...ja rupiat oli ehtinyt vierähtää edellisestä kerrasta, mutta niin se vaan onnistui edelleen tuo luistelu. Eivät pysähdy kuten rullaluistimet, mutta muuten homma ei paljon eroa. Olihan kuulkaas kivaa! Ja pienen totuttelun jälkeen saatiin seuraakin jäälle.
Pienimmälle vielä pärjäsin vauhtikisassa, mutta kahdesta isommasta ei näkynyt kuin perävana (ja vanhimman kanssa sain sentään tasoitusta sisäradasta!)
Sen verran tuntui jaloissa, etten lähtenyt heti seuraavana päivänä uudelleen. Meillä on täällä Espoossa kuulemma 3 h mittainen yleisöluistelu sunnuntaisin, joten enköhän minä lähiaikoina sinnekin päädy paikallisen kummipojan seuraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti