Eveliina

perjantaina, heinäkuuta 21

Mitä mä voisin syödä

Lukkari: terveystieto #avautuminen

Olen joskus maininnut blogissa mystisestä suusairaudestani, joka paukkasi päälle jouluna 2015. Sitä on siis nyt podettu puolitoista vuotta ja rapiat, ja voin ilokseni todeta paranemisen olevan vauhdissa.

Hitaassa tosin. #kärsimätön

Kirjoittelen aiheesta tänne, jotta jos joku tunnistaa oireet itsellään niin voisi ehkä aloittaa nämä mun käyttämät hoitotoimenpiteet vähän nopeemmin kuin minä. En kylläkään takaa että ne auttaisivat. Sori.

Mitä siis on tapahtunut tähän mennessä on seuraavaa:

Jouluna reissussa (Fuerteventura) alkoi suussa tuntua siltä kuin siellä olisi hiekkaa. Oltiin toki paljon myös rannalla, joten olin vähän, että oisko tuulen vika tai joku. Sairastuin myös poskiontelotulehdukseen, joten sekin hämäsi tilanteessa aikalailla.

No, eipä sitä hiekantunnetta kauaa jatkunut, sillä seuraavaksi alkoivat suun limakalvot mennä rikki. Kaikkialta hampaitten takaa - ei siis edestä ikenistä tai huulista tai muualtakaan. Mutta nielusta kyllä, mikä hissukseen alkoi aiheuttaa nielemisvaikeuksia, suun kuivumista sekunneissa rutikuivaksi mikä johti hengitysvaikeuksiin - ynnä muuta yhtä ärsyttävää.

Jouduin siis vaihtamaan mm. vahvat punaviinit todella keveisiin sekä valkkareihin, koska "jämähtivät kiinni" kurkkuun ja kieleen.

Kielen reunuksiin ilmestyi molemmille puolille juoste joka jäi herkästi hampaitten väliin.

Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mulla oli pitkin syksyä ollut ylivilkas syljen eritys, mikä saattaisi jotenkin liittyä tähän.

Kävin lääkärissä.

"Ei ole syöpä. Menee varmaan itsekseen ohi."

(Ja kuudenkympin lasku.)

Rupesin lukemaan suurennuslasilla tuoteselosteita gluteenin takia jota olin vältellyt jo jonkun aikaa muutenkin: Oho - Maissihiutaleet ei ole gluteenittomia. Eikä Sol-olut.

Eikä ilmeisesti gluteeniton olutkaan ole, koska suuhun sattui niin vietävästi kun sitä joi pullollisen. Joku ruoka jossa oli hiivauutetta teki saman.

Voisko siis olla hiivaan liittyvä ongelma?

Kävin erikoishammaslääkärillä joka otatti kielestä jonkun pintasolunäytteen, haukkui hammaskivet, kuvautti hampaat ja oli sitä mieltä, että viisaudenhammas pitäis poistaa. Kun aika oli loppumassa, kysyin, että miten noista kolmesta mikään liittyi tähän ihottumaan.

"No, eipä kyllä liitykään. Varataan sulle täältä kirurgilta aika koepalan ottoon. Käykö ylihuomenna?"

Ja kassan kautta kiitos: 180 euron lasku. Ei mistään.

Seuraavana päivänä peruin kirurgin, jonka lasku ois ollut "jotain kahenpuolenkolmensadan välillä" ja sanoin, että odottelen ensin ne yhdet koetulokset kun ei tässä nyt ole satasia heiteltäväksi sinne tänne umpimähkään.

Erikoishammaslääkäri soitti seuraavalla viikolla tuloksista ja kerroin hänellekin tämän. (Tuloksissa ei näkynyt mitään poikkeavaa - suussa vaan.)

Siitä hetkestä Erikoishammaslääkäri alkoi toden teolla tehdä töitä saadakseen mun suuni kuntoon, että kaikki mahdolliset propsit hänelle! Testasi lääkettä joka teki suusta niin emäksisen ja liukkaan, että hyvä kun kieli pysyi enää suussa. Soitteli ja kyseli kuulumisia.

Kävin terveyskeskuslääkärissä testauttamassa keliakiaa. Verestä sitä ei ainakaan näkynyt. Pyysin ja sain testattavaksi sienilääkkeen. Erikoishammaslääkäri kirjoitti sitä lisää, sillä hoitoaika oli kuulemma aivan liian lyhyt.

Erikoishammaslääkäri soitteli kutakuinkin kerran viikossa koko kevään ajan ja kyseli missä mennään. Kovin vähän oli kerrottavaa. Sienilääkettä popsin huhtikuusta heinäkuulle. Lopetin sen kun tultiin reissusta, sillä pulloa ois pitänyt säilyttää viileässä jos se on auki yli 2 viikkoa. Meillä se pyöri pari viikkoa enimmäkseen helteisessä autossa.

Syksyllä menin hammaskiven poistoon samalle hammaslääkäriasemalle. Erikoishammaslääkäri tuli kesken kaiken katsomaan miltä suu näyttää: "pikkusen tämä punottaa, mutta jos ei tietäis että täällä on jotain vialla, niin ei sitä päällepäin näe."

Kipeähän se oli edelleen kuin fan. Aamuisin tuntui aina hetken siltä, että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, mutta sitä ei kauaa kestänyt. Ei auttanut kookosöljypurskuttelukaan.

Meni syksy. Mietin sitä koepalan otattamista kunnallisella puolella, mutta siinä ois voinut mennä kuukausia kun ei ole syöpäepäily - ja toisaalta myös se suun silpominen kauhistutti.

Tuli vuodenvaihde. Tuttu kahvakuulaurheilija mainosti somessa tammihaastetta ja kun joulureissun jäljiltä vaaka sanoi aamulla, että "yksi kerrallaan, kiitos" - tartuin siihen.

Haasteeseen sisältyi nollalinja maitotuotteita kohtaan. Siitä alkoi suun paraneminen - ensin harppauksin, sitten se tietty hidastui.  

Tällä hetkellä se kipeytyy jos syö yli 80 g pussin salmiakkia. Tai 3 persikkaa. Tai jostain. Muttei sitten yllättäen vegaanijädestä (125 g) kuitenkaan.



Muuten veikkaisin syyksi sokeria.  

Vaikeinta on juustosta kieltäytyminen, mutta onneksi - ONNEKSI - suu ei reagoi vuohen- tai lampaanmaitojuustoihin lainkaan. Sen sijaan teelusikallinen maitoa suorastaan räjäyttää limakalvot saman tien. Voita en uskalla käyttää, paitsi kirkastettuna. Ei ole yhtä hyvää. Suklaasta en tahdo edes puhua kun nyppii niin vietävästi...

Korvikemaidot (soija, kookos) ei myöskään ole kovin hyviä. Pitäis opetella juomaan kahvinsa mustana ja osittain sitä kyllä teenkin.

Gluteenia on eksynyt ruokaan pari kertaa. Välitöntä vaikutusta sillä ei ole, mutta viikkoa myöhemmin tuntui taas sitä hiekantunnetta suussa. En tiedä mentiinkö takapakkia vai eteneekö tämä paraneminen samaa reittiä jota se paheni. varmuuden vuoksi välttelen sitä ainakin toistaiseksi.

Ja odotan sitä päivää kun voin sanoa, että suu tuntuu normaalilta. Ja sitten syön juustoa. Ainakin vähän...

Tämä ei muuten ole tarttuvaa.

Mulla on ollut kaikenlaisia ruokarajoitteita vuodesta 1987, mutta ikinä ennen tätä en ole ajatellut olevani sairas. Nyt olen, eikä se ole kivaa.

torstaina, heinäkuuta 20

Testissä Lush-palashampoo

Lukkari: matematiikka, kemia

Kuten viime blogauksessa mainitsin, mua kiinnosti miten palashampoo toimis tällaisessa pitkässä tukassa. Koska sunnuntaina oli kulkua Helsinkiin, poikkesin Lush-liikkeessä hakemassa testipalan.

Ensivaikutelma: loistava.

Kuva suoraan Lush-sivuilta

Valitsin Trichomania-shampoon koska sitä suositeltiin kuiville ja kiharoille hiuksille. Puoliso on pessyt sillä tukkaansa jo ennen mua (pesen aika harvakseltaan) ja puhdasta on näyttänyt tulevan.

Tänään lukaisin tuosta selosteesta, että shampoon sisältämä kookos hoitaisi myös hilseilevää päänahkaa. Miekkosemme on tähän saakka käyttänyt mun nenääni todella pahalta haisevia silikonipommi-markettihilseshampoita joista olen halunnut eroon jo vuosia.

Olen aika jeejeejee ja jippadiiduu jos tämä oikeesti korvaisi nekin!


via GIPHY

Oma karvani puhdistui kolmannella levityksellä - kuten se tuppaa tekemään shampoosta riippumatta (koska pesen aika harvakseltaan).

Saippuapalasta oli sitä itse leikatessani murtunut pieni siivu, jota oli helppo hangata vaahdoksi käsien välissä ja levittää siitä päänahkaan ja pituuksiin. Lyhyessä hiuksessa tätä voi ehkä hangata myös suoraan päähänkin, mutta omani saattaisi olla melkoisessa takussa sen jälkeen - plus koitan muutenkin välttää väkivaltaa sen kanssa.

Aion siis jatkossa veistellä siitä valmiiksi tuollaisia pienempiä lastuja.

Pesutulos oli sellainen squeaky clean, eli suorastaan natisevan puhdas. Kun tukka kuivui, se ei kuitenkaan tunnu yhtään kuivalta vaikka en käyttänyt siihen nyt mitään hoitoainetta. Fiilis on samanlainen kuin mökkisaunassa pesty - ei sielläkään mitään hoitsikoita kaipaa!

Oon aika toiveikas tämän suhteen myös pidemmällä aikavälillä!

Toinen pala jota meinaan jossain vaiheessa testata on Avocado Co-Wash jota vois ehkä käyttää tämän kanssa kimpassa jos tukka tuntuu turhan karhealta. Saatan myös jossain vaiheessa kokeilla hoitaa latvoja jollakin öljyllä kuten kookos josta multa löytyy tuoksutontakin versiota.

Onko Lushin tuotteet sulle tuttuja? Erityisesti mua kiinnostais kokemukset leipäsaippuasta (kasvoille).

torstaina, heinäkuuta 13

Kesäreissu osa 1 (kas näin rouva pakkaa ja rouva pakkaa näin)

Lukkari: taito- ja taideaineet, maantiede, matematiikka

Vietettiin pari viikkoa (enimmäkseen) tien päällä Keski-Euroopan kukkuloita tuijottelemassa.

Startattiin Milanosta (1 yö) josta suunnattiin Ranskan Chamonix'in (3 yötä) ja Annecyn (1 yö) kautta Genovaan (2 yötä), Pignonen kylään (5 yötä) ja La Speziaan (2 yötä).

Paljon osui matkalle mäennyppylöitä, tunneleita, lunta, jäätä ja vesisadetta, mutta myös aurinkoa, pittoreskeja kyliä (joista matkaseura tuumi, että vinoja, homeisia talonrähjiä, eikä ollut edes väärässä), kuuluisa kalteva torni ja niin paljon ruokaa että tällä hetkellä pieni kevennys on ihan paikallaan.

Toisin kuin viime vuonna (Firenzessä), missään ei tällä kertaa tehty mulle gluteenitonta pizzaa. Kaikenlaista muuta kyllä löytyi nenän alle - joskaan ruokakuvia en tällä kertaa napsinut. Ei nimittäin kannattanut, koska reissun parhaat safkat tehtiin itse (ei ne silti kauniita ole).

Tämä postaus käsittelee mukana kulkenutta omaisuutta, laitan maisemakuvat toiseen postaukseen kunhan saan kameroita perkailtua vähän lisää.

Hästäg #minimalism #kapselivaatekaappi #capsulewardrobe #ainaliikaakamaa #tetris

Kameralaukussa kulki kamera, 2 linssiä, 2 muovista eväspurkkia, muistikirja, vesipullo ja läppäri.
Matkalaukussa Marimekko-kassi, johdot, untuvatakki, Bose-kuulokkeet, erikseen tarkoitusta varten hankittu nestepussi jonka tyhjensin tohon keltaraitaiseen (jonka sisällä lentää meikkipussi) ettei se suotta mene rikki jatkuvasta aukomisesta. OPI-pussissa puhelimeen liittyvä sälä.
"Remmipuolella" laukkua vaatteet. IKEA-pussissa on 2 puolta joista toisella säilytin likaiset ja toisella puhtaat.

Tuon vanhan Claes Ohlson -kännyjalan heitin Milanossa pois, ei ollut yhtään kiva
kun siinä ei voinut edes kääntää kameraa pystyyn :( Uusi on siis sellainen gorillamalli.

Viimeaikaisten blogausten teeman mukaisesti reissureleistä on siis montakin kuvaa, samoin pakkausvaiheesta (koska vähän ehkä innostuin liikaakin). 

Yksi kavereiden laukuista oli koko reissun ajan ihan omilla teillään, eikä vissiin ole palautunut vieläkään kun lentokin viivästyi vuorokaudella. Voi olla ettei koskaan tulekaan - sen verran ikävästi tviittailevat tosta Air Berliinin lentoyhtiöstä joka on siitä vastuussa. Sellaisessa tapauksessa kuvat joista näkee mitä kadotettiin on ihan hyödyllisiä kun ei tarvi kirjoittaa korvaushakemuksia pelkän muistin varassa... (been there done that)

Mulla oli teemana yrittää mahduttaa kaikki tollaseen matkustamokoon vetolaukkuun, mikä ei ihan täysin onnistunut koska tarvittiin liian iso pullo aurinkogeeliä (edelleen se sama P20, joka on täällä meilläpäin nykyisin aivan sikahintaista, mutta koska se suojaa niin paljon paremmin kuin muut kokeillut, en ole jaksanut alkaa etsimään korviketta. Poisheitetty se vasta kalliiksi tuleekin.).

Toinen liian suuri puteli oli mun aftersun-suosikkini Doven miedosti itseruskettava, jonka tilalla oisin ihan hyvin voinut läträtä kookosöljyäkin. Tykkään tosta siksi, että se vähän tasoittaa väriä, haju on ihan ookoo ja tuntuma iholla kiva.

Meillä oli siis yksi "yhteinen" matkalaukku johon pakattiin Puolison vaatteet sekä tarve-esineet kuten keittiöveitsi, pullonavaaja ja suolamylly. Paluumatkalla jouduin heittelemään laukusta toiseen yhtä sun toista kun kentällä alkoivat nillittää ensin sen koosta ja keksivät alkaa punnitsemaan. Laukku on kyllä aivan mittojen mukainen eikä se nyt niin paljon painanut (11 kg ja rapiat) - todella helppo nosteltava se myös oli edelleen kun siinä on kahvat kolmella sivulla.

No, siihen tuli tilaa johon saatoin sitten turvatarkastuksen jälkeen työntää ton kamera-läppärilaukun ja nakata kaiken kerralla hattuhyllylle. Painoi varmaan enemmän kuin ennen tätä säätöä, ja jätti mulle tyhjää jalkatilaa jota en oikeestaan ois tarvinnut. Whatevö.

Siniharmaa puvusto sulautui Chamonix'n maisemaan

Tekis mieli kyllä vähän reklamoida johonkin näistä laukunpaino-jutuista, koska kilorajat on ajalta ennen buurisotaa, eli edelleen ihan samoja kun ennen jokamies-teknologiaa - ei oo enää mikään bisnesjuttu vaan kaikilla on kamerat ja läppärit ja pelit ja vehkeet. 

Jo pelkät johdot ja laturit kun painaa niin hitosti, että pitääkö tässä alkaa pakkaamaan kaikki vaatteet kerroksina päälle vai kiedotaanko ne piuhat vyötärölle - kysynpähän vaan? Ruumaan menevistä tavaroista kun laskutetaan erikseen jo Finskilläkin ja sitten on vielä nää katoilevat laukut.

Eniten jurppii se, että jokainen 100-kiloinen äijä saa joka tapauksessa tuoda koneeseen 40 kiloa enempi massaa kuin minä - ihan samalla hinnalla.

Kerran mun edessä on istunut 3-henkinen perhe jonka kevyin jäsen painoi arviolta 120 kiloa. Itse en saanut 55-kiloisena tyttösenä viedä siihen samaan koneeseen 10 kg painoista eli #ylipainoista laukkua. (Sillon toivoin muuten to-del-la hartaasti, että penkin rakenteet kestää perille saakka... no, tässä olen vaikka se selkänoja olikin mulla sylissä koko matkan Lontooseen.) 

Miksei lentolippuja vois ruveta myymään niin, että siihen sisältyisi tietty kilomäärä jonka sais kuljettaa ruumassa, matkustamossa ja/tai turvavöissä ja lopusta maksettais sitten ekstraa eikä näin, että joku muutaman kilon ylitys sun kamoissa vyötärön sijaan on heti kolmekymppiä lisämaksua ruumassa kulkevasta laukusta? 

(Joojoo, ilman muuta pitää joku tolkku olla sen käsimatkatavaran painossa, mutta tuo 8 kg on todella alakanttiin!)

Luulen, että ne hoikkeliinikoikkeliini-laskettelijatkin ois mielissään kun ei enää tarvis matkustaa monot kaulassa ja kypärä päässä plus 3 kerrosta vaihtovaatteita päällä vaan siksi, että kilot muka paukkuu. Murr!


Maanantai ja keskiviikko. Välissä mm. 12 km tunnelia (hinta 42 euroa) ja joku yhtä törkyhintainen hissi.

Mutta takaisin aiheeseen: mukana oli vielä sadetakki, jolla oli käyttöä melkein puolet reissusta kun Milanossa ja Ranskassa satoi ja paluumatkalla kohti Genovaa tuli kait aikamoinen raekuuro - ainakin jos Wazea on uskominen - ja miksei olisi.

Genovassa alkoi kuitenkin paistaa, ja sitä paistetta jatkui loman loppuun saakka (paitsi kun istuttiin odottamassa koneen lähtöä niin vettä näytti tulevan taas.)

Chamonix. Alhaalla pärjäsi T-paidassa (Benetton, uusi), ylhäällä ei ihan.
(Vasemmasta kuvasta kiitokset Teealle!)

Shoppailuita en ihmeemmin harrastanut, joskin yllättävän paljon kun näin jälkikäteen miettii: pellavamekko löytyi Genovan rantakadulta puolet halvemmalla kuin niistä kymmenistä muista kaupoista joissa sitä oli ollut tarjolla, joten pidin sitä universumin viestinä päästää vanha, hyvin palvellut perunasäkki eläkkeelle (mekosta ei tietenkään ole yhtään kunnon kuvaa mun päällä, vaikka pidin sitä useemman kerran).

Samasta kaupungista ostin bikinit (Tezenis), joille ei oikeestaan ollut tarvetta, mutta eipä ole harmittaneet - päinvastoin. On tuolla kaapissa noita eläköityviä kyllä. Lisäksi ostin outletista Benettonilta pellavatrikoisen T-paidan ja Nikeltä urheiluliivit kun halvalla sain.

Chamonix'ssa törsäsin uutukaiseen Sun Valley -kevytuntsikkaan kun vanha keltainen Cubus alkaa sekin olla entinen ja koska se oli ihan LÖÖVLÖÖV ekalla hipaisulla! Lentokentältä hommasin kamerajalan, joka oli lopulta vähän turhan hepponen järkkärille tolla mun isommalla putkella. No, kännykälle mä sen ensisijaisesti ajattelinkin Clasu-rimpulan tilalle ja menee se mun kiinteän linssin kanssa.

Uus takki on pinnalta hurrrmaavan pehmeä!
Annecyn (oikealla) jälkeen vaihdoin shortsit kevyempiin vaaleansinisiin ja farkkushortseihin

Uusi Looksilta peräisin oleva vetolaukkuni toimi oikein kivasti kun me muutettiin yhtä mittaa. Se on kevyt ja helppo ja selkeä pakattava, eikä sitä tarvi aukoa kokonaan kun vähän miettii miten kamat asettelee. Siinä on nimittäin myös päällä yksi vetoketju josta saavuttaa puoli laukkua, paitsi kenkätaskun jolle on ihan oma vetska. Toisin sanoen kosmetiikkapussin saattoi kaivaa laukusta vaikka auton etupenkiltä käsin (ja kaivoinkin koska kaipasin kynsiviilaa).

Oikealla ylhäällä turha paita. Kuvista puuttuu mustavalkoinen rantapareoni vuodelta -96
ja suoristusrauta klipseineen - ihan korvaamattomia molemmat.

Mulla oli lopulta mukana jälleen kerran muutama ihan turha vaate vaikka olin olevinaan tosi valikoiva.

Laitan niistä listan tähän, että muistan ens kerralla: raitamekko/yöpaita (yksi kevyt trikoomekko riittää ihan hyvin), pallomekko (koska uusi pellavamekko), pinkki-oranssi silkkipuuvillapaita (löysin ompelulaatikosta toistakymmentä vuotta vanhan HM Marimekko -paidan josta lyhensin hihat. Se oli turhan tukala päällä noissa 28C ja yli -olosuhteissa), harmaa trikootoppi (mm. koska uusi T-paita mutta muutenkin), merinovillatakki (koska kevytuntsikka ja vielä villapaitakin), toinen kangaskassi, toiset varvastossut, 2 vyötä. Myös paitamekon olisi voinut oikein hyvin jättää poisikin. Kulmat värjäsin ennen matkaa, eli meikkejä en sitten kaivannut kertaakaan. En edes huulikiiltoa koska ONE-voide SPF15.

Vielä jos ois keino yhdistää vaaleisiin shortseihin noi lemppari-reisitaskut niin yhdet shortsit jäis pois. Vaan eipä taida olla...

OPI-pussin sisältö vasemmalla: latausjohtoja, kuulokkeita, mikrofoni, taittuva kamerajalan adapteri, kalansilmälinssi, puhdistusliina.  Kirkaskantiseen pussiin (oikealla) mahtui kameran laturin, jesarin ja matkavaa'an
lisäksi myös läppärin johto. Adapteriakin tarvittiin rasioiden takia.
Alhaalla oikealla päiväreppu, ruokakassi, pyykkipussi jonka annoin Puolison käyttöön sekä se turha kangaskassi.

Koska pyykkiä jouduttiin pesemään joka tapauksessa, nämä olisivat riittäneet paremmin kuin hyvin myös ilmastonmuutoksissa:

  • 3 hihatonta toppia
  • 2 T-paitaa (meinaan kuitenkin aina polttaa olkapäät ja rintakehän jossain vaiheessa)
  • 2 pitkähihaista (villa ja pellava) + pellavainen kauluspaita
  • 2 bikinit, 1 rintsikat, 4 alushousut, villa-, nilkka- ja lentosukat
  • 2 mekkoa (trikoo + siistimpi)
  • 3 shortsit, farkut tai muut pitkikset, 2 vyötä
  • lippis, pipo, hanskat, villahuivi, sadeviitta (veisi vähemmän tilaa kuin takki)
  • kevytuntsikka
  • nahkasandaalit, yhdet varvastossut, tossut, tohvelit 
  • lisäksi sporttikamat jos aikoo sporttailla ja jos on pakko pitää pyjamaa niin sellainen


Uusi taskuilla varustettu pellavamekko vasemmalla, oikealla mulle harvinaisempi nahkasandaalipäivä.
Oon toistaikseksi niin vannoutunut läpystintyttö, joskin välillä kävi mielessä että pitääkö alkaa etsimään tukevampia jalkineita #vanhuuseituuyksin

Ens kerralla yhdistän kameralaukun sisukset taas sitä varten alunperin hankkimaani isompaan Marimekko-kangaskassiin - tämä varsinainen kun on muovia ja todella hikinen kannettava.

Leopussin sisältö miinus dödö ja peili vasemmalla, oikealla meikit ja nesteet.
Eivät siis ottaneet pois kynsisaksia ja pinsettejä - jahuu!
Reunassa mm. hammasvälitikkuja, silikonikorvatulpat ja taskulamppu, minigrip-pussissa tyhjiä muovipusseja, särkylääkkeitä, aurinkotabuja, vaihdevuosioireisiin tarkoitettuja tabuja ja allergialääkettä,
saksien kanssa vanulappuja ja -puikkoja sekä laastaria.
Korut on pakattu muovitaskuun jossa ollut silmälasien pyyhkimiseen tarkoitettu liina.
Kosmetiikka ylhäältä alas: meikinpoistoaine, shampoo, kynsinauhaöljy kookosöljy, hoitsikka, misellivesi, huulikiilto, peitevoide, silmänympärysvoide, ripsiväri, käsidesi, kortisonivoide, aurinkosuoja P20, käsivoide, aurinkosuoja kasvoille, hammastahna. Purkit ja tuubit on ostettu Muji-liikkeistä (Barcelona ja NYC) paitsi pinkki IKEA ja pipettipullo ikivanha.
Upeasti patinoitunut Marimekkolaukku jonka sain systeriltä on ihana. Ompelin siihen sisälle vetoketjunkin, jotta kamat pysyvät tallessa myös tungoksessa. Ikävä kyllä siihen tuo kamera linsseineen ei mahdu, joten se oli tällä kertaa extrana mukana - ja joka päivä sitten myös käytössä. Saman asian kuitenkin ajaisi se isompi johon menee nuo oranssit kameralaukun sisukset.  #grammanviilaaja

Ostoksia sekä reissussa rähjääntyneitä tarve-esineitä 

Kosmetiikkalaukussa ei ois tarvittu kahta kasvoputsaria tai kynsienhoitotuotteita (rasva ja öljy) eikä noita meikkejäkään siis. Käsidesi pyöri mukana muttei ollut käytössä kertaakaan kun baby wipes ajaa tarvittaessa kutakuinkin saman asian (=putsaa kädet).

Aion seuraavaksi kokeilla miten mulle sopii palana myytävät shampoot, josko voisin vaihtaa isojen nestepullojen tilalle sellaisen ja täyttää ens kerralla niiden tilan lämpösuojasuihkeella, isommalla aurinkosuojapullolla tms.

Palataan niihin muihin kuviin ja tunnelmiin!