Lukkari: kielet, filosofia, psykologia, historia, kuvataide
Toissaviikolla tajusin millainen leima siitä meidän viime pääsiäisen reissusta täytyy tehdä ja tässä se nyt on. Kiitokset jälleen InkyQueen! Tämä oli nyt kolmas reissu sinne, mutta tuskin viimeinen...
Eveliina
keskiviikkona, marraskuuta 28
tiistaina, marraskuuta 27
Sohva ja kirja
Lukkari: liikunta,
äidinkieli, biologia, psykologia, terveystieto, jatko-opinnot
Hain viime viikolla postista pinon kirjoja, jotka ovat menneet alas aikalailla ahmimalla. Nyt on sulattelutauko, sitten alan pistää niistä syntyneitä ajatuksia järkevään muotoon, tällä hetkellä ovat siellä täällä paperilapuilla, sähköposteissa, FB-viesteissä ja puolivalmiissa Google Drive -dokumenteissa. Varmaan jotain aiheeseen liittyvää ilmaantuu lähiaikoina myös tuonne.
Tämä kuva saikin jo Instagrammissa (löydyn sieltä nimellä Traanitapiiri) nimekseen sohva ja kirja -keskiviikko:
Hain viime viikolla postista pinon kirjoja, jotka ovat menneet alas aikalailla ahmimalla. Nyt on sulattelutauko, sitten alan pistää niistä syntyneitä ajatuksia järkevään muotoon, tällä hetkellä ovat siellä täällä paperilapuilla, sähköposteissa, FB-viesteissä ja puolivalmiissa Google Drive -dokumenteissa. Varmaan jotain aiheeseen liittyvää ilmaantuu lähiaikoina myös tuonne.
Tämä kuva saikin jo Instagrammissa (löydyn sieltä nimellä Traanitapiiri) nimekseen sohva ja kirja -keskiviikko:
Huomenna ohjelmassa "jotain ihan muuta".
sunnuntai, marraskuuta 25
torstaina, marraskuuta 22
Merino-cashmerea
Lukkari: matematiikka
Vinkkaanpa saman tien, jos vaikka neulekaapeissanne on koloja: Cubus myy perusneuletta ja -takkia puoleen hintaan, eli parilla kympillä. Materiaali 90% merinovilla, 10% cashmere. Värivalikoima pieni (näkyi olevan joku beigehtävä, burgundy, musta ja tämä luonnonvalkoinen, takeissa oli myös nätti tumma sininen, mutta mun takkitarpeet on tyydytetty.) Omat kokemukset näistä Cubus-neuleista on erinomaisia.
Tässä paidassa on aika kaponen hartialeikkaus, joten otin L-koon kun en jaksanut sovitella (ois mennyt tukka huonosti...).
Vinkkaanpa saman tien, jos vaikka neulekaapeissanne on koloja: Cubus myy perusneuletta ja -takkia puoleen hintaan, eli parilla kympillä. Materiaali 90% merinovilla, 10% cashmere. Värivalikoima pieni (näkyi olevan joku beigehtävä, burgundy, musta ja tämä luonnonvalkoinen, takeissa oli myös nätti tumma sininen, mutta mun takkitarpeet on tyydytetty.) Omat kokemukset näistä Cubus-neuleista on erinomaisia.
Tässä paidassa on aika kaponen hartialeikkaus, joten otin L-koon kun en jaksanut sovitella (ois mennyt tukka huonosti...).
lauantaina, marraskuuta 17
Tätä emme olisi ikinä uskoneet
Lukkari: kielet
Jos joku ois mulle sanonut vielä vaikka pari vuotta sitten, että alan opiskella venäjää niin oisin sanonut, ettei enää pahemmin väärässä voi olla, sen verran negatiivinen suhtautuminen mulla on ollut kutakuinkin koko kansakuntaan. (Karjalaisilla sukujuurilla on siis vähintään jonniiverran asian kanssa tekemistä...)
Noh. Käänsin sitten takkini.
Mutta hei, kun saa motivaation kuntoon niin loppu on helppoa. Pätee muuten kaikessa, esim. röökinpoltto loppui vuonna 2002 kuin seinään.
PS. Vuonna 1986 olen loihennut lausumaan myös legendaarisen "Helsinkiin mulla ei oo mitään mielenkiintoa ja johonkin Espooseen en aikakaan muuttais ikinä..." Että sattuuhan näitä.
Jos joku ois mulle sanonut vielä vaikka pari vuotta sitten, että alan opiskella venäjää niin oisin sanonut, ettei enää pahemmin väärässä voi olla, sen verran negatiivinen suhtautuminen mulla on ollut kutakuinkin koko kansakuntaan. (Karjalaisilla sukujuurilla on siis vähintään jonniiverran asian kanssa tekemistä...)
Noh. Käänsin sitten takkini.
Mutta hei, kun saa motivaation kuntoon niin loppu on helppoa. Pätee muuten kaikessa, esim. röökinpoltto loppui vuonna 2002 kuin seinään.
PS. Vuonna 1986 olen loihennut lausumaan myös legendaarisen "Helsinkiin mulla ei oo mitään mielenkiintoa ja johonkin Espooseen en aikakaan muuttais ikinä..." Että sattuuhan näitä.
maanantaina, marraskuuta 12
Ratkesin
Lukkari: ruokatunti
Nämä Lidlin munalikööritynnyrit ovat yksi niistä kolmesta, joiden syönti voisi herkästi lähteä lapasesta. (Ne kaksi muuta ovat Maraboun tumma minttusuklaa, sekä suolatut macadamiat.)
Onni tilanteessa on se, ettei näitä ole tyrkyllä kuin joulun alla.
Munalikööri oli joskus suurta herkkuani (kahvilla ja kermavaahdolla), mutta nykyisin tällainen annostelu on vallan passeli. Sitäpaitsi kuuden jälkeen nautittu kahvi valvottaa...
Jos käytte ostoksilla, varokaa ettette jää koukkuun!
Nämä Lidlin munalikööritynnyrit ovat yksi niistä kolmesta, joiden syönti voisi herkästi lähteä lapasesta. (Ne kaksi muuta ovat Maraboun tumma minttusuklaa, sekä suolatut macadamiat.)
Onni tilanteessa on se, ettei näitä ole tyrkyllä kuin joulun alla.
Munalikööri oli joskus suurta herkkuani (kahvilla ja kermavaahdolla), mutta nykyisin tällainen annostelu on vallan passeli. Sitäpaitsi kuuden jälkeen nautittu kahvi valvottaa...
Jos käytte ostoksilla, varokaa ettette jää koukkuun!
torstaina, marraskuuta 8
Ulukomailla osa 5, WKC Coach Workshop
Lukkari: liikunta, maantiede, jatko-opinnot
Reissun toinen tarkoitus oli käydä hankkimassa valmennusoppia ja siitä tulikin yllättävä, raskas, pitkä ja todella upea ja hauska päivä. Meille tuli ihan yllätyksenä, että koulutuspuolen hoitaa lähinnä Ivan Denisov, eikä Valery Fedorenko kuten alunperin oli puhe. Ksenia Dedyukhina demosi meille tempausta, siinä nainen joka toden totta taitaa painonsiirron!
Tekis mieli kirjoittaa aiheesta vaikka mitä, mutta se vaatii vielä hippasen verran pureskelua. Varmasti tuonne tiski.fi -sivulle jotain kyllä jossain vaiheessa saadaan, sillä takataskussa on nyt runsain mitoin teoreettista tietoa siitä, miten se kuula optimaalisesti nousisi. Enää pitää vaan saada se sovitettua käytäntöön (ensin itselle, että sitä voi sitten taas helpommin siirtää eteenpäin omille valmennettaville).
Pala kakkua... (ja niin Mun Juttu!)
Reilun kahdeksan tunnin rypistyksen jäljiltä ilmeetkin on näköjään
taas parhaimmillaan. Ehkä se johtuu osittain siitä, että mulle ei oikein
meinannut löytyä kuulia vaan tuplajerkkejä ja rivejä tuli tehtyä 12+14
kg:lla...
Tämä valmennuspaperi on mulle toki vasta ensimmäinen, sillä kunhan saamme Suomeen omaa koulutusta niin haluan kyllä osallistua siihenkin ja mitä todennäköisimmin johonkin muuhunkin vielä. Ei se silti haittaa, että se on maailman parhailta saatu, nimittäin ID on kyllä opettajanakin ihan huikea. Monta kertaa joku tekniikkademo muistutti enemmän tai chi'a kuin nostamista.
Oli kyllä jokaisen istutun kilometrin arvoinen keikka!
Reissun toinen tarkoitus oli käydä hankkimassa valmennusoppia ja siitä tulikin yllättävä, raskas, pitkä ja todella upea ja hauska päivä. Meille tuli ihan yllätyksenä, että koulutuspuolen hoitaa lähinnä Ivan Denisov, eikä Valery Fedorenko kuten alunperin oli puhe. Ksenia Dedyukhina demosi meille tempausta, siinä nainen joka toden totta taitaa painonsiirron!
Tekis mieli kirjoittaa aiheesta vaikka mitä, mutta se vaatii vielä hippasen verran pureskelua. Varmasti tuonne tiski.fi -sivulle jotain kyllä jossain vaiheessa saadaan, sillä takataskussa on nyt runsain mitoin teoreettista tietoa siitä, miten se kuula optimaalisesti nousisi. Enää pitää vaan saada se sovitettua käytäntöön (ensin itselle, että sitä voi sitten taas helpommin siirtää eteenpäin omille valmennettaville).
Pala kakkua... (ja niin Mun Juttu!)
Tämä valmennuspaperi on mulle toki vasta ensimmäinen, sillä kunhan saamme Suomeen omaa koulutusta niin haluan kyllä osallistua siihenkin ja mitä todennäköisimmin johonkin muuhunkin vielä. Ei se silti haittaa, että se on maailman parhailta saatu, nimittäin ID on kyllä opettajanakin ihan huikea. Monta kertaa joku tekniikkademo muistutti enemmän tai chi'a kuin nostamista.
Oli kyllä jokaisen istutun kilometrin arvoinen keikka!
tiistaina, marraskuuta 6
Ulukomailla osa 4, roadtripping
Lukkari: maantiede, kielet
Sunnuntaina tosissaan käännettiin nokka kohti Cincinnatia. Kunhan pääsee ulos kaupungista (tai no, suur-Chicagon alueelta) ajetaan suoraan ensin jokunen sata mailia, sitten käännytään loivasti vasempaan ja jatketaan suoraan jokunen sata mailia.
Tässä on Esson baarin kahvivalikoima (10 erilaista paahtoa), vieressä sitten maidot (mm. French Vanilla, Hazel ja Irish Cream), jotka eivät kaikki mahtuneet yhteen kuvaan. Pienin kuppikoko vetää puolisen litraa. Niin että mikäs tässä on se kahvikansa...
Poikettiin tieltä johonkin hotelliin nukkumaan, yhtään en muista mikä se oli tai missä, varmaan joku "Inn".
Jossain muualla nukuttiin sitten seuraava yö kun oltiin jo menossa takasin päin ja saatiin vähän jännitystä elämään räntäsateen muodossa (Sandy-myrskyn reuna ylettyi tuonne saakka).
Tajuttiin jo maanantaiaamuna hotellin parkkiksella ottaa kuva autosta, sillä jos se ois varastettu niin oishan se ollut kiva selittää poliisille, että "no se on semmonen... öh... valkonen..."
Tienpielet näytti just siltä kuin elokuvissa, eli aika tylsäähän tuo oli, kuten kuvistakin voi päätellä.
Sunnuntaina tosissaan käännettiin nokka kohti Cincinnatia. Kunhan pääsee ulos kaupungista (tai no, suur-Chicagon alueelta) ajetaan suoraan ensin jokunen sata mailia, sitten käännytään loivasti vasempaan ja jatketaan suoraan jokunen sata mailia.
Tässä on Esson baarin kahvivalikoima (10 erilaista paahtoa), vieressä sitten maidot (mm. French Vanilla, Hazel ja Irish Cream), jotka eivät kaikki mahtuneet yhteen kuvaan. Pienin kuppikoko vetää puolisen litraa. Niin että mikäs tässä on se kahvikansa...
Poikettiin tieltä johonkin hotelliin nukkumaan, yhtään en muista mikä se oli tai missä, varmaan joku "Inn".
Jossain muualla nukuttiin sitten seuraava yö kun oltiin jo menossa takasin päin ja saatiin vähän jännitystä elämään räntäsateen muodossa (Sandy-myrskyn reuna ylettyi tuonne saakka).
Tajuttiin jo maanantaiaamuna hotellin parkkiksella ottaa kuva autosta, sillä jos se ois varastettu niin oishan se ollut kiva selittää poliisille, että "no se on semmonen... öh... valkonen..."
Tienpielet näytti just siltä kuin elokuvissa, eli aika tylsäähän tuo oli, kuten kuvistakin voi päätellä.
Huonoa reissuhuumoria: "Voita burger" |
Hillittömän kokoinen tuulipuisto jossain Indianassa. |
maanantaina, marraskuuta 5
Ulukomailla osa 3, World Kettlebell Championships 2012
Lukkari: liikunta,
maantiede, ruokatunti
Tämä ei nyt ollut mikään huviretki vaan nostamaan me sinne mentiin. Starttasimme hotellista lauantaina klo 6.40 ja siihen mennessä lämpötila oli laskenut alle 10 asteen. Se ei varsinaisesti ois haitannut muuten, mutta meille oli ilmoitettu, että punnitus alkaa klo 7 ja sisälle halliin päästiin vasta joskus kasin maissa.
Meillä on täällä kotimaassa mukavampi systeemi kun me saadaan nostoaikataulut aina etukäteen. Se poistaa yleensä aika paljon jännitystä kun tietää mihin aikaan pitäisi olla missäkin ja mihin aikaan on oma nostovuoro. Toki meillä on muutenkin parempi tilanne kun kisoja alkaa olla suunnilleen joka kuukausi ja parhaana monet. Kisaamista kun oppii parhaiten kisaamalla. Jenkkilässä välimatkat on vaan niin älyttömät ja nostajat hajallaan pitkin maata, ettei se niille tietenkään helppoa (tai erityisen taloudellista) olisikaan. Turha jännittäminen sotki (taas) muun muassa Scott Tighen MS-suunnitelmat (MS ja muut rankit).
Tuolla nostolistat laadittiin siinä aamusta, eikä etukäteen tiedetty edes kumpi laji aloittaa. Mulle osui vuoro ekaan erään, mutta ihan suunnitelman mukaan painoin menemään 11 rpm tahdilla koko kympin. Jännittää ei tarvinnut sijoituksia tai mitään, sillä ainoa varsinainen kilpakumppani oli siinä vieressä ja jätti leikin kesken aika aikaisessa vaiheessa. Sarjojahan tuolla oli melkolailla jokaiselle omansa ja mitalitkin kaikki samaa väriä. Toki jos ois ollut oikeesti sellainen heads-up -tilanne, niin ois mulla koneesta muutama toisto vielä irronnut, mutta kisassa laskettiin kokonaistulos heikomman käden mukaan, joten loppukirikin on vähän turha.
Mun treenit oli tuossa kisan alla koventuneet aika nopeeseen tahtiin kun vaihdoin lajia kaksiottelusta long cycleen, ja reisilihakset olivat vähän ihmeissään tilanteesta. Edellisviikolla tahdin kiristäminen alkoi siis tuntua itsemurhalta, mutta jalat kumminkin palautuivat täydellisesti sillä muutaman päivän pakkolevolla kun ei meille mistään löytynyt välineitä ennen lauantaita. Ruotsin likoilta sittemmin kuultiin, että kaupungissa ois ollut joku Eleikon sali.
Loppupäivän seurailin muiden tekemisiä ja juttelin ihmisten kanssa.
Ihan mahtavaa porukkaa siellä oli ja jokunen todella huikea suoritus. Muun muassa idolini Iso D, eli Ivan Denisov, joka nosti kaksiottelun 40 kilolla ja veti päivän päätteeksi ihan käsittämättömän tempauksen: kädenvaihdon kohdalla näki erittäin selvästi, että tästä ei tule helppoa, mutta niin vaan ID pääsi melkein tavoitteeseensa (oikea 75, vasen 73 toistoa). Hengitys kyllä kuului jopa sen musan läpikin. (Jälkeenpäin muuten kuultiin, ettei ID:llä edes ole käytössään nelikymppisiä treenikuulia...)
Aamiaista eivät olleet hinnasta huolimatta saaneet tarjolle kello kuudeksi kuten ilmoitettiin. Se oli sikäli vähän kurja juttu, että tosissaan piti olla seiskalta kisapaikalla tankki suunnilleen täynnä. Joku kyyppari tuli meille kyllä sanomaan, että voi tuoda meille kahvia ja aamiaista, että kävisikö vaikka pekoni ja munat. Sanoin, että ei ainakaan pekonia mulle, mutta jos vaikka juustoa tilalle ja juu, sehän sopii. Sain pekonia ja jo kolmannella huomautuksella sitten sitä kahviakin.
Sunnuntaiaamuna viimein saatiin kerätä buffasta kunnon aamiainen joka olikin värikäs ja maukas valikoima.
Safkan jälkeen kerättiin kamat, hypättiin lentokenttäbussiin Midwayn kentälle ja mentiin vuokraamaan sieltä auto. Sitten otettiin suunta kohti Cincinnatia.
Tämä ei nyt ollut mikään huviretki vaan nostamaan me sinne mentiin. Starttasimme hotellista lauantaina klo 6.40 ja siihen mennessä lämpötila oli laskenut alle 10 asteen. Se ei varsinaisesti ois haitannut muuten, mutta meille oli ilmoitettu, että punnitus alkaa klo 7 ja sisälle halliin päästiin vasta joskus kasin maissa.
Anttia hymyilytti aamutuimiin |
samoin Ivania |
Meillä on täällä kotimaassa mukavampi systeemi kun me saadaan nostoaikataulut aina etukäteen. Se poistaa yleensä aika paljon jännitystä kun tietää mihin aikaan pitäisi olla missäkin ja mihin aikaan on oma nostovuoro. Toki meillä on muutenkin parempi tilanne kun kisoja alkaa olla suunnilleen joka kuukausi ja parhaana monet. Kisaamista kun oppii parhaiten kisaamalla. Jenkkilässä välimatkat on vaan niin älyttömät ja nostajat hajallaan pitkin maata, ettei se niille tietenkään helppoa (tai erityisen taloudellista) olisikaan. Turha jännittäminen sotki (taas) muun muassa Scott Tighen MS-suunnitelmat (MS ja muut rankit).
Tuolla nostolistat laadittiin siinä aamusta, eikä etukäteen tiedetty edes kumpi laji aloittaa. Mulle osui vuoro ekaan erään, mutta ihan suunnitelman mukaan painoin menemään 11 rpm tahdilla koko kympin. Jännittää ei tarvinnut sijoituksia tai mitään, sillä ainoa varsinainen kilpakumppani oli siinä vieressä ja jätti leikin kesken aika aikaisessa vaiheessa. Sarjojahan tuolla oli melkolailla jokaiselle omansa ja mitalitkin kaikki samaa väriä. Toki jos ois ollut oikeesti sellainen heads-up -tilanne, niin ois mulla koneesta muutama toisto vielä irronnut, mutta kisassa laskettiin kokonaistulos heikomman käden mukaan, joten loppukirikin on vähän turha.
Mun treenit oli tuossa kisan alla koventuneet aika nopeeseen tahtiin kun vaihdoin lajia kaksiottelusta long cycleen, ja reisilihakset olivat vähän ihmeissään tilanteesta. Edellisviikolla tahdin kiristäminen alkoi siis tuntua itsemurhalta, mutta jalat kumminkin palautuivat täydellisesti sillä muutaman päivän pakkolevolla kun ei meille mistään löytynyt välineitä ennen lauantaita. Ruotsin likoilta sittemmin kuultiin, että kaupungissa ois ollut joku Eleikon sali.
Loppupäivän seurailin muiden tekemisiä ja juttelin ihmisten kanssa.
Kuva Steve Burroughs |
Ihan mahtavaa porukkaa siellä oli ja jokunen todella huikea suoritus. Muun muassa idolini Iso D, eli Ivan Denisov, joka nosti kaksiottelun 40 kilolla ja veti päivän päätteeksi ihan käsittämättömän tempauksen: kädenvaihdon kohdalla näki erittäin selvästi, että tästä ei tule helppoa, mutta niin vaan ID pääsi melkein tavoitteeseensa (oikea 75, vasen 73 toistoa). Hengitys kyllä kuului jopa sen musan läpikin. (Jälkeenpäin muuten kuultiin, ettei ID:llä edes ole käytössään nelikymppisiä treenikuulia...)
(Video.)
Työnnön jälkeen nähtiin vielä tuttu pokkaus... |
...mutta tempaus veti miehen aika piippuun. |
"Normaalit" nostajat aloittaa kaksiottelun 12 tai 16 kg:lla, Ksenian ekassa biathlonissa kuula painoi 22 kg ja oli hänelle sitten tosi kevyt temmattava. |
Myös Antti teki loistosuorituksen ja yllätti itsensäkin tempauksellaan. Oli se hauskaa seurattavaa!
(Video)
Tulospalvelu ja kuulutukset, eli Alex, Lorraine ja Sean, sekä DJ, joka huolehti siitä, ettei kaikki puuskutukset kuuluneet katsomoon |
Yhteiskuva Steve Burroughs |
Jengiä oli siis suunnilleen saman verran kuin meidän LC-kisoissa syyskuussa.
Oltiin siirrytty perjantaina kisapaikan lähelle Hilton Oak Lawn -kisahotelliin,
joka oli tietty ihan kiva. Ja kallis.
(Paitsi ettei itse huoneissa ollut juuri eroja, oltiinpa missä tahansa, mutta tässä oli viihtyisämpi baari.)
joka oli tietty ihan kiva. Ja kallis.
(Paitsi ettei itse huoneissa ollut juuri eroja, oltiinpa missä tahansa, mutta tässä oli viihtyisämpi baari.)
Ikkunasta näkyi kaupungin silhuetti |
Aamiaista eivät olleet hinnasta huolimatta saaneet tarjolle kello kuudeksi kuten ilmoitettiin. Se oli sikäli vähän kurja juttu, että tosissaan piti olla seiskalta kisapaikalla tankki suunnilleen täynnä. Joku kyyppari tuli meille kyllä sanomaan, että voi tuoda meille kahvia ja aamiaista, että kävisikö vaikka pekoni ja munat. Sanoin, että ei ainakaan pekonia mulle, mutta jos vaikka juustoa tilalle ja juu, sehän sopii. Sain pekonia ja jo kolmannella huomautuksella sitten sitä kahviakin.
Sunnuntaiaamuna viimein saatiin kerätä buffasta kunnon aamiainen joka olikin värikäs ja maukas valikoima.
Safkan jälkeen kerättiin kamat, hypättiin lentokenttäbussiin Midwayn kentälle ja mentiin vuokraamaan sieltä auto. Sitten otettiin suunta kohti Cincinnatia.
sunnuntai, marraskuuta 4
Ulukomailla osa 2, Chicago Public Library
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)