Elämä, pitkä oppimäärä: Mestarin on helppo hymyillä

Lukkari: liikunta

Tai no, helppo ja helppo, tällä hetkellä sattuu ihan joka paikkaan ja aamupäivä meni krapulaa potien (salakavala samppanja...).

Nyt on sitten turha tulla sanomaan, että kyllä määkin jos oisin nuorempi tai vahvempi tai kauniimpi tai whatever. Ei siitä eilenkään ollut apua vaan huolimatta siitä, että jäin tosi pahasti omasta tempaustavoitteesta (ja jopa omasta enkasta) niin kulta tuli mulle. Että pettynyt ei siis voi olla.

Tulos työnnössä 211, tempaus 169 ja yhteiskilomäärä 4560.

Eka laji, työntö, meni täysin suunnitelmien mukaan, paitsi ne minuutit kuudesta kymmeneen kun käsi oli ihan maitohapoilla ja ajattelin vaan, että tämä on mennyt treeneissäkin joten jos nyt vaan nostaisit, kyllä se kohta on ohi. Olin siis vieressä kirittäneen Millan jälkeen toisena tuloksissa työnnön jälkeen ja tosi luottavainen.

Mulla oli loistava huutosakki, eli omia valmennettavia oli paikalle päässyt Merja, Sanna ja Satu ja Kuulasaunasta Anne, sekä tietysti penkillinen rakkaita sukulaisia, jotka ei ihan vielä ole saaneet lajista totaalisen tarpeekseen. Täysin korvaamattomia kaikki!

Nuo työnnöt on muuten teknisesti aikalailla oppikirjan mukaisia.

Elämäni Mies <3 nappaili kuvia ja huolehti videokuvauksesta ja kanniskeli jopa kiltisti mun käsilaukkuani. Korvaamaton hänkin!

Työnnön ja tempauksen välissä oli kolmen tunnin odottelu ja koska kummityttö joka oli meidät majoittanut asuu muutaman minuutin kävelymatkan päässä, kävin siellä keittelemässä päiväkahvia ja meditoin lyhyesti että sain kroppaa vähän rentoutettua.

Mulla oli pitkin viikkoa tuntunut forkuissa kiristelyä ja hiukan huolestutti, että miten mahtaa hommat sujua kisapäivänä. Viikko sitten käteen ilmaantunut reikä sen sijaan ei oireillut millään tavalla, joten lähdin siis liikkeelle vasemmalla kädellä. En seurannut kelloa enkä laskenut toistoja, vaan annoin mennä, koska tavoite oli tulos sinne 210 ja 220 väliin. Toinen minuutti oli näköjään liiankin kova, mutta ei se siihen tyssännyt (tai osittain ehkä kyllä...). Kädet iski jumiin aika nopeesti ja otin kädenvaihdon siinä vaiheessa kun alkoi tuntua, että kuula saattaa jopa irrota kädestä. Se oli turha riski otettavaksi.

Vasemman käden tempaus on toistoilla muuttunut sujuvaksi sekin. Satunnaisesti unohdan enää heilautella vauhdittavaa kättä.

Tulos jäi siis tavoitteista todella paljon, mutta riitti voittoon. Se tosin selvisi vasta kun jälkimmäisessä erässä nostanut Riikka oli omasta urakastaan suoriutunut. Tässä kuvassa varmistui hopea.

Jälkikäteen on tietysti hyvä spekuloida sillä, että oisin voinut tempasta tasaisella vauhdinjaolla varmaan helpohkosti 180, mutta se tahti ei riitä jos haluaa päälle 200 tuloksen. Kokeillaan sitä sitten uudelleen Portugalissa juhannuksena.

Riina ja Marko jakamassa palkintoja

Ekoissa SM-kisoissa on ollut 21 nostajaa, tässä on tämän vuoden kilpailijat ja tuomarit yhteiskuvassa. Mä koen syvää kiitollisuutta Markoa ja Kukkaa kohtaan, jotka on paiskineet töitä lajin eteen. On täysin heidän ansiotaan, että tämä jengi ja katsojat ja tulevaisuuden kisaajat saa kokea sellaisia fiiliksiä kuin vaikkapa minä nyt. Kisat oli kaikin puolin loistavasti hoidettu, josta kiitos kuuluu Ryhdin aktivisteille, Kallelle tietysti etunenässä!