Tavoite

Lukkari: filosofia, liikunta, psykologia

Kuva viime syksyn WKC Fitness Trainer -kurssilta

Olen niitä nyt kysellyt näiltä ihmisiltä jotka ovat hakeutumassa mun valmennukseeni.
Joku kertoo tavoitteekseen tietyn tuloksen tietyllä kuulalla, joku tahtoo tiivistyä ja siinä ohessa opetella hyvän nostotekniikan, joku peräänkuuluttaa suorituskykyä.

Hyviä tavoitteita kaikki, niistä on hyvä lähteä liikkeelle. Kun olen tsekannut testinostot, niin niiden perusteella osaan tehdä suunnitelmaa siitä, miten lähdetään etenemään. Kaikki nuo edellä mainitut toki useimmiten kehittyvät siinä ihan rinta rinnan. Alkuvaiheessa testataan sitä, millainen treeni on valmennettavan mielestä "helppoa", mikä on "hankalaa", "raskasta", "kevyttä" jne, kartoitetaan sarjojen tahteja ja pituuksia, mietitään millaiset ohjeet menevät perille, mitä aletaan fiksaamaan ensin.

Jos joku pyytää mun apuani, oletan, että hän on valmis kuuntelemaan neuvojani ja noudattamaan niitä. (En tietenkään oleta, että aivan sokeasti; olen itsekin saanut valmentajalta ohjelman jossa luki sellainen sarja työntöjä, että sen tekemisessä olisi ollut todella iso loukkaantumisriski. Kysyin sitten tarkennusta asiaan ja siihen olikin tullut kirjoitusvirhe. Kyseessä oli heilautukset -ihan kuten arvelinkin. Tarkistin silti.) Jokaisella harjoituksella on ennalta mietitty funktio, treenataan voimaa, tahtia, tekniikan yksityiskohtia, kuntoa, hengitystä... milloin mitäkin. Mun suunnittelema WOD ei ole ehdotus vaan neuvo: tee tänään tämä niin olet lähempänä tavoitettasi. 

On siis tärkeää kirkastaa tavoite itselleen. Jos ei tiedä mitä haluaa, ei voi sitä saavuttaa (enkä minä luonnollisestikaan voi silloin auttaa).

Mulla on aina olemassa joku kisatavoite ja se tekee sen, että huononakin päivänä on helppoa tarttua kahvaan ja ruveta nostamaan. Siinä kun sarjan edetessä kädet puutuu ja vatsaan sattuu ja henki meinaa loppua, se viimeinen minuutti tai kaksi tai vaikka viisi menee sen ajatuksen avulla, että "mitä jos mun vastustajilla ei olekaan tänään huono päivä".
Jos mä olen oikeesti väsynyt niin silloin lepään ja siirrän sen treenin toiseen päivään. En toiseen viikkoon ellen ole sairas. Treenaaminen menee ohi useimmista muista ajankäyttöön liittyvistä asioista: hoidan nostamisen välipäivinä kaupassa-, hierojalla- ja kavereiden kanssa kahvilla käynnit, lauantaisin ei pippaloida koska sunnuntaina nousee rauta jne. Se on mun valintani ja palvelee asetettuja tavoitteita. Tätä minä tahdon, tähän minä panostan. En silti oleta kenenkään muun aikatauluttavan elämäänsä urheilun ehdoilla, mutta "pari-kolme kuulatreeniä viikossa" tarkoittaa omalla mittapuullani 2-3 suunnitelmallista treeniä joka viikko, ei yhtä silloin ja toista tällöin ja välissä  epämääräistä heilauttelua jollain satunnaisella murkulalla. Muut liikuntaharrastukset pitää tietysti miettiä siihen oheen. Itse kävisin mielelläni puntilla, mutta olen valinnut maanantain Kuulasaunan vetämisen joka ajaa sen ohi.

En osaa enkä tiedä muuta tapaa valmentaa, mutta tiedän, että tämä suunnitelmallinen eteneminen toimii hyvin. Eikä pelkästään urheilussa vaan muuallakin kuten duunissa. Sielläkin määrittelen tavoitteen, suunnittelen sen toteutuksen ja yleensä lopputulos on ihan toivotun kaltainen. Onnistumisen todennäköisyys kasvaa aika merkittävästi verrattuna siihen, että sohitaan mitä sattuu "kun tänään oli sellainen fiilis ja kyllä mä tiedän kun olen näitä hommia tehnyt jo tosi kauan".