Taannoin mainitsin hankkineeni Decoritasta jotakin. Se jokin oli pari viinilaatikkkoa, jollaisia olen kyttäillyt jo pidemmän aikaa. Ne ovat sellaisenaan jo esineinä musta jotenkin sympaattisia, ja nyt keksin niille myös paikan meidän huushollissa.
Serkun vintistä sosialisoidut tikkaat toimivat vanhassa asunnossa pokkarihyllynä, mutta mahtuivat tänne enää koristeeksi. Niissä on sama väritys kuin näissä puulaatikoissa. Ties vaikka olisivat liki samaa ikääkin.
Taulut ollaan puolison kanssa hankittu Prahasta, joskin eri vuosina 90-luvun alussa kun ei vielä edes tunnettu. Lamppu on Äidin peruja. Iso osa sen lasipuikoista on rikkunut vuosien varrella. Uusien teettäminen olisi tullut todella kalliiksi, mutta onneksi sisko löysi siihen ihan passeleita, lyhyempiä muovipuikkoja Kasvihuoneilmiöstä parilla eurolla kappale. Meidän pitkät kaverit kilistelee niitä aina ohikulkeissaan :P
Jonkun kotimaisen valmistajan sohva innostuttiin hankkimaan sen jälkeen kun oltiin oltu elämäni ekoilla Habitare-messuilla, taisi olla noin 2004 tai 5. Siitä avautuu fantastinen vuode ja me nukuttiinkin siinä melko pitkään ennen futonin hankkimista. Vaikka se alkaa olla melko vanha, kunto on edelleen loistava eikä kulmikkaaseen malliin ja neutraaliin väriinkään olla kyllästytty.
Rakas pitsipeitto on Äidin virkkaama.
Musta on erityisen kiva kun mun uuden lehtihyllyn päällä on laskutila, meillä ei nimittäin sellaisia juuri ole. Vielä kun yrttiruukutkin pysyisi hengissä hiukan pidempään kuin 12 h... Onneksi otin kuvat jo illalla kun pistin ne paikoilleen, ensimmäinen näistä oli tänään jo iltapäivästä silkkaa blenderiainesta :/
