasi päälle jouluna 2015. Sitä on siis nyt podettu puolitoista vuotta ja rapiat, ja voin ilokseni todeta paranemisen olevan vauhdissa.

Hitaassa tosin. #kärsimätön

Kirjoittelen aiheesta tänne, jotta jos joku tunnistaa oireet itsellään niin voisi ehkä aloittaa nämä mun käyttämät hoitotoimenpiteet vähän nopeemmin kuin minä. En kylläkään takaa että ne auttaisivat. Sori.

Mitä siis on tapahtunut tähän mennessä on seuraavaa:

Jouluna reissussa (Fuerteventura) alkoi suussa tuntua siltä kuin siellä olisi hiekkaa. Oltiin toki paljon myös rannalla, joten olin vähän, että oisko tuulen vika tai joku. Sairastuin myös poskiontelotulehdukseen, joten sekin hämäsi tilanteessa aikalailla.

No, eipä sitä hiekantunnetta kauaa jatkunut, sillä seuraavaksi alkoivat suun limakalvot mennä rikki. Kaikkialta hampaitten takaa - ei siis edestä ikenistä tai huulista tai muualtakaan. Mutta nielusta kyllä, mikä hissukseen alkoi aiheuttaa nielemisvaikeuksia, suun kuivumista sekunneissa rutikuivaksi mikä johti hengitysvaikeuksiin - ynnä muuta yhtä ärsyttävää.

Jouduin siis vaihtamaan mm. vahvat punaviinit todella keveisiin sekä valkkareihin, koska "jämähtivät kiinni" kurkkuun ja kieleen.

Kielen reunuksiin ilmestyi molemmille puolille juoste joka jäi herkästi hampaitten väliin.

Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mulla oli pitkin syksyä ollut ylivilkas syljen eritys, mikä saattaisi jotenkin liittyä tähän.

Kävin lääkärissä.

"Ei ole syöpä. Menee varmaan itsekseen ohi."

(Ja kuudenkympin lasku.)

Rupesin lukemaan suurennuslasilla tuoteselosteita gluteenin takia jota olin vältellyt jo jonkun aikaa muutenkin: Oho - Maissihiutaleet ei ole gluteenittomia. Eikä Sol-olut.

Eikä ilmeisesti gluteeniton olutkaan ole, koska suuhun sattui niin vietävästi kun sitä joi pullollisen. Joku ruoka jossa oli hiivauutetta teki saman.

Voisko siis olla hiivaan liittyvä ongelma?

Kävin erikoishammaslääkärillä joka otatti kielestä jonkun pintasolunäytteen, haukkui hammaskivet, kuvautti hampaat ja oli sitä mieltä, että viisaudenhammas pitäis poistaa. Kun aika oli loppumassa, kysyin, että miten noista kolmesta mikään liittyi tähän ihottumaan.

"No, eipä kyllä liitykään. Varataan sulle täältä kirurgilta aika koepalan ottoon. Käykö ylihuomenna?"

Ja kassan kautta kiitos: 180 euron lasku. Ei mistään.

Seuraavana päivänä peruin kirurgin, jonka lasku ois ollut "jotain kahenpuolenkolmensadan välillä" ja sanoin, että odottelen ensin ne yhdet koetulokset kun ei tässä nyt ole satasia heiteltäväksi sinne tänne umpimähkään.

Erikoishammaslääkäri soitti seuraavalla viikolla tuloksista ja kerroin hänellekin tämän. (Tuloksissa ei näkynyt mitään poikkeavaa - suussa vaan.)

Siitä hetkestä Erikoishammaslääkäri alkoi toden teolla tehdä töitä saadakseen mun suuni kuntoon, että kaikki mahdolliset propsit hänelle! Testasi lääkettä joka teki suusta niin emäksisen ja liukkaan, että hyvä kun kieli pysyi enää suussa. Soitteli ja kyseli kuulumisia.

Kävin terveyskeskuslääkärissä testauttamassa keliakiaa. Verestä sitä ei ainakaan näkynyt. Pyysin ja sain testattavaksi sienilääkkeen. Erikoishammaslääkäri kirjoitti sitä lisää, sillä hoitoaika oli kuulemma aivan liian lyhyt.

Erikoishammaslääkäri soitteli kutakuinkin kerran viikossa koko kevään ajan ja kyseli missä mennään. Kovin vähän oli kerrottavaa. Sienilääkettä popsin huhtikuusta heinäkuulle. Lopetin sen kun tultiin reissusta, sillä pulloa ois pitänyt säilyttää viileässä jos se on auki yli 2 viikkoa. Meillä se pyöri pari viikkoa enimmäkseen helteisessä autossa.

Syksyllä menin hammaskiven poistoon samalle hammaslääkäriasemalle. Erikoishammaslääkäri tuli kesken kaiken katsomaan miltä suu näyttää: "pikkusen tämä punottaa, mutta jos ei tietäis että täällä on jotain vialla, niin ei sitä päällepäin näe."

Kipeähän se oli edelleen kuin fan. Aamuisin tuntui aina hetken siltä, että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, mutta sitä ei kauaa kestänyt. Ei auttanut kookosöljypurskuttelukaan.

Meni syksy. Mietin sitä koepalan otattamista kunnallisella puolella, mutta siinä ois voinut mennä kuukausia kun ei ole syöpäepäily - ja toisaalta myös se suun silpominen kauhistutti.

Tuli vuodenvaihde. Tuttu kahvakuulaurheilija mainosti somessa tammihaastetta ja kun joulureissun jäljiltä vaaka sanoi aamulla, että "yksi kerrallaan, kiitos" - tartuin siihen.

Haasteeseen sisältyi nollalinja maitotuotteita kohtaan. Siitä alkoi suun paraneminen - ensin harppauksin, sitten se tietty hidastui.  

Tällä hetkellä se kipeytyy jos syö yli 80 g pussin salmiakkia. Tai 3 persikkaa. Tai jostain. Muttei sitten yllättäen vegaanijädestä (125 g) kuitenkaan.



Muuten veikkaisin syyksi sokeria.  

Vaikeinta on juustosta kieltäytyminen, mutta onneksi - ONNEKSI - suu ei reagoi vuohen- tai lampaanmaitojuustoihin lainkaan. Sen sijaan teelusikallinen maitoa suorastaan räjäyttää limakalvot saman tien. Voita en uskalla käyttää, paitsi kirkastettuna. Ei ole yhtä hyvää. Suklaasta en tahdo edes puhua kun nyppii niin vietävästi...

Korvikemaidot (soija, kookos) ei myöskään ole kovin hyviä. Pitäis opetella juomaan kahvinsa mustana ja osittain sitä kyllä teenkin.

Gluteenia on eksynyt ruokaan pari kertaa. Välitöntä vaikutusta sillä ei ole, mutta viikkoa myöhemmin tuntui taas sitä hiekantunnetta suussa. En tiedä mentiinkö takapakkia vai eteneekö tämä paraneminen samaa reittiä jota se paheni. varmuuden vuoksi välttelen sitä ainakin toistaiseksi.

Ja odotan sitä päivää kun voin sanoa, että suu tuntuu normaalilta. Ja sitten syön juustoa. Ainakin vähän...

Tämä ei muuten ole tarttuvaa.

Mulla on ollut kaikenlaisia ruokarajoitteita vuodesta 1987, mutta ikinä ennen tätä en ole ajatellut olevani sairas. Nyt olen, eikä se ole kivaa.

torstaina, heinäkuuta 20

Testissä Lush-palashampoo

Lukkari: matematiikka, kemia

Kuten viime blogauksessa mainitsin, mua kiinnosti miten palashampoo toimis tällaisessa pitkässä tukassa. Koska sunnuntaina oli kulkua Helsinkiin, poikkesin Lush-liikkeessä hakemassa testipalan.

Ensivaikutelma: loistava.

Kuva suoraan Lush-sivuilta

Valitsin Trichomania-shampoon koska sitä suositeltiin kuiville ja kiharoille hiuksille. Puoliso on pessyt sillä tukkaansa jo ennen mua (pesen aika harvakseltaan) ja puhdasta on näyttänyt tulevan.

Tänään lukaisin tuosta selosteesta, että shampoon sisältämä kookos hoitaisi myös hilseilevää päänahkaa. Miekkosemme on tähän saakka käyttänyt mun nenääni todella pahalta haisevia silikonipommi-markettihilseshampoita joista olen halunnut eroon jo vuosia.

Olen aika jeejeejee ja jippadiiduu jos tämä oikeesti korvaisi nekin!


via GIPHY

Oma karvani puhdistui kolmannella levityksellä - kuten se tuppaa tekemään shampoosta riippumatta (koska pesen aika harvakseltaan).

Saippuapalasta oli sitä itse leikatessani murtunut pieni siivu, jota oli helppo hangata vaahdoksi käsien välissä ja levittää siitä päänahkaan ja pituuksiin. Lyhyessä hiuksessa tätä voi ehkä hangata myös suoraan päähänkin, mutta omani saattaisi olla melkoisessa takussa sen jälkeen - plus koitan muutenkin välttää väkivaltaa sen kanssa.

Aion siis jatkossa veistellä siitä valmiiksi tuollaisia pienempiä lastuja.

Pesutulos oli sellainen squeaky clean, eli suorastaan natisevan puhdas. Kun tukka kuivui, se ei kuitenkaan tunnu yhtään kuivalta vaikka en käyttänyt siihen nyt mitään hoitoainetta. Fiilis on samanlainen kuin mökkisaunassa pesty - ei sielläkään mitään hoitsikoita kaipaa!

Oon aika toiveikas tämän suhteen myös pidemmällä aikavälillä!

Toinen pala jota meinaan jossain vaiheessa testata on Avocado Co-Wash jota vois ehkä käyttää tämän kanssa kimpassa jos tukka tuntuu turhan karhealta. Saatan myös jossain vaiheessa kokeilla hoitaa latvoja jollakin öljyllä kuten kookos josta multa löytyy tuoksutontakin versiota.

Onko Lushin tuotteet sulle tuttuja? Erityisesti mua kiinnostais kokemukset leipäsaippuasta (kasvoille).

torstaina, heinäkuuta 13

Kesäreissu osa 1 (kas näin rouva pakkaa ja rouva pakkaa näin)

Lukkari: taito- ja taideaineet, maantiede, matematiikka

Vietettiin pari viikkoa (enimmäkseen) tien päällä Keski-Euroopan kukkuloita tuijottelemassa.

Startattiin Milanosta (1 yö) josta suunnattiin Ranskan Chamonix'in (3 yötä) ja Annecyn (1 yö) kautta Genovaan (2 yötä), Pignonen kylään (5 yötä) ja La Speziaan (2 yötä).

Paljon osui matkalle mäennyppylöitä, tunneleita, lunta, jäätä ja vesisadetta, mutta myös aurinkoa, pittoreskeja kyliä (joista matkaseura tuumi, että vinoja, homeisia talonrähjiä, eikä ollut edes väärässä), kuuluisa kalteva torni ja niin paljon ruokaa että tällä hetkellä pieni kevennys on ihan paikallaan.

Toisin kuin viime vuonna (Firenzessä), missään ei tällä kertaa tehty mulle gluteenitonta pizzaa. Kaikenlaista muuta kyllä löytyi nenän alle - joskaan ruokakuvia en tällä kertaa napsinut. Ei nimittäin kannattanut, koska reissun parhaat safkat tehtiin itse (ei ne silti kauniita ole).

Tämä postaus käsittelee mukana kulkenutta omaisuutta, laitan maisemakuvat toiseen postaukseen kunhan saan kameroita perkailtua vähän lisää.

Hästäg #minimalism #kapselivaatekaappi #capsulewardrobe #ainaliikaakamaa #tetris

Kameralaukussa kulki kamera, 2 linssiä, 2 muovista eväspurkkia, muistikirja, vesipullo ja läppäri.
Matkalaukussa Marimekko-kassi, johdot, untuvatakki, Bose-kuulokkeet, erikseen tarkoitusta varten hankittu nestepussi jonka tyhjensin tohon keltaraitaiseen (jonka sisällä lentää meikkipussi) ettei se suotta mene rikki jatkuvasta aukomisesta. OPI-pussissa puhelimeen liittyvä sälä.
"Remmipuolella" laukkua vaatteet. IKEA-pussissa on 2 puolta joista toisella säilytin likaiset ja toisella puhtaat.

Tuon vanhan Claes Ohlson -kännyjalan heitin Milanossa pois, ei ollut yhtään kiva
kun siinä ei voinut edes kääntää kameraa pystyyn :( Uusi on siis sellainen gorillamalli.

Viimeaikaisten blogausten teeman mukaisesti reissureleistä on siis montakin kuvaa, samoin pakkausvaiheesta (koska vähän ehkä innostuin liikaakin). 

Yksi kavereiden laukuista oli koko reissun ajan ihan omilla teillään, eikä vissiin ole palautunut vieläkään kun lentokin viivästyi vuorokaudella. Voi olla ettei koskaan tulekaan - sen verran ikävästi tviittailevat tosta Air Berliinin lentoyhtiöstä joka on siitä vastuussa. Sellaisessa tapauksessa kuvat joista näkee mitä kadotettiin on ihan hyödyllisiä kun ei tarvi kirjoittaa korvaushakemuksia pelkän muistin varassa... (been there done that)

Mulla oli teemana yrittää mahduttaa kaikki tollaseen matkustamokoon vetolaukkuun, mikä ei ihan täysin onnistunut koska tarvittiin liian iso pullo aurinkogeeliä (edelleen se sama P20, joka on täällä meilläpäin nykyisin aivan sikahintaista, mutta koska se suojaa niin paljon paremmin kuin muut kokeillut, en ole jaksanut alkaa etsimään korviketta. Poisheitetty se vasta kalliiksi tuleekin.).

Toinen liian suuri puteli oli mun aftersun-suosikkini Doven miedosti itseruskettava, jonka tilalla oisin ihan hyvin voinut läträtä kookosöljyäkin. Tykkään tosta siksi, että se vähän tasoittaa väriä, haju on ihan ookoo ja tuntuma iholla kiva.

Meillä oli siis yksi "yhteinen" matkalaukku johon pakattiin Puolison vaatteet sekä tarve-esineet kuten keittiöveitsi, pullonavaaja ja suolamylly. Paluumatkalla jouduin heittelemään laukusta toiseen yhtä sun toista kun kentällä alkoivat nillittää ensin sen koosta ja keksivät alkaa punnitsemaan. Laukku on kyllä aivan mittojen mukainen eikä se nyt niin paljon painanut (11 kg ja rapiat) - todella helppo nosteltava se myös oli edelleen kun siinä on kahvat kolmella sivulla.

No, siihen tuli tilaa johon saatoin sitten turvatarkastuksen jälkeen työntää ton kamera-läppärilaukun ja nakata kaiken kerralla hattuhyllylle. Painoi varmaan enemmän kuin ennen tätä säätöä, ja jätti mulle tyhjää jalkatilaa jota en oikeestaan ois tarvinnut. Whatevö.

Siniharmaa puvusto sulautui Chamonix'n maisemaan

Tekis mieli kyllä vähän reklamoida johonkin näistä laukunpaino-jutuista, koska kilorajat on ajalta ennen buurisotaa, eli edelleen ihan samoja kun ennen jokamies-teknologiaa - ei oo enää mikään bisnesjuttu vaan kaikilla on kamerat ja läppärit ja pelit ja vehkeet. 

Jo pelkät johdot ja laturit kun painaa niin hitosti, että pitääkö tässä alkaa pakkaamaan kaikki vaatteet kerroksina päälle vai kiedotaanko ne piuhat vyötärölle - kysynpähän vaan? Ruumaan menevistä tavaroista kun laskutetaan erikseen jo Finskilläkin ja sitten on vielä nää katoilevat laukut.

Eniten jurppii se, että jokainen 100-kiloinen äijä saa joka tapauksessa tuoda koneeseen 40 kiloa enempi massaa kuin minä - ihan samalla hinnalla.

Kerran mun edessä on istunut 3-henkinen perhe jonka kevyin jäsen painoi arviolta 120 kiloa. Itse en saanut 55-kiloisena tyttösenä viedä siihen samaan koneeseen 10 kg painoista eli #ylipainoista laukkua. (Sillon toivoin muuten to-del-la hartaasti, että penkin rakenteet kestää perille saakka... no, tässä olen vaikka se selkänoja olikin mulla sylissä koko matkan Lontooseen.) 

Miksei lentolippuja vois ruveta myymään niin, että siihen sisältyisi tietty kilomäärä jonka sais kuljettaa ruumassa, matkustamossa ja/tai turvavöissä ja lopusta maksettais sitten ekstraa eikä näin, että joku muutaman kilon ylitys sun kamoissa vyötärön sijaan on heti kolmekymppiä lisämaksua ruumassa kulkevasta laukusta? 

(Joojoo, ilman muuta pitää joku tolkku olla sen käsimatkatavaran painossa, mutta tuo 8 kg on todella alakanttiin!)

Luulen, että ne hoikkeliinikoikkeliini-laskettelijatkin ois mielissään kun ei enää tarvis matkustaa monot kaulassa ja kypärä päässä plus 3 kerrosta vaihtovaatteita päällä vaan siksi, että kilot muka paukkuu. Murr!


Maanantai ja keskiviikko. Välissä mm. 12 km tunnelia (hinta 42 euroa) ja joku yhtä törkyhintainen hissi.

Mutta takaisin aiheeseen: mukana oli vielä sadetakki, jolla oli käyttöä melkein puolet reissusta kun Milanossa ja Ranskassa satoi ja paluumatkalla kohti Genovaa tuli kait aikamoinen raekuuro - ainakin jos Wazea on uskominen - ja miksei olisi.

Genovassa alkoi kuitenkin paistaa, ja sitä paistetta jatkui loman loppuun saakka (paitsi kun istuttiin odottamassa koneen lähtöä niin vettä näytti tulevan taas.)

Chamonix. Alhaalla pärjäsi T-paidassa (Benetton, uusi), ylhäällä ei ihan.
(Vasemmasta kuvasta kiitokset Teealle!)

Shoppailuita en ihmeemmin harrastanut, joskin yllättävän paljon kun näin jälkikäteen miettii: pellavamekko löytyi Genovan rantakadulta puolet halvemmalla kuin niistä kymmenistä muista kaupoista joissa sitä oli ollut tarjolla, joten pidin sitä universumin viestinä päästää vanha, hyvin palvellut perunasäkki eläkkeelle (mekosta ei tietenkään ole yhtään kunnon kuvaa mun päällä, vaikka pidin sitä useemman kerran).

Samasta kaupungista ostin bikinit (Tezenis), joille ei oikeestaan ollut tarvetta, mutta eipä ole harmittaneet - päinvastoin. On tuolla kaapissa noita eläköityviä kyllä. Lisäksi ostin outletista Benettonilta pellavatrikoisen T-paidan ja Nikeltä urheiluliivit kun halvalla sain.

Chamonix'ssa törsäsin uutukaiseen Sun Valley -kevytuntsikkaan kun vanha keltainen Cubus alkaa sekin olla entinen ja koska se oli ihan LÖÖVLÖÖV ekalla hipaisulla! Lentokentältä hommasin kamerajalan, joka oli lopulta vähän turhan hepponen järkkärille tolla mun isommalla putkella. No, kännykälle mä sen ensisijaisesti ajattelinkin Clasu-rimpulan tilalle ja menee se mun kiinteän linssin kanssa.

Uus takki on pinnalta hurrrmaavan pehmeä!
Annecyn (oikealla) jälkeen vaihdoin shortsit kevyempiin vaaleansinisiin ja farkkushortseihin

Uusi Looksilta peräisin oleva vetolaukkuni toimi oikein kivasti kun me muutettiin yhtä mittaa. Se on kevyt ja helppo ja selkeä pakattava, eikä sitä tarvi aukoa kokonaan kun vähän miettii miten kamat asettelee. Siinä on nimittäin myös päällä yksi vetoketju josta saavuttaa puoli laukkua, paitsi kenkätaskun jolle on ihan oma vetska. Toisin sanoen kosmetiikkapussin saattoi kaivaa laukusta vaikka auton etupenkiltä käsin (ja kaivoinkin koska kaipasin kynsiviilaa).

Oikealla ylhäällä turha paita. Kuvista puuttuu mustavalkoinen rantapareoni vuodelta -96
ja suoristusrauta klipseineen - ihan korvaamattomia molemmat.

Mulla oli lopulta mukana jälleen kerran muutama ihan turha vaate vaikka olin olevinaan tosi valikoiva.

Laitan niistä listan tähän, että muistan ens kerralla: raitamekko/yöpaita (yksi kevyt trikoomekko riittää ihan hyvin), pallomekko (koska uusi pellavamekko), pinkki-oranssi silkkipuuvillapaita (löysin ompelulaatikosta toistakymmentä vuotta vanhan HM Marimekko -paidan josta lyhensin hihat. Se oli turhan tukala päällä noissa 28C ja yli -olosuhteissa), harmaa trikootoppi (mm. koska uusi T-paita mutta muutenkin), merinovillatakki (koska kevytuntsikka ja vielä villapaitakin), toinen kangaskassi, toiset varvastossut, 2 vyötä. Myös paitamekon olisi voinut oikein hyvin jättää poisikin. Kulmat värjäsin ennen matkaa, eli meikkejä en sitten kaivannut kertaakaan. En edes huulikiiltoa koska ONE-voide SPF15.

Vielä jos ois keino yhdistää vaaleisiin shortseihin noi lemppari-reisitaskut niin yhdet shortsit jäis pois. Vaan eipä taida olla...

OPI-pussin sisältö vasemmalla: latausjohtoja, kuulokkeita, mikrofoni, taittuva kamerajalan adapteri, kalansilmälinssi, puhdistusliina.  Kirkaskantiseen pussiin (oikealla) mahtui kameran laturin, jesarin ja matkavaa'an
lisäksi myös läppärin johto. Adapteriakin tarvittiin rasioiden takia.
Alhaalla oikealla päiväreppu, ruokakassi, pyykkipussi jonka annoin Puolison käyttöön sekä se turha kangaskassi.

Koska pyykkiä jouduttiin pesemään joka tapauksessa, nämä olisivat riittäneet paremmin kuin hyvin myös ilmastonmuutoksissa:

  • 3 hihatonta toppia
  • 2 T-paitaa (meinaan kuitenkin aina polttaa olkapäät ja rintakehän jossain vaiheessa)
  • 2 pitkähihaista (villa ja pellava) + pellavainen kauluspaita
  • 2 bikinit, 1 rintsikat, 4 alushousut, villa-, nilkka- ja lentosukat
  • 2 mekkoa (trikoo + siistimpi)
  • 3 shortsit, farkut tai muut pitkikset, 2 vyötä
  • lippis, pipo, hanskat, villahuivi, sadeviitta (veisi vähemmän tilaa kuin takki)
  • kevytuntsikka
  • nahkasandaalit, yhdet varvastossut, tossut, tohvelit 
  • lisäksi sporttikamat jos aikoo sporttailla ja jos on pakko pitää pyjamaa niin sellainen


Uusi taskuilla varustettu pellavamekko vasemmalla, oikealla mulle harvinaisempi nahkasandaalipäivä.
Oon toistaikseksi niin vannoutunut läpystintyttö, joskin välillä kävi mielessä että pitääkö alkaa etsimään tukevampia jalkineita #vanhuuseituuyksin

Ens kerralla yhdistän kameralaukun sisukset taas sitä varten alunperin hankkimaani isompaan Marimekko-kangaskassiin - tämä varsinainen kun on muovia ja todella hikinen kannettava.

Leopussin sisältö miinus dödö ja peili vasemmalla, oikealla meikit ja nesteet.
Eivät siis ottaneet pois kynsisaksia ja pinsettejä - jahuu!
Reunassa mm. hammasvälitikkuja, silikonikorvatulpat ja taskulamppu, minigrip-pussissa tyhjiä muovipusseja, särkylääkkeitä, aurinkotabuja, vaihdevuosioireisiin tarkoitettuja tabuja ja allergialääkettä,
saksien kanssa vanulappuja ja -puikkoja sekä laastaria.
Korut on pakattu muovitaskuun jossa ollut silmälasien pyyhkimiseen tarkoitettu liina.
Kosmetiikka ylhäältä alas: meikinpoistoaine, shampoo, kynsinauhaöljy kookosöljy, hoitsikka, misellivesi, huulikiilto, peitevoide, silmänympärysvoide, ripsiväri, käsidesi, kortisonivoide, aurinkosuoja P20, käsivoide, aurinkosuoja kasvoille, hammastahna. Purkit ja tuubit on ostettu Muji-liikkeistä (Barcelona ja NYC) paitsi pinkki IKEA ja pipettipullo ikivanha.
Upeasti patinoitunut Marimekkolaukku jonka sain systeriltä on ihana. Ompelin siihen sisälle vetoketjunkin, jotta kamat pysyvät tallessa myös tungoksessa. Ikävä kyllä siihen tuo kamera linsseineen ei mahdu, joten se oli tällä kertaa extrana mukana - ja joka päivä sitten myös käytössä. Saman asian kuitenkin ajaisi se isompi johon menee nuo oranssit kameralaukun sisukset.  #grammanviilaaja

Ostoksia sekä reissussa rähjääntyneitä tarve-esineitä 

Kosmetiikkalaukussa ei ois tarvittu kahta kasvoputsaria tai kynsienhoitotuotteita (rasva ja öljy) eikä noita meikkejäkään siis. Käsidesi pyöri mukana muttei ollut käytössä kertaakaan kun baby wipes ajaa tarvittaessa kutakuinkin saman asian (=putsaa kädet).

Aion seuraavaksi kokeilla miten mulle sopii palana myytävät shampoot, josko voisin vaihtaa isojen nestepullojen tilalle sellaisen ja täyttää ens kerralla niiden tilan lämpösuojasuihkeella, isommalla aurinkosuojapullolla tms.

Palataan niihin muihin kuviin ja tunnelmiin!

keskiviikkona, kesäkuuta 14

Navettatakki (eikun siis diy paitamekko)

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka, käsityöt

Rupesi jo kuukausia sitten kamalasti tekeen mieli paitamekkoa, ja tossa viikonloppuna surffailinkin nettikauppoja sellaisen toivossa. Kävi ilmi, että mulla on kallis maku, sillä ainoat edes sinne päin lähtivät jostain parista sadasta liikkeelle. (Tai olivat 100 %:n polyesteria, joten se niistä sitten.)

Noh, juuri nyt ei ole ihan sellaisia resursseja pistää yhteen navettatakkiin, joten eikun alennusmyyntiin B-suunnitelman kanssa: tehdään itse kun ei kerran valmista löydy.

Tarvikkeet:
2 saman mallista luomupuuvillaista kauluspaitaa Gina Tricot, 19,90 (ihanan tuntunen matsku!). Ompelukone. Sakset. Nuppineuloja. Ompelulankaa. Ratkoja. Silitysvehkeet.

Työjärjestys:
Pura tasku irti. Leikkaa toinen hihamansetti irti, käytä hihasta pari senttiä saumanvaraksi.
Leikkaa paita kainaloiden kohdalta poikki helmaa varten. Kiinnitä neuloilla toiseen paitaan, muista mansetti. Katso, että napinlävet osuu kohdilleen nappien kanssa.

Harsi (koneella). Sovita. Ompele sauma. Pura harsimukset. Leikkaa ylimääräinen pois. Silitä saumanvara auki.

Kiinnitä rintatasku paikoilleen.

Lisää eteen muotolaskokset, ettei näytä puolijoukkueteltalta. Harsi, ompele, silitä.

Kiinnitä saumanvara päällitikkaamalla kiinni "paitaosaan". Kiinnitä mansetin alareuna hameosaan. Se tuo takaosaan kivasti ryhtiä ja pitää vyön paikoillaan.

Lopputulos:
1 sauma. 2 muotolaskosta. 3 päällitikkausta.

Vyötä vaihtamalla näyttää aina vähän erilaiselta. Voi myös käyttää farkkujen tai shortsien kanssa jakkuna tai tunikana.

Tai pistää päälle kun menee navettaan. Kaikki käy.



sunnuntaina, kesäkuuta 4

Kesän kapselivaatekaappi

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka

Intouduin talvella kapselivaatekaapista ja meinasin, että jatkanpa kesän samalla linjalla - varsinkin kun ollaan taas lähdössä reissuun juhannuksesta, niin ei tarvi enää siinä vaiheessa alkaa miettimään mitä sitä mukaan pakkaa. Näistä käy mikä vaan ja saatanpa itse asiassa ottaakin melkein kaiken.


HM-farkut on talvella ostetut. Niissä on poikkeuksellisen korkea vyötärö mun  housuiksi.
Lindexin BF-farkut jalassa täällä.
Oranssit HM-housut tutut jo edellisestä talvikapselista

Farkkutakki on HM vuosituhannen vaihteesta. Se oli alunperin pitkä mutta lyheni
aika pian oston jälkeen. Huivi Lindex. Vihreä takki Cristelle Co (Stockmann),
ohut villahuivi saatu tuliaisena ja kesän luottovaate.
Skarppi sininen bleiseri ostettu Anttilasta.    

Punainen collegehuppari (Stadium) on ollut mun vapaa-ajan kokoelmassa myös talvella,
musta merinoneuletakki tuttu talven kapselista (Stockmann)

Pellavapaitis on upouusi - itse asiassa ostin 2 samanlaista (Gina Tricot) kun tiesin, että muuten harmittaa.
Silkkikimono tuliainen Kiinasta, vaalea neuletakki (Repeat) jatkaa talvesta

Musta trikoomekko Indiska, pitsikuvioitu silkkitrikoo DVF, pallokuosinen ikivanha Vero Moda.
Muistin sen olemassaolon katsellessani 2007 lomakuvia.

Tummansininen merino (Lindex) on talvikapselista tuttu,
samoin vaalea raidallinen pellavapaita (Massimo Dutti).
Keskellä pari vuotta sitten Lindexiltä ostettu raitapaita.

Farkkushortsit lyhennetty Cubuksen farkuista, tummansiniset reisitaskushortsit ja raitashortsit HM.

Beige toppi (Benetton) talvikapselista, harmaa trikoopaita Gap,
violetti pellavatoppi HM verkkokaupan talvialesta 

Sininen pellavatoppi myös HM verkkokaupan talvialesta,
raidallinen Lindex , valkoinen puuvillatoppi HM 
Tummanvihreä T-paita (HM) talvikapselista, pellavainen neuletakki Massimo Dutti,
uusi raitapaita on pellavaa sekin (Lindex).
Siellä ne tekevät vuodesta toiseen ihan mun näköstä raitaa! 



Vaatteita on tossa siis 31 tai 32 kpl, riippuen matikasta - sekä muutama vyö. Näistä saa tarvittaessa vähän siistimmänkin yhdistelmän, mutta kukapa niitä kesällä tarvii...

Kenkävalikoimaa en nyt rupee rajoittamaan tässä vaiheessa ollenkaan. Oman muistin virkistykseksi kuvasin nyt niitäkin vaihtoehtoja joita en pahemmin ole käyttänyt viime vuosina, mutta joita voisin hyvinkin yhdistellä näihin vaatteisiin.

99 %:n todennäköisyydellä mulla on jalassa jotkut Havainas-varvastossut.
Korkkarit Fendi ja Prada, tossut Nike, puukengät HM.

lauantaina, toukokuuta 27

Kosmetiikkasuosikkeja

Lukkari: matematiikka, kemia

En edes muista koska olen viimeksi kirjoitellut tänne mitään kosmetiikkaan liittyvää. Ja nyt taas.

On nimittäin muutama uus ja joku vanhakin juttu joista olen ollut tavattoman iloinen viime aikoina. Nämä:


Ensimmäisenä "misellivesi", eli puhdistusneste joka putsaa hippasen paremmin kuin kasvovesi mutta tuntuu melkolailla samalta. Eikä tuoksu. Tämä on ostettu apteekista ja on matkakokoa joka tuntuu kestävän ikuisuuden. 

Pyöreä purkki on dödö. Mulla on ollut käytössä yksi ja sama merkki (Mitchum Powder Fresh) vuosituhannen alkupuolelta saakka, mutta nyt päätin vaihtaa - osin siksi, ettei sitä Suomesta taaskaan saa. Jos nyt olisin valkkaamassa tuoksua, ottaisin sen mintun (ne suosituimmat oli Ruohonjuuresta loppu kun olin ostoksilla). Käy meinaan myös tolle perheen toiselle jäsenelle tämä ja se toinen tuoksu, jos se tahtoo näitä joskus lainata. 

The One on Oriflamen suojakertoimellinen huulirasva, menossa ehkä 4. tai 5. tuubi. Tää on vaan loistava!

Filorga-voiteen löysin viime kesänä. Kunnon suojakerroin, ei jätä tahmaa tai liukasta pintaa, ei valu silmiin ja mitäs vielä... ei haise oikein millekään. Aika ehdoton ominaisuus mun naamarasvassa. Kicks myy tätä.

tiistaina, huhtikuuta 18

Kun pää on tyhjää täynnä (mul on suhe!)

Lukkari: psykologia, matematiikka

Olen monesti sanonut, että kuulatreenissä on jotain hyvin meditatiivista; keskittyminen jonka se vaatii ja hengittäminen sen tekee. No nyt kun en oikein meinaa päästä siihen flowhun mitenkään niin olen kuitenkin (viimein) löytänyt sille korvaajan.

Olen siis monta kertaa ennenkin koittanut saada tosta meditoimisen juonesta kiinni, mutta se on kaatunut joko karmeeseen muzakiin, siihen, että jo ajatuskin parinkymmenen minsan paikallaan istumisesta ahistaa tai sitten kun oon koittanut meditoida ihan vaan itekseni, niin yhtäkkiä pitäis muistaa mikä se oli se juttu... no se... no... siis toi... mantra.

Keskity siinä sitten.

Mutta nyt voin tässä tunnustaa, että mulla on suhde. Andyn kanssa.

Maksettu mies - sain Puolisolta vuositilauksen synttärilahjaksi 💕.

Andy pitää mulle seuraa 10 minuuttia aina aamulla heti kun olen herännyt, pedannut sängyn ja juonut lasin vettä. Vaan kymmenen, eikä heti vaadi kahtakytä.

Andy mahtuu kännykkään, joten hän kulkee helposti myös mukana ja toimii myös offlinessa. Älyttömän kätevää!

Andy löytyy täältä ja hänellä on huikean rauhoittava ääni, oikeanlainen, selkeääkin selkeämpi brittiaksentti ja kyky lukea ajatuksia - tai sitten ihan vaan niin paljon kokemusta meistä nyybeistä, että hän osaa täsmälleen oikealla hetkellä sanoa, että "jos ne sun ajatukset alkaa harhailla niin sitten vaan lempeästi palautat ne takas kehoon".

Andy antaa tilaa eikä jankuta, että äläajattelepunaistaelefanttia äläajattelepunaistaelefanttia äläajattelepunaistaelefanttia... kuten niin monta kertaa käy ohjatuissa rentoutuksissa.

Maistiainen, eli ekat puolitoista tuntia ei maksa mitään, joten jos ei pääse makuun niin Andy ei oo semmonen mies joka jäis lahkeeseen roikkumaan.

Vahva suositus kenelle tahansa joka ymmärtää englantia. Oikeestaan tekis mieli heittää oikein haaste kaikille jotka tän lukee, että kokeilee miltä se tuntuu!




Testijakson tuloksena olen kyennyt katsomaan tunnin opetusvideota tai kuuntelemaan kolmen vartin luentoa keskittyen pelkästään siihen, mikä on aikaisemmin vaatinut pari-kolme oheistoimintoa (esim. syöminen, pasianssin peluu, kulmakarvojen nyppiminen ja muikkareiden tekeminen yhtä aikaa).

Olen myös ruvennut odottamaan sitä, että pääsee nukkumaan ja varsinkin aamua, mikä on kyllä aika iso juttu ihmiselle jolle herääminen on aina ollut vaikeeta. Selkeesti paras ja edullisin addiktio tähän mennessä!

Varsin lyhyessä ajassa on siis tämä mindfulness todella osunut ja uponnut.

En mä tätä tänne blogiin muuten laittaiskaan.

tiistaina, maaliskuuta 28

Kokemuksia kapselivaatekaapista

Lukkari: taito- ja taideaineet

Nyt alkaa olla sesonki taputeltu, joten jospa vähän laittaisin fiiliksiä ylös ennen kuin alan kasata uutta settiä.

Silkkipaidat:
Ihania, mutta eipä niille mitään käyttöä löytynyt.

Eipä kyllä sattunut yhtään raitahousukeikkaakaan, eikä mekko, eikä bleiseri. Tunika oli sentään päällä kerran. Toki olihan tämä hiukan vajaa sesonki myös.

Tilanne voisi olla toinen jos kävisin päivittäin töissä kodin ulkopuolella mutta nyt en käy.

Trikoopaidat joissa tekokuitua:
Jätä kauppaan ja keskity luonnonkuituihin joihin eivät tartu hajut. Olis tämä pitänyt jo tietää.

Ruutupaita:
Saanut uuden elämän, ollut käytössä varsin paljon, ottaen huomioon, etten ole pitänyt sitä aiemmin kuin pari kertaa. Tähän vaikutti eniten ehkä se, että opin YouTubesta uudenlaisen tavan kääriä tästä hihat silleen coolisti.

Jatkoon!

Samoin seuraavaan kauteen jatkavat varmuudella oranssit housut, raidallinen pellavatrikoopaita, molemmat neuletakit, kaikki T-paidat ja pellavatrikootoppi.

Ja Lindexin merinoille annan täydet pisteet!

Olen myös tehnyt suorastaan poikkeuksellisen paljon vaateostoksia tämän sesongin aikana, sillä tilasin Henkalta 2 pellavatoppia ja vaaleat pillifarkut - kun halvalla sain. Niitä farkkuja olen myös pitänyt jonkun verran, samoin toista toppia koska heitin yhden pitkähihaisen pois.

Farkkujen laatu ei ole mikään huikea, mutta eiköhän ne tämän kesän kestä. Ne tuntuvat supermukavilta päällä!

Valkoista kauluspaitaa ei vielä ole löytynyt, joten jos sellaista tarvitsen niin otan edelleen Puolison kaapinpuolikkaasta lainaksi.

Se "kakkoskapseli" on niin ikään ollut runsaalla käytöllä, varsinkin reisitaskuhousut ja ulkovaatteet, koska tässä on ollut kaikenlaista partiotouhua. Niistä voisin jonain hyvänä päivänä varmaan tehdä erillisen postauksen...  

Kerran olen käyttänyt kevättrenssiä koska piti olla edustava päivänä jolloin satoi ihan silkkaa vettä.

Asuista en saanut yhtään oikein kunnollista kuvaa jossa olisi valaistus kondiksessa.




En muista mikä toppi tässä on ollut alla, joko se tummansininen merino tai luonnonvärinen.

Pukeutuminen on toden totta ollut helppoa näin kun valinnanvara on kutistettu minimiin. Olen siis näyttänyt ihmiseltä myös istuessani kotona kirjoituspöydän-ruokapöydän ääressä.

Suosikeiksi ovat nousseet tuo vaalea neuletakki ja oranssit housut, toki myös nämä uudet pillit (joissa on polvessa reikä - mutta paljon pienempi kuin missään muissa mun risafarkuissa.)

Päivitän "tässä joku päivä" loput tuosta uudesta kokelmasta ja katsotaan sitten myöhemmin mihin osuu seuraava vaihto - viimeistään juhannukseen, koska lähdemme reissuun ja perillä on varmasti kesä.

Maaliskuu

Lukkari: yhteiskuntaoppi, ruokatunti, jatko-opinnot

Maaliskuu vetelee viimeisiään, joten on korkea aika laittaa ylös sen kohokohtia.

Sitä ennen nöyrä anteeksipyyntö kaikille joiden kommentit ovat odottaneet hyväksyntää täällä blogissa - en edes tiennyt (muistanut?), että täällä on sellainen ominaisuus, kun osa kommenteista on tullut perille ihan hyväksymättäkin.

 

Grillaaminen onnistuu kelillä kuin kelillä

Tassuterapiaa


Partioleiripaikan katsastusreissu

Ja sitten ihan oikea yöretki oman lauman voimin (vähän kuten mökkeilyä)