Löysin lomalla kaapista paidan, jonka olin saattanut ehkä hieman unohtaa, nimittäin NoLa:n matkalta hommattu puuvilla-pellavainen Banana Republic -paitis. Älyttömän kiva, eikä vaadi silitystä -onhan ryppyisyys pellavan ominaisuus eikä vika...
Myös vyö on tämän kesän hankintoja, Portimaon ostarilta Portugalista Massimo Duttilta ja ollut käytössä päivittäin ostohetkestään saakka. Jotain tällaista olenkin kaivannut jo pidempään! Elämäni ekat ostokset muuten MD:llä, olen pitänyt sitä aina jotenkin hirveen tätikauppana... Olen saattanut olla pahasti väärässä tai sitten olen aina ollut jossain hippilomamoodissa kun ollaan kuljettu ohi.
PS. Syy siihen, ettei mun tukka näytä kauheen erilaiselta vaikka kampaajalla kävinkin on se, ettei sille tehty hirveesti mitään. Väriä freesattiin toki ja vähän latvoja nipsittiin sieltä täältä, mutta muuten jätettiin kasvamaan pituutta, että saisin sen talvella (erityisesti) tyhmärumalaiska-päivinä kiinni jollekin näppärälle ponnarille. Harmaa liukuväriraita sai edelleen jatkaa tossa otsalla, kun olen siihen kovasti tottunut. Ehkä mä pikkuhiljaa laajennan sitä kohti omaa väriä, ken tietää...
2 kommenttia:
Ihana asu ja tuo paita! Ai että! Tein muuten huomion, että laadukas puuvilla siliää paremmin, löysin kirppikseltä vanhoja kapiolakanoita ja voi vitsit, nehän eivät juurikaan rypisty!
Tänks muru!
Mä ompelin aikoinaan sohvaan päällisen vanhoista lakanoista, jotka oli suunnilleen yhtä paksuja kun tämän päivän huonekalukankaat. Eivät toden totta rypisty ei, paitsi ehkä pesussa vähän. Tuolla niitä ois taas vino pino, voiskin ommella paidoiksi, jos sais (muka) aikaiseksi :D
Lähetä kommentti