Eveliina

tiistaina, marraskuuta 29

Sairaskertomus

Lukkari: liikunta, terveystieto

Facebookissa olenkin jo moneen kertaan avautunut mun selkäongelmista, mutta kirjataan nyt sitten tännekin tätä mun sairaskertomusta.

Kuusamon keikalta muistanette, että mulla oli olevinaan joku noidannuolityyppinen kipuongelma siinä juuri kisan alla ja häädin sen hiustenkuivaajalla päästäkseni skabaamaan. No, eihän se juttu tietenkään siihen jäänyt vaan sunnuntaina kun kotiin päästiin mulla alkoi särkeä koko oikeaa puolta, eikä päätä voinut liikuttaa sinne suuntaan enää oikeastaan ollenkaan. Varailin siitä sitten akupunktioaikaa maanantai-iltapäivään kun meinasin, että tokihan se samalla tavalla hoituu kuin muutama viikko sitten: piikkiä vaan ja satulaan.

Eipä piikitelty. Mikko manipuloi multa jos jonkinlaista lihaslukkoa auki ihan muilla konsteilla jotta sai nikamat naksuteltua suunnilleen oikeisiin asentoihinsa -ne piikit kun vaikuttaa vasta viiveellä. Ja taas mä ajattelin, että noniin, eiköhän tämä murhe ollut tässä.

No eipä ollut.
Jatkuvasti oli sellainen tukkoinen ja kipuinen olo selässä, vaikka se särky saatiin pois, henkeä ahdisti. Tiistaina kävin joogaamassa ja keskiviikkona vielä hierottavanakin, mutta ei. Homma vaan paheni loppuviikkoa kohti niin, että torstaina alkoi muurahaisten marssi pitkin takareisiä ja pohkeita eikä henki kulkenut edelleenkään kunnolla. Perjantaina menin työterveyslääkärille, joka antoi tulehduskipulääkkeitä, lihasrelaksanttia ja fysioterapialähetteen. Ajan sain tietysti vasta maanantaille. Ainoa asento jossa oli suhtkoht mukava olla varttikin putkeen oli selinmakuu kovalla lattialla.

Lauantaina lähdin suunnitellusti seuran talvileirille Hyvinkäälle, sillä taikasormi-Pekka oli luvannut, että hän katsoo mitä asialle voisi ensiapumielessä tehdä. Varttitunnissa selkä saatiin oireettomaksi ja pääsin hiukan siis treenailemaan siinä muiden mukana mm. olkapää-, polvi- ja varvashippaa, tempausta paloina ja syvävenyttelyä, jota veti aivan erinomainen Maria Lehtonen Riihimäen Onnimannista.


Iltaa kohti muurahaiset palasivat ja vatsa alkoi myös oireilla. Jossain vaiheessa huomasin, ettei mulla ollut ollut nälkä sitten torstain, vaikka ruokailuväli oli aamupuuron ja kahvikupin jälkeen venähtänyt kymmeneen tuntiin. Sunnuntai-iltapäivällä alkoi vielä kuvotus.

Mulla oli siis hermosto mennyt sekaisin lihaslukoista jotka puristivat mun 4. ja 5. nikaman väliä jumiin. Nyt kun tätä kirjoittelen, vaiva ei ole vielä kokonaan voitettu kanta, mutta eilisen fyssarin jäjiltä olo on huomattavasti parempi. Pekalta löytyi huomiselle myös aika, joten hän saa jatkaa tästä. Ennalta ehkäisyä varten sainkin jo ohjeita lauantaina. Niihin voitte tekin tutustua täällä. Suosittelen lämpimästi!


Se mistä tämä on alkanut on täysin hämärän peitossa, mutta on kuulemma pidemmän ajan kertymää.  Tänään tajusin, että mulla ehti olla viikkokausia ruokahalu hukassa ja aamuisin jopa vähän vaikeeta saada mitään alas. Jos vastaavaa oiretta alkaa ilmetä niin ens kerralla tiedän, ettei se ole ihan normaalia vaan jotain pitää tehdä. Tähän pisteeseen en nimittäin enää ikinä halua ja olen aivan mielettömän onnellinen kun mun tila saadaan taas normaaliksi. Mitä se nyt sitten mahtaakin tarkoittaa...

maanantaina, marraskuuta 28

Kavioliitto

Lukkari: biologia, matematiikka

Mulla on nyt sitten lemmikkieläin. Tämä kuva on useemman kuukauden vanha jo, mutta paras tarjolla olevista. Herra on syntynyt juhannusaattona ja tietysti nimeltään Jussi. Sukupuusta löytyy sellaisia vanhoja starboja kuin Vieteri ja Vireeni. Ratsua meidän miekkosesta kyllä puuhataan. 

perjantaina, marraskuuta 25

Fashion Xmas Sales

Lukkari: hyppytunti

Lumi, Dead Birds & Lionheart, Design by Katri /n, MoiMoiBarcelona, Jasmin Santanen, Mirkka Metsola, titiMadam, Miun, My o My, Goodis, Jolier ja gTie  Kieseleffin talossa 25.-27.11. eli tänä viikonloppuna.

torstaina, marraskuuta 24

Torstai

Lukkari: biologia, yhteiskuntaoppi, matematiikka, kuvataide, kemia, terveystieto

Mä olen taas käyttänyt kauneudenhoitopalveluita joihin eksyin CityDealin innoittamana. Nyt on ollut vuorossa Sunrise ja siellä valoimpulssi-karvanpoisto. Tänään menin toiseen käsittelyyn ja arvatkaas mitä: mun villasukkasäärissä oli enää joku hajanainen karva siellä täällä!

Hoito ei yleensä vissiin tehoa näin radikaalisti ekalla kerralla vaan vaatii ainakin muutaman käsittelyn. Nyt sitten väläyteltiin lampulla ne sääret kuitenkin uudelleen, mutta seuraavan käsittelyn otan vasta keväällä jos siltä näyttää että tarvitsee. Toinen hoitokohde mulla on ollut kainalot. Siellä näyttäiskin olevan perinteisempi meininki, eli tarvitsee lisää valoa. Mulla on vielä yksi hoitokerta käyttämättä ja sillä aiotaan aloittaa bikinirajan putsaaminen, varmaankin niiden kainaloiden lisäksi.

Tuolla on myös aika huikea tarjous niistä jatkokäsittelyistä, nimittäin CityDeal-asiakkaat saavat nämä hoidot puoleen hintaan. Arvatkaa olenko iloinen!

Vielä kun raaskisin kasvattaa tämän parran ja viikset niin voisin käydä ne kertaheitolla poltattamassa pois sitten. Nyt ois tietysti hyvä sauma sikäli, että ulkona on lähinnä pimeetä tai tosi pimeetä ja vielä on se viiksienkasvatuskamppiskin meneillään. Voisin vedota siihen...

Samalla kun pyörähdin Helsingissä, kävin noutamassa oman kappaleen Jennin ja kumppaneiden uutta Revs-lehteä. Se on valtavan hieno!
Musta on ihan mieletöntä, että ovat uskaltautuneet tuolleen hyppäämään unelmiensa vietäväksi!!
Toivottavasti saavat konseptin kannattamaan, eivätkä ikuisesti joudu tekemään ilmaista duunia. Mahtavaa!!!


Kuva Pupulandia

Ai niin, kävin myös Kiehlsistä ostamassa naamarasvan. Kirjoittelen siitä lisää kunhan mulla on jotain sanottavaa.

keskiviikkona, marraskuuta 23

Punaoranssimusta

Lukkari: taito- ja taideaineet

Odotin koko päivän, että kirkastuis sen verran, että täällä toimistossa näkis paremmin ottaa kuvan. Kohta on pimee, joten ei se vissiin kirkastu. Tällä mennään siis, vaikka noita sävyeroja, joka oli tässä nyt se "juttu" on tosta vaikee ehkä nähdä :/.


Saappaat kaivettu kesäkorjuusta ekaa kertaa jalkaan. Eivät ole yhtään menettäneet viehätystään!

sunnuntaina, marraskuuta 20

Kuusamon biathlon-kisat

Lukkari: liikunta, maantiede, terveystieto

Tulipa tehtyä reissu Kuusamoon, jossa en ollut ennen käynyt -siellä kaupungissa siis. Kerran kyllä Rukalla ja mennen tullen lentokentällä. Viimeksi nautiskelin paluumatkan migreenikohtauksesta, tällä kertaa menomatkan noidannuolesta. Se alkoi jo perjantaina aamulla, mutta ajattelin, että kyllä se ohi menee kun vähän venyttelee.

No, eipä mennyt. Lauantaiaamuna heräsin niin, etten voinut suorana seistä. Siinä vaiheessa nakkasin Feisbuukkiin toiveen, että kaikenlaiset ihmeparantumiskonstit ois hyvin tervetulleita koska muuten menee turistireissuksi (kymmenen asteen pakkasella ilman villahousuja). AnneVeen vinkistä kokeilin hiustenkuivaajaa lämpöhoitona ja sehän tehosi!
Siitä ikuinen kiitollisuusvelka Annelle.

Vielä kun napsin kourallisen buranaa, niin sain oikean käden nousemaan ylös. Siinä on lavan alla murhaavan kipeä möykky, joka estää kokonaan päätä kääntymästä oikealle. Hommasin maanantaiksi itselleni akupunktioaikaa, jos se sillä saataisiin taas toimintakykyiseksi.

Pääsin siis lopulta nostamaan kuulaa, mutta sitä normaalia venymistä ei tällä kertaa nähty. Työntö jäi itse asiassa neljän toiston päähän tavoitteesta, mutta tulos oli olosuhteet huomioon ottaen (ts. jännitin koko suorituksen ajan, että josko selässä kohta vihlasee ja siitä johtuen tekemisestä puuttui kaikki riemu ja rentous) varsin kelvollinen. Kaikki muut tietysti teki vaan paljon kovempaa jälkeä: Krisse työnsi 16 kg enkat uusiksi ja Taija 12 kg lopulta molemmissa lajeissa. Oma tulos on nyt HOF:n kuudentena ja painoluokan (alle 68 kg) kakkonen, ettei sitä hävetä tarvitse. Olin vaan odottanut tätä kisaa jo jonkin aikaa ja sitten joutuu puolikuntoisena lavalle.

Tempaukseen en ollutkaan asettanut varsinaista tavoitetta, vaikka se on ollut aika varmaa tässä jo monta viikkoa. Mulle vaan on ilmaantunut uus tekninen haaste, nimittäin kuula nojaa ylhäällä käsivarressa juuri siihen pisteeseen, jota painamalla saa sormet nykimään. Kun se toistetaan tarpeeksi monta kertaa, niin ote pettää, varsinkin kun tuo kahva on mulle aivan liian paksu. Se sitten tapahtui noin 8 minuutin kohdalla ja kuula lensi kaaressa näpeistä. Homma oli sitä myöten selvä.

Reissu siis sekä tyydyttää, että pännii. Samaan aikaan.

Valokuvia mulla ei ole, työntö löytyy täältä. Tempaus näkyy tässä: etualalla Kirsi takoo uusia (epävirallisia) SE-lukemia tauluun.



Reissun kestäessä mietin, että mulla ei ole tainnut tulla kehitystä sitten elokuun lopun, mutta se koskee lähinnä kuulia. Peruskunto sen sijaan on kasvanut kohisten. Kaikkea ei voi saada ja jos mä muita aina muistutan siitä, että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa, niin voisinko olla tyytyväinen edes tähän.

Voisin.

perjantaina, marraskuuta 18

Messuamassa

Lukkari: taito- ja taideaineet, maantiede, tekniikka, matematiikka

Kamerasta löytyi kuin löytyikin melkein kokonainen asukuva, jossa ei ole valkoista tai raidallista teepaitaa ja villatakkia farkkujen seurana.


Oranssi tunika on identtinen (paitsi kooltaan) tämän GT-tunikan kanssa, kymmenen vuotta vanhassa bleiserissä alkaa vuori rispaantua, mutta aion sen kyllä sitten vaihtaa, kun se on muuten niin mainio.
Stuttgartissa oli asteen verran pakkasta. Onneksi mulla oli mukana myös tummanruskee shaali sekä hanskat, jotka ostin Cubuksesta viime viikolla.


Nuo lasivitriinin tavarat on 3D-printtejä, myös junan pienoismalli jolle on kyllä tehty yhtä sun toista tulostuksen jälkeen. Se on mielettömän hieno ja kulki mun käsilaukussa Saksaan ja takaisin.
Sama juna oli muuten esillä tässä näyttelyssä, te voitte nähdä sen Helsingin rautatieasemalla joulukuussa.

Tässä vielä uunituoreesta printistä pintakuviointia. Aika makee!

tiistaina, marraskuuta 15

Eipä kestä

Lukkari: psykologia, matematiikka, kemia, terveystieto

Terkkuja Stuttgartista. Olen tänään koittanut selvittää montako kuppia kahvia vatsa (ja pää) mahtaa kestää... 

Mulle muuten nyt sit riitti muutama kuukausi sitä luonnollisen väristä tukkaa, en vaan kestänyt enää. Se nyt vaan on kertakaikkisen masentava, joten nyt tässä on taas väri, 3.0 Dark Coffee Brown.

Tosin tuskin oisin näin ripeeseen tahtiin tehnyt tätä päätöstä värjäämisestä, ellen ois meidän lähikaupassa törmännyt tällaiseen Naturigin-merkkiseen tuotteeseen. Näkyy olevan nimittäin "ammoniakiton ja parabeeniton" ja sisältää sertifioituja luomuaineksia. No, väite miedosta tuoksusta pitää kyllä paikkansa vaikka sisältää "vetyperoksidia, fenyleenidiaminia ja resorsinolia".
(Juu ei, en halua tietää.)


Mielenkiintoinen kokemus oli värin huuhtomisoperaatio: emulgoin ja huuhdoin ihan  normaalisti ja levitin päähän värin mukana tulleen "hoitoaineen". Se vaahtosi enemmän kuin mikään käyttämäni shampoo. Huuhtelin sitä iät ja ajat ja sen jäljiltä tukka oli kuin purkkaa. Seuraavaksi pistin perään oman hoitsikkani, joka sekin rupes vaahtoamaan. No, sain sen huuhdeltua lopulta pois ja tukka oli ihan ookoo. Ilmeisesti siis tuo "conditioner" olikin shampoota, eli pakkauksessa oli ihan väärät tökötit mukana. Toivottavasti värituubissa ei siis ollut vaikkapa hammastahnaa...

Joka tapauksessa nyt tuo peilistä katsova muidu ei näytä enää yhtään niin nuhjuiselta.

Ja oli miten oli, niin hyvään oloon vaikuttaa aika paljon myös se peilikuva, jota joutuu kuitenkin sillon tällön vilkasemaan! Jos ei tykkää niin ei tykkää ja sit mennään kompromissilinjalle. Mä oisin halunnut lopettaa erilaisten myrkkyjen valuttamisen mun päähäni, mutta se ei tällä erää onnistu. Hyvinvointi kärsii liiaksi.

Lauantaihuollon jäljiltä myös lihasjumit on pehmitetty, sekä kulmat ja kynnet ojennuksessa. Sopii ens viikon (kuulemma talvisemman kuin nämä edelliset) saapua!

perjantaina, marraskuuta 11

Paitoja

Lukkari: matematiikka, kuvataide, liikunta

Tulinpa suunnitelleeksi Kuulasaunojille oman tiimipaidan, joita mun tytöt on tainneet jo tilaillakin. Sovittiin nimittäin tänään, että lähdetään porukalla kisaamaan Haapajärvelle maaliskuussa.

Kaikki tosifanit voi tilata omansa omakustannushintaan täältä (ja onpa siellä pari kannatuspaitaakin tarjolla).

keskiviikkona, marraskuuta 9

Kuukauden kolli

Lukkari: hyppytunti

Hei, mitä tapahtui... TAAS mä unohdin tämän:


Miten näitä kuvia valitaan, en ymmärrä. Mun lemppareita on joka tapauksessa tämä Diorin mainos:


Playboylta näyttävä tyyppi esittää parhaiten kyllä playboyta. Kattokaa mikä tahansa leffa ja arvioikaa itse!

sunnuntaina, marraskuuta 6

Ryhti Long Cycle ja tuomisina taas hopiaa

Lukkari: liikunta

No niin, vuoden neljäs skaba takana ja suhdanne näyttäis jatkuvan positiivisena. Tietty tällä kertaa oli osallisuutta silläkin, että kisoihin tuli poisjääntejä ja yhdellä kilpakumppanilla homma hyytyi matkalle, mutta hei, säännöt on samat kaikille: vain osallistujille jaetaan sijoitukset ja aikaa on 10 minuuttia, jonka voi käyttää kokonaan.
Voittoon ei ois tälläkään kertaa ollut mitään saumaa, mutta tuohan ei mua juuri häiritse. Rikoin kuitenkin oman tulostavoitteeni eikä sijoitukseen riittänyt se, mitä lähdin tekemään. Piti tehdä enemmän.


Mullahan ei lähteissä ollut fiiliksestä oikein tietoakaan. Yleensä oon pakannut kisakamat jo pari päivää aikaisemmin ja se kuuluu osaan valmistautumista. Nyt rupesin perjantai-iltana kasaileen tarpeita ja unohdin muun muassa rätin, jota ois tietty tarvittu tällä kertaa. Lisäksi olin unohtanut ostaa suklaata, jota piti siinä perjantai-iltana lähtee lähikaupasta hakemaan. Vedin siihen oheen lyhyen lenkin, kokeilin vähän vielä, että miten se henki kulkee kymppiminuuttisen loppua kohden ja hyvinhän tuo tuntui kulkevan. Aikaisemmin oon myös hoitanut venyttelyt jo keskiviikkona, mutta nyt sekin jäi perjantai-iltaan.

Matkalla yritin autossa sitten saada jotain fiilistä kuuntelemalla Foo Fightersia ja mitä tekee Puoliso joka ei koskaan käännä autostereoita hiljemmalle: valittaa, että ottaa korviin...


Punnituksessa tuli ylläri, nimittäin vaaka näytti yli 63 kiloa. Kuulin siinä jonkun mainitsevan, että pitäs varmaan käydä vessassa ennen kun menee vaakaan. No, niinpä mäkin sitten kävin ja punnitutin itseni uudelleen: tulos oli 600 g vähemmän. Että semmosta.


Oman suorituksen lähetessä kävin taas vähän hengittelemässä ja joogailemassa jossain pimeessä loukossa, yhtään lämmittelynostoa en silti tehnyt kisakuulilla vaan kaseilla muistuttelin kroppaa siitä, miten se työntö lähtee.

Ja sitten lavalle ja suunnitelman mukaan alusta 8 rpm muutama minuutti, sen jälkeen seiskaa ja kutosta. Vikan minuutin alusta lähdin tykittämään sen mitä kropasta lähti. Siinä sitten Minnalta jäi vielä homma kesken ja tajusin, että mulla on vielä mahdollisuus mennä ohi. Tiukaksi se meni, mutta kiri riitti. Tulos oli 73 ja yksi hylsy. Mä en siihen löydä tosta videolta perusteluita, mutta joku siinä on ollut, ettei se tuomarille kelvannut. Tasatuloksellahan mä oisin jäänyt painon perusteella kolmanneksi.




Kuvat Simo Kajalainen

Suorituksen jälkeen ei meinanneet kädet nousta ylös, mutta muuten oli ihan hyvä olo. Näemmä kunto on aika hyvä vaikka syyskuun alussa kun ekaa kertaa rupesin testaamaan noita tuplia niin tuntui siltä, että kuolen kolmessa minuutissa. Työnnöt lähti varsin helposti räkistä ja parantamisen varaa ois ollut oikeestaan vaan rinnallevedossa. Kyllä mä ne virheet tosta näenkin, mutta kolmen treenikerran jäljiltä ei tuo ole lainkaan huono suoritus. Yläasento on mulle paha kun ei kuulat meinaa mahtua pään päälle. Joudun hirveesti tekeen töitä sen asennon pysäyttämisen kanssa.
Muutamalle toistolle siellä ois ollut vielä varaa, eli aika varman päälle menin kuitenkin. 

Kuva Simo Kajalainen

Mulla oli muuten taas ihan paras kannustusjoukko: perheenjäsenten lisäksi omat valmennettavat Mimosa ja RautaNeito siippoineen olivat paikalla ja ilmaantuipa sinne yksi etäKuulasaunojakin. Ihan huikeaa, kiitos teille!!!

Kahden viikon päästä sitten Kuusamoon... 

perjantaina, marraskuuta 4

Toteutin sitten uhkaukseni!

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka, liikunta

Ja kävin vaateshoppailemassa.


Olinkin aika hyvä kuluttaja tällä kertaa, nimittäin tämän GT:n paidan lisäksi ostin samasta paikasta pari trikoopaitaa, InterSportista verkkarit ja (saattaa olla jopa elämäni ekan) hupparin, Stadiumista yhden merinovillaisen aluspaidan lisää (ne sopii hyvin treenipaidoiksi kun parvekkeella on aika kylmä, räkki ei nimittäin luista yhtään) ja vielä haettiin Partioaitasta mulle uus kuoritakki vai mikä windstopperi lienee kun Puoliso on joskus ottanut mun rotsini pitkäaikaislainaan.
 Eiköhän siitäkin joskus tänne kuvia eksy.

Arvatkaa muuten mitä; menin kysyyn niitä naisten verkkareita ja mulle sanottiin, ettei oo myynnissä kun kysyntä on niin pientä. Olin ihan, että oonpa juntti kun semmoset haluan, verkkarit...
Jostain se tyttö sitten keksi, että itse asiassa jotain vois ollakin -klassista Adidaksen kolmiraitaa.
Onneksi Addu ei petä!
Mulla on aikoinaan ollut koko mustavalkoinen Addun puku, mutta se oli ihan hillittömän suuri. Ostin nimittäin kaupan viimeisen. Nokkelana tyttönä päätin, että jos joku sitä kokoa ihmettelee, sanon, että se ne mun poikaystävän verkkarit. Toki mulla ei siihen aikaan ollut poikaystävääkään. Mutta mitä sitten, jotkut pitää feikkiä vihkisormustakin ja ties mitä boyfriend-vaatteita... 

Liikunta

Jos joku ei ole vielä Facebookista lukenut, niin huomenna lauantaina nostan Hyvinkäällä klo 16.15 alkaen rautaa ilmaan, paikka Tapainlinnan koulu Torikatu 30.
Pyhäpäivän KolisteluBileet kyllä alkaa jo klo 14, joten kun et voi sitä ainakaan shoppailemalla viettää, tuu tonne (H-ja R-junat, vaikka eihän sitä VR:stä ikinä tiedä)! 

Pullakahvirahaa mukaan (ja jos haluat ostaa kuulan, niin niitäkin on myynnissä), pääsylippuja sen sijaan ei tarvita.

Kannustusohje on siis kutakuinkin tämä: 

noin kolme ekaa minuuttia voit huutaa vaikka: "tuu pois sieltä, siellä on joku kilpailu menossa" ja jos niin hullusti käy, etten 7 minsan kohdalla ole vielä luovuttanut, "kevyeltä näyttää, jatka vaan". 
Sekä tietysti 9 minuutin kohdalla klassinen "nyt urku auki, ei tarvi enää säästellä" (mutta tässä kohtaa kannattaa varoa, ettei mua ala naurattaa!). 
CU?

Kierrätän taas tän (kauheen melko epäesteettisen) kuvan, koska sisältö tulee olemaan taas jopa ihan sama, FF-paita ja kaksi sinistä murkulaa. Jaa no, en tiedä minkä värisen buffin löydän päähän tällä kertaa.



torstaina, marraskuuta 3

Oho

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka

Mä otin sittenkin nämä saappaat käyttöön kun tajusin, että oho, noita narujahan voi kiristää, että pysyvät paremmin jalassa... Välillä ei ihan tiedä onko mulla isompi ÄO vai kengännumero. Nämä on kolmekasit. (Lisäksi en vaan saanut aikaiseksi kääriä niitä uudelleen siihen laatikkoon ja kiikuttaa postiin. On sitä ihmisellä parempaakin tekemistä...)
 
 

Varmaankin siniset farkut ois näiden kanssa paremmat kun mustat. Tänään kokeilin punaisia:


Mä ostin nämä jo ikuisuus sitten Lindexiltä ja ne on odotelleet, että joku lyhentää niistä lahkeet. No, nyt se joku otti sakset käteen ja teki sen. Mitä niitä enää kääntelemään, kohta loppuu käyttökausikin!

keskiviikkona, marraskuuta 2

Motivaation lähteillä

Lukkari: psykologia

Edittiä 4.11. Lukekaapas tämäkin!

Nyt kun vuosi lähenee loppuaan niin rupee tietty olemaan se aika vuodesta, kun pitäis sitä ja tarvis tätä (esim. laihtua ja aloittaa kuntoilu tai jotain vastaavaa). Mitä jos tänä vuonna oisit ajoissa liikkeellä; marraskuu on ihan yhtä hyvä aloituskuukausi kuin tammikuukin ja perjantai yhtä hyvä kuin maanantai.


Täältä ja täältä löytyy terveysasiantuntijoiden vinkkejä motivointiin ja täältä puolestaan liikunnanvihaajan.
Omat vinkkini, jotka ei perusajatukseltaan suuresti poikkea edellisistä ovat seuraavia:
1) Mieti mitä haluat ja miksi haluat
ja onko se todellakin sinä joka haluat (ettei se vaan sittenkin ois naapuri, puoliso tai työterveyslääkäri).

Tee lista tai kartta tai vaikka kuvakollaasi aiheesta, pohdi kaikki hyvät ja huonot puolet:
- mistä joudun luopumaan, mitä oletettavasti saan tilalle sekä mitkä näistä edellä mainituista ovat oikeesti tärkeitä ja merkityksellisiä?
- Onko olemassa joko-tain sijaan sekä-että -vaihtoehto?
- Voisitko ajatella, että uhrausten sijaan teetkin valintoja?

Listaa kaikki mieleen tulevat, aiheeseen liittyvät fiilikset ja ideat sekä tahot joilta saisit apua proggikseesi. Ja tässä kohdassa ei missään nimessä kannata karsia listaa periaatteella "seonvarmaanihantyhmää", "noemmänykehtaa" tai "eisekumminkaa". Kaikki ideat tarkoittaa ihan kaikkia, myös niitä tällä hetkellä vähemmän realistisia!

Sitäpaitsi et voi tietää jos et edes kysy.
2) Määritä tavoite.
Sen pitää olla sekä konkreettinen, että realistinen (ja mahdollisesti tarvitset jokusen yhtä realistisen välitavoitteen). Mieti taas, että onko ne tavoitteet nyt todellakin juttuja joita sinä haluat.

Tämä tavoite on nyt sitten se varsinainen motivaationlähde, siksi sitä pitää haluta itse. 
Jos on tarvis, hanki itsellesi joku amuletti joka muistuttaa siitä, esim. kaulaketju, sormus tai rannekoru toimii hyvin, sillä niitä voi kuljettaa mukana ja hypistellä aina tarpeen tullen.
Muista, että jos on tahto, löytyy keinot!
3) Tee toimintasuunnitelma.
Muista taas konkretia: mitä, missä, koska, kenen kanssa, mitä välineitä tarvitaan vai tarvitaanko mitään? Entäs apua, konsultaatiota, kirjaviisautta?
Jonkinlainen aikataulu on hyvä olla olemassa myös, mutta samoin kuin työpäivän aikatauluttamisessa siihen on hyvä jättää vähän joustovaraa. Muuten siitä saa vain stressin.
Kun sitten joudut syystä tai toisesta joustamaan, muista, ettei se tavoite siitä mihinkään katoa, vaikka sen täyttyminen mahdollisesti siirtyy. Voi olla että tarvitset B-suunnitelman, mutta sen tekemisen (ja murehtimisen) aika on vasta kun faktat on selvillä!
4) Ryhdy hommiin. 
Jos kyse on liikuntajutuista, niin on toki viisainta aloittaa maltilla, mutta sovi itsesi kanssa myös, että kokeilet lajia (olipa se sitten jumppaa tai mitä tahansa) useamman kerran ennen kuin lyöt mielipiteesi lukkoon. Varsinkin jos käyt ohjatuissa jumpissa, ohjelmat vaihtelee, ohjaajat vaihtelee ja erityisesti omat fiilikset vaihtelee. Olen vakuuttunut, että jokaiselle löytyy oma liikuntalaji, mutta jos ylipainoa on runsain mitoin, se voi tietysti viedä jonkin aikaa kun oikein mikään liikunta ei tunnu kovin kivalta. (Laihdutuspuolella ensisijainen konstihan ei ole liikunta vaan ruokavalinnat ja niihin en nyt puutu tarkemmin tässä yhteydessä).

Jos tarvitset apuja, oppia tai neuvoja, kysy ja lue, keskustele netissä, lähetä sähköpostia. Jos et saa mitään vastausta, lähetä uusi ja jos et sittenkään saa, kysy joltakulta muulta.

5) Puhu itsellesi ystävällisesti, kehu itseäsi. Voit olla kriitikko mutta älä ole sättijä. Ole ylpeä saavutuksistasi, hymyile itsellesi!

Tätä en suostu selittelemään,
mutta kerron omakohtaisen esimerkin: 
kävi ilmi, että on olemassa kilpaurheilulaji, jota ei ole tarvinnut aloittaa ennen kouluunmenoa ja silti siinä voi tehdä tuloksia.

1) Halusin tehdä siinä tuloksia.
Tiesin, että se vaatii treeniä ja koska en siitä paljon vielä ymmärtänyt, luin aiheeseen liittyvää materiaalia ja sen perusteella päädyin hommaan valmentajan joka ymmärtää.

2-3) Asetin tulostavoitteen numeroina.
Valmentajani teki sen pohjalta sitten suunnitelman siitä missä tahdissa pitäisi edetä, että tavoite täyttyy.

Itse huolehdin siitä, että välineet on saatavilla ja merkkasin kalenteriin suurin piirtein treenipäivät. Tulostavoite oli sen verran hyvä motivaattori, että saatoin treenata kotona ja vaihdella treenin ja levon paikkoja tuntemusten  ja tarpeiden mukaan, eli sovittaa treenipäivät vaikkapa lomien ja työmatkojen oheen. Lisäksi piti tietysti huolehtia levosta ja palautumisesta ja välillä siis tehdä kompromisseja niiden optimoimiseksi ja jättää vaikka illallisviinit nauttimatta. Joku muu kutsuu niitä uhrauksiksi, mutta mulle ne olivat vaan tavoitteen hyväksi tehtäviä valintoja.

4-5) Treenasin suunnitelman mukaan,  
paitsi että noin kahdeksan kymmenestä treenistä on aina mennyt ja menee edelleen kaikkea muuta kuin loistavasti saati täydellisesti.

Sehän on toki saattanut hidastaa tuloskehitystä, mutta mistäs minä sen tiedän, kun tulokset ovat sitä mitä ne tällä hetkellä ovat ja olen tästäkin kehityksestä onnellinen ja tyytyväinen.

Joskus tunnen suorastaan kauhua kun katson sitä ohjelmaani ja mietin millaisia kilomääriä mun pitäisi saada ilmaan vaikka kolottaa sieltä ja ahistaa täältä ja yöunikin oli mitä oli. Tartun silti siihen kahvaan; joskus homma jää kesken ja ketuttaa, joskus taas mennään hengen ja fysiikan äärilaidalle ja se nousee sittenkin. Ne on sykähdyttäviä hetkiä vaikka niitä ei ois kukaan muu todistamassa, että minen oo mikään turha muija (en sittenkään, vaikka 5000+ naista nostais paremmin ja isompia kilomääriä tosta vaan ja niillä ois kaikilla tiukemmat pakaratkin)!


Minä toimin itse omana kriitikkonani ja käytän sen tyyppisiä ilmaisuita kuin
- Ei se tainnut ihan mennä putkeen -vielä.
- No, hengitys toimi sentään hyvin.
- Vasen oli parempi kuin viime viikolla.

Se tavoite tuli siis saavutettua ja nyt on asetettu uudet. Niitä kohti mennään, todennäköisesti saman 8/10-metodin hengessä. Kisaan mentäessä kuitenkin tiedän, että olen tehnyt sen hetkisen parhaani valmisteluiden suhteen eikä ole mitään syytä uskoa, etteikö suoritus tulisi olemaan paras mahdollinen oma suoritus. Siispä kun tartun siitä kahvasta, voin sanoa itselleni, että mä osaan tän ja sitten tehdä minkä osaan. Tuloslistaa ihmetellään sitten jälkeenpäin, että siinä mielessä "teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää".

Paras tapa välttää virheet on muuten olla tekemättä mitään!
PS. Pikku vinkkinä, että käytän tätä samaa kaavaa muussakin elämässä, esim. duunipalavereja tai koulutuksia valmistellessa: mietin mikä on tavoite, selvitän faktat ja kerään tarvittavat taustatiedot, en sensuroi ideoita, sillä on mahdotonta tietää ovatko ne ne kaksi vai ne kahdeksan kymmenestä. Jos olen valmistautunut parhaani mukaan, voin sanoa itselleni, että mä osaan tän ja tavoitekin on varmasti lähempänä.

tiistaina, marraskuuta 1

Etkö sä tiedä kuka mä oon...

Lukkari: hyppytunti

Aavistuksen toisella tavalla muotoilin ton klassikon tänään ja siitähän oli hyötyä!
 
Ostaa pätkäytin CityDealista kesällä muutaman kuukauden kuntosalikortin jos vaikka kokeilisin vähän, että miten tommonen perinteinen voimatreeni auttais noiden murkuloiden kanssa. Se kortti piti lunastaa viimeistään tänään ja kun mä menin sitä hakemaan, sanoin, että mulla ois tässä kyllä vielä kisakausi kesken, enkä ehdi sitä käyttää yhtään marraskuun aikana.
No, kortti tehtiin, kävin siinä sisäpuolella ihmettelemässä vähän laitteita (ne on enimmäkseen Gold's Gymin vanhoja, eli hyvinkin tuttuja mulle) ja palasin kysymään, josko siellä on joukossa avustettu leuanvetopaikka. Kuulemma on.
Sanoin, että se vois olla hyvää tukitreeniä kun mä kisaan kuulalla. Kah, heiltäpä löytyy myös setti kisamallin kuulia, mutta ystävällinen herrasmies siinä tuumi, ettei hän osaa niillä tehdä mitään.

Lupasin, että mä voin kyllä opettaa, olen nimittäin suomenmestari.
Johon kundi, että "laitappas poika se kortti päättymään vasta maaliskuun alkuun, kun pitää sitä mestarin treenaamaan päästä. Sehän nyt on ihan ymmärrettävää, ettei tommosta voimajuttua voi kesken kisavalmisteluiden aloittaa!"

Paikka on nimeltään Mayor's, kuva lainattu nettisivuilta.