Eveliina

keskiviikkona, kesäkuuta 13

Kisadieetti

Lukkari: psykologia, terveystieto, uskonto ja et, kotitalous, ruokatunti

Kirjoittelin tuossa männäviikolla vähän ylös näitä siltä varalta, että dieetti onnistuu. Ja miksei myös siltä varalta, ettei se menekään ihan strömsösti. Ettei ainakaan tee toiste samalla tavalla.

Hyvinkään SM-kisapaino oli siis järjestäjän vaa'an mukaan 62.3 joten leikitään nyt, että se oli lähtöpaino. Tavoite oli saada se alkamaan luvulla 58, jotta matkustus/punnituspäivänä ois varaa vähän edes juoda. Testinoston 23.5. jälkeen vasta alkoi varsinainen rypistys, siinä vaiheessa vaaka näytti aamulla lukemaa 61.2, jossa se oli keikkunut jo viikkokausia.

Pidin kärkeen keskiviikon-torstain aikana 23 h mittaisen paaston, eli söin illalla kunnollisen illallisen ja seuraavana päivänä join vaan muutaman kupin kahvia (pikkupikku tilkka maitoo joukossa), sekä jokusen litran vettä ja vissyä ja illalla sitten taas ruokaa. Tämä auttoi saamaan painon laskusuuntaan ja kutisti vatsalaukkua, mutta siitä eteenpäin oli lähinnä kyllä nälkäkin joka päivä ja koko ajan. Seuraavan viikon tiistaina uusin jutun ja välissä pätkäpaastoilin 15/9 h. Toisin sanoen päivän ensimmäinen ateria oli klo 12 ja viimeinen ennen yhdeksää illalla. Otin tosi tiukan linjan siihen, ettei aterioiden välillä närkitä kaapeista mitään ja tietty sehän oli tosi helppoa siinä vaiheessa kun motivaattori on tätä tasoa.
1.6. paino oli tippunut tasan 59 kiloon ja siinä vaiheessa en ollut vielä mennyt edes mihinkään suolattomalle linjalle, vaan ruoka oli ihan normaalisti maustettua.

Varsinainen kiristelyvaihe alkoi vikalla viikolla ennen kisareissua niin, että maanantaina alkoi jäädä pois kaikki suolaan, kuituihin ja sokereihin liittyvä, lukuun ottamatta muutamaa suklaapalaa, joiden voimalla jaksoin treenata ne vikatkin kisavedot. Ja toki maanantai-illan oikeen ruuan korvasi se prodepatukka jonka salakuljetin Metallican keikalle. Tarkoituksena oli siis saada viimeiset kilot pois nestevarastoista: tiistaina valikoimassa oli vielä mm. raejuustoa, tomaattia ja vähän marjoja, mutta keskiviikkona enää keitettyjä munia, kookosöljyä ja paistettua jauhelihaa +vähän sipulia.

Homma onnistuikin täydellisesti: punnituspäivän aamuna vaakalukema näytti 57,9. Matkapäivä meni ihan mukavasti paastotilassakin vaikka mä kyllä ajattelin ruokaa ihan jatkuvasti. Kahvia join muutaman kupin, söin 2 keitettyä munaa ja pari lusikallista kookosöljyä ja vettä ryystin joitakin desilitroja, purkkaakin purin. Kisapaikalla paino oli 58,4 kg eli justiin hyvä. Siitä aloin sitten tankata, ensin sipsejä ja vettä (suolaa ja hiilaria joka imee nesteen ja rasva hidastaa kuitenkin sitä verensokerin pudotusta), sitten prodepatukkaa. Myöhemmin mentiin vielä syömään tapaksia, eli helpohkosti sulavaa ja kevyehköä ynnä vähähiilarista sapuskaa.

Mitä sitten söin itse dieetillä?

Aamulla nappasin lisäravinnekaapista magnesiumin, B-vitamiinin, sinkin, D-vitamiinin (joka toinen päivä) ja glukosamiinikapselin, sekä melkein joka päivä lusikallisen kalaöljyä. Lisäksi aamuun kuului muki kahvia ja työpaikalla toinen, välillä kolmaskin. Myös purkkaa saatoin pureskella jokusen tyynyn päivän mittaan.

Lounasaikaan söin päivän ensimmäisen aterian, joka oli nostotreenipäivinä puoli desiä kaurahiutaleita puurona 2 rkl voisilmällä sekä purkki raejuustoa, välipäivinä puuron sijaan kourallinen pähkinöitä ja appelsiini. Pari päivää ennen punnitusta lounas alkoi olla jo suhteellisen ankea: 2 keitettyä munaa, muutama tomaatti, desi marjoja (mustaherukka, puolukka) ja lusikallinen kookosöljyä kahvin seassa.

Työpäivän jälkeen tankkasin yhden kauraleivän siivun voilla, paksun siivun 5% Polar-juustoa, jogurttia ja marjoja tai puolikkaan banaanin, sekä pari porkkanaa. Jos nostin, nukuin puolen tunnin päikkärit ja pikaenergiaksi popsin vielä 3 palaa pähkinäsuklaata ja kupin espressoa.
Vikalla viikolla keitetty riisi oli korvannut hiutaleet ja keitetyt munat juuston, suolan ja kuitujen vuoksi. Treenin päälle desin verran maitoa ja 3/4 dl heraproteiinijauhetta.


Kuvassa viimeinen ehtoollinen, eli 4.6. sapuska, aika tyypillinen illallissetti: lihaa, kasviksia ja juureksia ja maltilla jotain hiilaria, jälkkärinä oli puolikas appelsiini. Proteiini oli siis se, jonka määrissä en kitsastellut, hiilarin määriä rajoitin kyllä normaalista ja rasvojen kanssa olin tarkkana.

Reissun jälkeen paino on ollut edelleen alle 60 kg, eli kyllä siinä rasvaakin paloi. Jos siis tulee jostain syystä tarve toistaa tämä juttu niin näillä mennään ens kerrallakin!

3 kommenttia:

Eveliina kirjoitti...

Sehän se yleensä onkin ongelmana, että jos ei ole mitään järkevää (tai no...) syytä pudottaa niin kyllä se tuppaa jäämään sinne pitäisi-asteelle. Vaakalukema on ehkä mittareiden huonoimmasta päästä kuitenkin, enkä itse keksi yhtään hyvää syytä sen kyttäämiseen jos ei ole kyse jostain tälläsestä projektista.

Anonyymi kirjoitti...

mietin vaan että vieläkö sellaista mct-öljyä myydään ja voisko ton rasvan korvata sillä. muistaakseni toimi elimistössä jotenkin erilailla kun rasva...sys

Eveliina kirjoitti...

Mulla on se käsitys, että MCT-öljy oli (on) juurikin kookosöljyä, mutta oisko siitä saatu se maku jotenkin pois. Ainakin rasvahappokoostumus (medium chain triglycerides) on juurikin sama. Tota vaan saa joka luontaiskaupasta ja sitä voi käyttää melkein mihin vaan, mm. paistamiseen ja ihonhoitoon. Eikä se pahaa ole -jos tykkää. Ja säilyy huoneenlämmössä jopa vuosia eikä maksa paljon.