Nolæns osa 3, musiikki

Lukkari: maantiede, musiikki

Kuulin heinäkuussa 1982 kappaleen Misty soitettuna saksofonilla ja pianolla ja siitä saakka olen rakastanut jazzia.



Musiikki oli siis se varsinainen syy miksi olen 30 vuotta halunnut lähteä New Orleansiin.
Oli muuten jokaisen matkustetun tunnin arvoista!

Kaupungissa kuulee, hyvää, vielä parempaa tai mielettömän hienoa jazzia kai vuorokauden ympäri. Me tietysti nukuttiin yöt ja liikuttiin päivällä, joten en voi olla varma... Yksi huono bändi nähtiin ja kuultiin, mutta sekin kadunkulmassa (Canal & Bourbon), joka ei muutenkaan ollut ihmisen oltava paikka, joten eikun jatkamaan matkaa.

Sopranosaksofoni 20-luvulta. Soittaja huomattavasti nuorempi.

Ensimmäisenä iltana päädyttiin heti saamiemme ohjeiden mukaan Frenchmen Streetille ("älkää menkö Bourbon Streetille, tai voittehan te käydä siellä kerran, mutta menkää sitten Frenchmenille") ja sen jälkeen ei voinut kuin muuttua nirsoksi musiikin suhteen. Kirjoitin päiväkirjoihin näin: "juomat tarjoillaan muovimukista, mutta heleä-ääninen laulajatyttö ja nuhainen trumpetti onnistuvat edelleen luomaan illusion ajasta joka pysähtyi. Elämä on hyvää!"

Bändi oli Miss Sophie Lee ja paikka The Spotted Cat, josta hupi varsinaisesti alkoi ja jossa käytiin jättämässä sille jäähyväiset. (video)

Lisää nähtyjä kokonpanoja:
Storyville Stompers (video), jonka trumpetisti ja klarinetisti soittivat myös Preservation Hall bandissä ja pasunisti ainakin Jazz Vipersissa

Dominic Grillo (ks. myös Flamin toes), jonka bändin soittaessa sisään käveli ensin yksi trumpetisti, joka jututti kosketinsoittajaa hetken, kiipesi sitten lavalle ja veti aivan huikean soolon. Sitten mies käveli ulos baarista ja jatkoi matkaa. Sama toistui hetken päästä alttofonilla ja me suomituristit oltiin tietysti ihan suu auki. (Video)

Bändin oma trumpetisti, ainakin tämän illan

Ilo korvalle vaikkei niinkään silmälle!

Preservation Hall Jazz Band (video)

Bryan Lee (video)

Kipori Woods (video)

Zena Moses

Hienoimpia vetoja oli 8-henkinen puhallinbändi (3 trumpettia, 2 pasuunaa, joista toinen on tuo edellisen kuvan tosi lahjakas Hip Hop is Dead -mies, 2 saksofonia, sousafoni +rummut. Myös alemmassa kuvassa oleva trumpetisti ja rumpali osuivat tähän kokoonpanoon.) ja yllättävin tämä Flamin' Toes, jossa siis kitaristi soitti kahta kitaraa ja hoiteli bassokuviot varpaillaan. (Paikka Vaso)

Samoja artisteja soitti siis milloin minkäkin bändin kanssa. Tuolla kissassa me käytiin melkein joka ilta. Siellä oli paras tunnelma, upeita artisteja ja sopiva äänenvoimakkuus. Ja sieltä sai myös siideriä :D
Ja tässä koosteessa on siis aivan murto-osa kaikesta tarjonnasta. Sitä tulee ikävä!