Se on sitten 10. kisa takana ja tuomisina lasti arvometallia. Kisoissa nostettiin kaksiottelu sekä arvotuilla joukkueilla 3x 2 min jerkkiviesti (eli siis työntö, jonka halusin ehdottomasti tehdä kahdella kuulalla yhden sijaan). Palkintoja jaettiin erikseen työnnöstä, tempauksesta ja yhteistuloksesta, sekä tuosta viestistä ja vielä seurojen välisestä kisastakin. Kaikki tulokset suhteutettiin kehonpainoon.
Omat lukemani olivat OAJ 190 ja tempaus 185 ja sijoitukset naisten sarjan (11 osanottajaa) kokonaiskisan kultaa, työnnön kultaa, tempauksen hopeaa, viestin hopeaa ja seurakisan ykköspalkinto (miesten sarjassa oisin muuten sijoittunut 12 nostajan joukossa yhteistuloksella viidenneksi, saanut tempauksesta pronssia, mutta ollut työnnössä vasta 9.). Viestikisassa mulla oli kaverina ecuadorilainen ja espanjalainen kundi. Oma tulos oli 34 reps. Ekat 10 tuntui tosi kevyiltä, sitten tuli täydellisesti seinä vastaan.
Joukkueita oli seitsemästä maasta mukana 9. Kisoissa oli mukana myös ensikertalaisia, mutta vastapainoksi myös sitten pari valmiiksi tuttua tyttöä Ukrainasta. Viimeksi tapasimme Olenan ja Kiran kanssa MM-kisoissa. Molemmilla meni suoritukset tällä kertaa vähän penkin alle, Olenalla (jolla on siis kahvakuulaurheilun "musta vyö", eli Master of Sport -titteli) työntö ja Kiralla tempaus. Viereinen tuloslista suurenee klikkaamalla.Kisat oli todella hyvin järjestetty ja suoritusten taso oli oikein laadukasta. Huomasi selvästi, että kisajärjestäjä Eduardo Fonseca on kiertänyt opettamassa Espanjan ja Portugalin nostajia. Hän on siis hakenut samasta organisaatiosta oppinsa kuin minäkin ja kiinnittää huomiota samoihin asioihin tekniikassa -Britanniasta tulleilla nostajilla falskasikin tekniikat enemmän.
Omat vedot oli taas aika tasaisia, sellainen sähäkkyys ehkä vähän puuttui ja tokihan se harmittaa, etten saanut tempauksessa sitä kahtasataa rikki vieläkään. Valmentaja löysi kyllä tuolta videolta aika paljon huomautettavaakin, mutta nyt aletaan työstää raskaampia painoja ja katsotaan jos joskus tulee sopiva tilaisuus yrittää sitä vielä kerran.
Oikean puoleisesta kuvasta näkee hyvin, että loppua kohden mulla kääntyy kuula huonoon asentoon kädessä ja joudun puristamaan kahvaa, siitä yritän hankkiutua eroon myös. Vasemman puoleiseen kuvaan puolestaan on saatu ikuistettua melkein irvistys.
Nyt täyttelen kyllä hetken aikaa takkia ja valmistaudun syyskuisiin SM-kisoihin. Mulla on siis takana tähän mennessä vuosi ja 4 kk nostamista ja 10 kisaa (tai oikeestaan 7 kisaa ja 3 tuomaroitua testinostoa) ja nyt tuntuu, että ei ole oikein mitään annettavaa. Eikä oikeastaan olekaan, sillä kunnon tuloksiin 16 kg biathlonissa on aika reippaasti matkaa. Niitä kohti meinaan lähteä huomenissa.
Puoliso hoiti tuttuun tapaan videokuvaushommat, josta (ynnä juoksupojan släsh kuskin släsh henkisen tuen hommista) kiitos hänelle! Lisäksi mulla oli omaa huutosakkia mukana toinenkin edustaja joka napsi hirmuisen määrän kuvia ja jonka kaupunkiotoksia päästään myös lähipäivinä katselemaan. Siinä missä mut saatiin helposti houkuteltua kisareissuun kertomalla, että tarjolla on tuoreita sardiineja grillistä, Tuokkiin upposi myyntipuheet portviineistä ja juhannushulinoista. Ollaan viikon aikana kuultu moneen kertaan, että oli mahtava reissu! Palailen siis niihin tunnelmiin vielä.Vieressä vielä miesten tulokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti