Maanantai
Viikon odotetuin päivä, sillä treenaamme Kuulasauna-nimisen ryhmäni kanssa. Ylitän itseni vetämällä koko tunnin 12-kiloisella joka on selkämurheiden jälkeen liikkunut vähintäänkin tahmeasti viime viikot, puuskutan kyllä kuin höyryveturi.
Tiistai
Nostajakollegan ja osteopaattini Pekka Taipaleen vinkistä olen aloittanut joka-aamuisen liikkuvuustreenin. Se vie kymmenkunta minuuttia. Illalla jatkan vielä kehonhuoltoa hot yin –joogassa, joka on suuri nautinto koska siinä ei tarvitse suorittaa mitään. Saa vain olla ja antaa kireiden lihasten venyä.
Keskiviikko
Tempaan ja työnnän eteisessä viime viikon pariminuuttisten sijaan nyt jo rentoja neliminuuttisia, joista viimeisen 16-kiloisella murkulalla. Sitä olenkin viimeisen kuukauden nostellut vain pois tieltä, joten olo on euforinen kun se taas liikkuu ylös ja alas vaikka tahti on hidas ja tekniikka selvästi kärsinyt.Torstai
Lenkille lähtö on aina pakkopullaa ja tänään vielä sataakin. Menen silti. Tunne on kuin suossa juoksisi ja muutaman kilometrin jälkeen on pakko vaihtaa kävelyksi. Syyllinen löytyy laiskistuneesta keskivartalosta, mutta siihen on onneksi lääkkeet. Lenkin jälkeen sauna ja kevyt venyttely eivät sen sijaan maistu lainkaan hullummalta.
Perjantai
Unohdan ottaa valmiiksi pakatun treenikassin aamulla mukaan, joten suunniteltu punttisalikäynti jää väliin. Lämmittelen siis jälleen kotieteisessä aurinkotervehdyksillä jonka jälkeen on työntötreenin aika. Täydennän vielä settiä leuanvedoilla ja vipunostoilla ja päätän tavalliseen tapaan lyhyisiin venytyksiin.
Lauantai
Lauantai on yleensä huilipäivä, mutta tänään treenaan muutaman minuutin heilautuksia, joilla saan sitä laiskaa keskikroppaa kuntoon. Illalla juhlitaan siskon synttäreitä ja nautitaan elämästä muun muassa tanssilattialla.
Sunnuntai
Teen illalla vielä yhden lyhyen kuulatreenin, vaikka eilinen viini, laulu, nauru ja valvominen painavat selvästi. Viikon saldoksi tulee lopulta reilut neljä tuntia, eli ihan normaali treeneihin käyttämäni aika.
 |
| Kuvat Elvi Rista |
Eveliinan kommentti viikosta:
On helppo motivoida itsensä treenaamaan sillä mikään ei sykähdytä kuten kisakatsomosta yhdeksännellä minuutilla kuuluva huuto ”Nyt urku auki!”. Ei kuntoa, ei kisoja. Ei kisoja, ei huutoa. Tällaisessa tilanteessa voisi toki olla vaara, että ryhtyisin rehkimään liikaa ja lepääminen jäisi liian vähäiseksi, mutta onneksi rauta on opettanut kärsivällisyyttä, jota minulla ei luonnostaan juuri ole. Olen myös oppinut sen, että kehonhuollosta ei tingitä!
