Eveliina

sunnuntaina, maaliskuuta 25

Rakas treenipäiväkirja

Lukkari: liikunta

Kirjoittelin siis loppuvuodesta Evitaa varten treenipäiväkirjaa, josta varsin pieni osa päätyi itse lehteen. Joulukuun loppupuolella olin juuri kuntouttamassa itseäni selkäongelmien (jutussa käytettiin sanaa "loukkaantuminen", jota se ei siis suoranaisesti ollut, pikemminkin paha jumi) jäljiltä, joten treeni oli sen mukaista. Nyt kun elämä on palannut normaaliksi, niin voisin laittaa ylös jotain tästäkin ajanjaksosta.

Maanantai
Kuulasauna jatkaa edelleen mun liikuttelua maanantaisin, hengailen siellä yleensä kasikiloisen kanssa tekemässä kevyttä palauttavaa jumppaa. Tänään kerrataan pikaisesti perusjutut ja sitten treenaillaan korttipakkaa: poistetaan pakasta kutosta pienemmät kortit ja vedetään sieltä yksi kerrallaan liike ja toistomäärä (hertta=heilautus, pata=kyykky, risti=rinnalleveto ja ruutu=mikä tahansa pään päälle päätyvä suorite). Kun homma menee kovin ristivoittoiseksi, ruvetaan improvisoimaan ja annan luvan tehdä myös punnerruksia ja vatsoja.
Kivaa on!

Tiistai
Tulin tehneeksi viikonloppuna kovan treenin molempina päivinä, nukuin nimittäin perjantaina vähän venähtäneet päikkärit (tiedättehän se kun näkee unta, että tekee niitä asioita joita oli suunnitellut tekevänsä: syö, jumppaa... en tosin tiedä montako kiloa unessa nousi) ja siksi treeni siirtyi lauantaille. Olin ajatellut lähteä lenkille, mutta kroppa on sen verran väsynyt, että jätän toiseen kertaan. Päivän saldoksi jää normaali kymppiminuuttinen aamumobba ja jonkun verran perusvenytyksiä.

Keskiviikko
Kisadieetti ei nyt oikein ota luonnistuakseen ja ekan työntösarjan aikana meinaa loppua energiat kokonaan. Alla on kyllä perusteellinen lämmittely, johon olen lisännyt kehonpainojumppaa eli leuanvetoja, punnerruksia, kyykkyjä ja vatsarutistuksia syystä, että niillä saan kropan paremmin hereille raskaampia kuulia varten. Leuanvetotanko tuo kylläkin pari kertaa karmit alas seinästä ja päätän pyhästi naulata ne kunnolla kiinni ennen seuraavaa koitosta.
Sarjojen välissä tankkaan jugurttia ja hilloa ja saan lopulta tehtyä kaikki ohjelmassa olevat 16 kg tempauksetkin, tänään ei ole muuten mankkauksessakaan enää mitään valittamista. Niiden päälle 180 heilautusta 18 kg murkulalla vie kyllä tytöstä melkolailla mehut, mutta lähden silti vielä puolen tunnin rasvantiristyslenkille.

Huoltoasema

Torstai
Töiden jälkeen hierojalla kaivellaan lapojen välisiä muhkuroita, epäkkäät on nimittäin taas aika juntturassa. Varsinkin oikeella puolella tuntuu olevan jatkuvasti jotain hämminkiä ja ainoa järkevä selitys sille on edelleen vaivaava hiirikyynärpää. Jätän suosiolla kunnon joogasession lauantaihin.

Perjantai
Mä en oikeestaan osaa sanoin kuvailla kuinka hieno tunne siitä tulee joka kerta kun treeni menee hyvin. Viime aikoina, siis tämän vuoden, se on mennyt pelkästään hyvin tai tosi hyvin, mutta mä en usko, että kyllästyn siihen fiilikseen ikinä.
Ikinä koskaan milloinkaan mikään muu mitä mä olen tehnyt ei ole antanut tällaisia kiksejä treenistä ja viikosta toiseen. Siltikin mä olen iloinen, että löysin ton lajin vasta nyt kun mulla on aikaa, resursseja ja ymmärrystä panostaa siihen täysillä. Asiat vaan tapahtuu aina juuri oikeeseen aikaan. Niin se on.
Päivän agendalla on hurja määrä 16 kg työntöjä ja päälle kasiminuuttinen tempaus. Kaikki menee kuin strömsössä. Loistavan treenin ja suurten päätösten kunniaksi nautin lasin palkittua Mud House Sauvignon Blanc -valkkaria ja avaan telkkarin ekaa kertaa koko viikolla ja katson Kovaa lakia.

Lauantai
Odottelen koko päivän sitä hetkeä kun saan hakea Rakkaani kotiin lentokentältä. Kulutan aikaa siivoamalla ja olisin kuulemma voinut imuroinnin ainakin merkata Heiaheiaan... no, se on kieltämättä eksoottista toimintaa minulta, mutta jääköön nyt. Sen sijaan kirjaan sinne tunnin joogaa. Lenkkiäkin suunnitellaan, mutta päädymme ruuvaamaan karmeja takaisin seinään. Ehtiihän tuota myöhemminkin.

Sunnuntai
Herään jostain syystä luvattoman aikaisin ja otan eiliset lenkkisuunnitelmat uudellentarkasteluun. Puolisolle onkin eilisen jälkeen noussut lämpöä, joten pääsen itsekseni tunnin kävelylenkille aurinkoon ja tuuleen. Myöhemmin iltapäivällä on sitten nostamisen vuoro.
Paperilla päivän setti näyttää pelottavalta, mutta loppujen lopuksi kaikki menee ihan ongelmitta. On se vaan uskottava, että mun valkkuni tietää mihin mä kykenen. Voimareserviä ei juuri jää, mutta mitäpä moisella sunnuntai-iltana tekiskään. Sentään treenin alle tuli taas lämpäksi tehtyä leuanvetoja, punnerruksia, kyykkyjä ja vatsoja monta hyvää settiä. Venyttelen tietysti päivän päätteeksi vielä.

Päivän hienoin uutinen on kuitenkin se, että Sanna on käynyt tempaamassa Konnevedellä tuloksen 170. Mun omat tulokset näytti ihan kohtalaisilta siihen saakka kun aloin valmentaa. Nyt mun tytöt pyyhkii niillä lattioita, mikä on ihan huikeaa! Se lisää yhtälailla omaa treenimotivaatiota, jos vaikka jotenkin pysyisin vielä edellä.


Treeneihin viikossa kulutettu aika on siis lisääntynyt syksystä jonkin verran, siitä suurin osa menee kehonhuoltotoimenpiteisiin ja nostotreeniä edeltäviin lämmittelyihin. Lisäksi mulla on tosiaan ohjelmassa nyt muutaman kilon painonpudotus, koska MM-kisoissa painoluokat ovat niinkin hölmöt kuin alle 60 kg ja alle 70 kg. Näissä lukemissa tuo rasvanpoisto ei ole enää mitään helppoa puuhaa kun tahtoo säilyttää lihakset ja varsinkin voimatasot ja pitää jaksaa suoriutua treeneistäkin kunnolla. Paino on kyllä ollut laskusuunnassa koko tämän kuukauden jonka olen siis syömisiini kiinnittänyt huomiota. Saattaa silti olla, että joudun tässä vielä turvautumaan radikaalimpiin toimenpiteisiin ja otin loppuviikosta pätkäpaaston testiin. Sillä on kuulemma saatu hyvää tulosta aikaan.

9 kommenttia:

lulu kirjoitti...

Hei,

ootko vielä käyttänyt käsien hiertymille sitä kiipeilijöille tarkoitettua voidetta? Muistan siun joskus siitä bloganneen.. Onko kannattava ostos? ja jos, niin mistä kannatta ostaa?

treeni-iloa,

lulu

Eveliina kirjoitti...

Sillä on ollut tosi vähän käyttöä kun kädet on pysyneet ehjinä. Olen ilmeisesti oppinut jotain tosta tempaamisesta ja olen mä kyllä ahkera viilaamaan noita känsiänikin.
Mutta tuolla on se blogaus:
http://blog.tiski.fi/2011/10/parhaat-kaverit.html

lulu kirjoitti...

Itse en vieläkään osaa tampaaamista ilman rakkuloita (känsiä) :D Varsinkin isommilla (miulle) painoilla ja pitemmillä sarjoilla kädet ovat monesti rakkuloilla. Valaistumista asian suhteen odotellessa.

Ootko tuolla viilalla, jonka mainitset bloggauksessasi, myös viilaillut siis känsiä?
Mistä ostit nuo?

Eveliina kirjoitti...

Viiloja olen ostanut Stokkan ja Sokoksen OPI-myyntipisteistä, lienee niitä muuallakin jotka myy tota merkkiä.

Tempauksessa se toki vie aikansa, että käsien nahka ylipäätään tottuu, mutta repeämien syntymättömyyteen on vaikuttanut paljon se, ettei kuula enää pyöri holtittomasti kädessä. Alussa mä "pidin kiinni mistä sain ja millä sain". Mulla ei ollut esim. etusormissa voimaa lainkaan ja kädet on muutenkin keskimääräistä pienemmät joten haastetta riitti. Raskaiden heilautusten tekeminen auttaa, pikkuhiljaa mankkukin. Ja kärsivällisyys. Ja treeni.

Varsinainen salaisuus on kuitenkin siinä, että oppii tiputtamaan kuulan suoraan peukalonhangasta sormikoukkuun ja pitämään otteen riittävän kevyenä. Se vähentää hiertymistä huomattavasti ja otteen väsymistä myös.

lulu kirjoitti...

awh, kiitos vinkeistä!

Kevyemmillä painoilla kuula ei miulla pyöri kädessä ja tempauksessa ei tule rakkuloita. Tähän varmaan on osa syynä se, että pienissä painoissa on kapeampi se kahva (8&10kg).

Miulle isommilla painoilla (12&16kg) taas tempauksiss kädet menee rakkuloille. Varsinkin kun tuolla 16kg:llä tempaa. Tuon kuulan tiputtaminen sormikoukuun tulee paljon helpommin kuula tiputettua (säästää kovasti tuota kohtaa mihin tulee helposti rakkuloita).

Mitä mieltä oot, pitäskö miun alkaa tekemään tempauksia enemmän tuolla 16 kg:lla vaikka tuliskin tehtyä lyhyemäpä sarjaa/vähemmän? Oisko tuo parempi paino karaista noita käsiä?

Eveliina kirjoitti...

Mä en suosittele kenellekään isompaa kuulaa jos kevyemmällä ei sellainen 160+ ole ihan päivittäiskauraa yhdellä kädenvaihdolla. Toki katson myös lajia urheilulasien läpi, mutta raskaampi paino ei yleensä paranna tekniikkaa tai turvallisuutta.

Heilautuksia voi sitten tehdä kyllä raskaammilla kuulilla, ne parantaa otetta ja ponnistusta.

Mä luulin myös syksyllä, että on "aika" ruveta vaihtamaan kuulakokoa isompaan. Yhden kokeilun jälkeen se onneksi jäi, sillä nyt kun mun 12 kg tulokset rupee kolkutteleen kahtasataa, tempaisin luultavasti hyvänä päivänä satasen 16 kg:lla. Toki en tee sillä tiedolla tällä hetkellä mitään että meniskö se vai eikö enkä sitä aio edes kokeilla, mutta tiedän, että huomattavasti vähemmän se tuskastuttaa kuin aloittaa jostain alle 30 toiston sarjoista joista kädet aukeaa joka kerta.

Olen siis keskittynyt laatuun, määrä tulee kun on tullakseen.

lulu kirjoitti...

Hyviä mietteitä!

Tempaan tällä hetkellä 12kg:lla sen reilun satasen, joten taidan ihan rauhassa pysytellä tempauksen suhteen siinä. Heilautuksissa sen sijaan sitten fiiliksen mukaan 16 kg:lla.

Oot aivan oikeassa siinä, että mieluummin tempaa pienemmä painolla enemmän ja ilman että kädet on auki kuin isommalla painolla vähän ja kädet on joka kerta rikki. Tosi hyvä huomio :)

Itse olen vähän eri mieltä siitä, että tuoko paino laatua tekniikkaan. Varsinkin aloittelijoilla oon huomannut, että arpoo kahden kuulan välillä, niin melkein kannattaa ottaa se painavampi. Tulee helpommin tehtyä oikein liike kun ei tule tehtyä ylimääräisiä liikkeitä.
Sen sijaan, kun jo osaa tekniikan ja sitä käydää hiomaan ja kikkailemaan, on pienempi kuula parempi. Saa jotenkin sen kuulan liikelinjan hallittua paremmin.

awh, oon ihan fiiliksissä näistä siun mietteistä ja neuvoista. Oon nimittäin kauan tahkonut, että miten miun kannatas edetä tän kuulailun kanssa.. Taas on uusia ideoita treenehin 8) kiitos!

Eveliina kirjoitti...

Työnnöissä ja heilureissa raskaampi kuula onkin monesti parempi valinta että oppii tekniikan mutta tempauksessa pysäytys ja lukitus on nivelten kannalta ensiarvoisen tärkeä oppia jos meinaa yhtään pidempää sarjaa alkaa tekemään. Kevyt kuula pysähtyy varmemmin.
Ranteet, kyynärpäät ja olkapäät on kehon heikoimpia kohtia. Toistuva repivä liike tekee niistä takuulla huttua.

Eveliina kirjoitti...

PS. tsemppiä treeneihin :D