Kassi-in-action

Lukkari: taito- ja taideaineet

Sinisen lisäksi mulla on tämä valkoinen Levi's-rotsi. Ostin sen reissusta New Yorkista 2006, eli silläkin on jo ikää. Ja tahroja. Aina. Varsinkin niskassa.

Kassi tuli heti käyttöön. Siinä on hirveesti tilaa, mutta ei varmaan kauaa. Täytän sen jollain roinalla.

Lunta tupaan

Lukkari: matematiikka

Poikettiin Vanhalla YO-talolla Fashion Stock Sales -tapahtumassa eikä sieltä palattu tyhjin käsin. Edellissyksynä aloitettu Kerää koko sarja Lumi Supermarket bagejä sai jatkoa ja nyt mulla on arsenvärisen S-koon ja tummanvihreän XL:n lisäksi myös ruskea koossa M.

Olen käyttänyt aika paljon aikaa siihen, että löytäisin korvaajan mun juuri täydellisen kokoiselle farkkukassilleni joka palvelee lähinnä reissuissa, mutta joka on aika rähjäisen näköinen ja oloinen. Kun vaatimuksena on ollut se, että kassin pitää olla nahkaa ja mieluiten nätin sävyinen ruskea niin vaihtoehdot on olleet kovin vähissä. Vaan miksi hannata vastaan jos Lumilta löytyy oikein mainio vaihtoehto? Toki edellisen kerran kun kävin näitä hypistelemässä niin näin nättiä väriä ei ollut tarjolla lainkaan vaan sitä babypoo-keltaista.

Että nyt en sitten tarvi välttämättä taas enää mitään hetkeen aikaan.

Testing testing

Lukkari: liikunta, kuvataide

Eilen oli testinostopäivä Hampurin kisoja ajatellen. Olin päättänyt, että jos ei tässä vaiheessa mene satanen rikki suht vaivattomasti ilman ylimääräisiä lepopäiviä niin jätän reissun väliin. Musta joku rämpimistulos ei ole "MM-kisakunto". Olen siinä mielessä aika kunnianhimoinen kuitenkin.



Mitään hurjaa tulosta ei ole odotettavissa, mutta testin perusteella talvella heitetty arvio 114-116 ois tässä vaiheessa haarukassa, joten kisaamaan lähdetään. Eipä tuokaan huono tulos olis, mutta tavoite syksyn SM-kisoissa on kyllä sitten paljon kovempi.

Mua jännitti aikalailla, koska tuo 16-kiloinen on kuitenkin vielä aika painava. Sitäpaitsi en ole tehnyt yhtään OALC (eli one arm long cycle) -nostoa millään kuulalla sitten SM-kisojen yli 8 kk sitten. Hengitys on sen jälkeen laitettu kokonaan uusiksi, joten se teettää vähän töitä, varsinkin siinä vaiheessa kun nopeutta lisätään eikä kuula enää pysähdy räkkiin alaspäin mennessä. No, tällä reissulla siitä ei vielä tarvi murehtia kun työntökunto ei ole tämän kummempi. Alussa tuo on aikamoista hakemista vaikka yritin sitä lämmittelyssä saada kuntoon jo 14-kiloisen avulla. Eiköhän se tästä suttaannu kuitenkin.

Nyt sitten painoa alas vielä se viimeinen kilo (on muuten tiukassa!) ja hyvä tulee.

Mietteitä nostamisesta

Lukkari: liikunta, psykologia, terveystieto

Nyt kun mulla on muutamia uusia valmennettavia niin esiin on taas noussut pari juttua. Ensimmäisenä tietysti se, että "aika loppui ennen kuin voimat ja oishan noita nyt tehnyt enemmänkin."

Nostaminen on luonteeltaan sellaista, ettei tarkoituskaan ole vetää treeni toisensa jälkeen itseään ihan piippuun, niin että on pelkästään positiivista, että voimia ois vaikka useampaan peräkkäiseen treeniin. Toisin kuin vaikka puntinväännössä kuulaa liikutetaan jonkun pienen herneen sijaan kaikilla kehon suurilla lihaksilla. Mitähän siitäkin tulisi, jos ne pumpattaisiin kaikki tukkoon muutaman kerran viikossa?

Mun ensimmäinen tavoitteeni koutsina on saada valmennettavat oppimaan hyvä ja taloudellinen tekniikka. Se kehittyy parhaiten laadukkaiden toistojen myötä ja sen ohessa paranee kyllä sitten kuntokin, erityisesti keskivartalossa jossa voimansiirtokoneisto sijaitsee. Kun yläasento tuntuu raskaalta ja tukalalta, syy löytyy joko otteesta, liikkuvuuden puutteesta tai keskivartalosta tai näistä kaikista. Niitä voi parantaa muutenkin kuin tekemällä paljon toistoja sinnepäin.

Niin kauan kuin palautteet ovat sen tyyppisiä kuin "ekat kaksi minuuttia meni hyvin, mutta kolmannella alkoi räkki levitä", "tahti pysyi hyvin, mutta laskut meni sekaisin" tai "kolmannella tempausminuutilla ojentajat oli ihan tulessa" en koe millään tavalla mielekkäänä lisätä painoja, tahtia tai sarjoja vaikka sitä voimaa riittäisi kuinka. Minä kun en halua, että mun oppilaat runttaa voimalla vaan että ensisijainen tavoite olisi taidon oppiminen. Olen itse tosi tyytyväinen siihen, että olen tällainen rääpäle ja on ollut pakkokin aloittaa kevyemmistä painoista. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta 16-kiloisen myötä toistomäärät yleensä pienenee aikalailla. Kun on tarpeeksi jauhanut kevyemmillä, laadukkaita toistoja on takana enemmän ja hermotus kehittynyt tietynlaiseksi. Siitä on apua niin motorisella kuin henkiselläkin tasolla kun siirrytään kuulapainoissa isompaan.

Tahdinpito on toinen asia johon kiinnitän alusta saakka huomiota. Hengitys ohjaa tahtia ja tahti hengitystä ja kuten mun opissa käyneet tietävät, hengitys on ensimmäinen neljästä tärkeimmästä pointista jotka nostan esiin. Sillä on useita tehtäviä, sillä rytmityksen lisäksi se sekä vahvistaa, että rentouttaa kehoa aina tarvittaessa. Kun puhaltaa kunnolla ulos, pallea jännittyy ja tarjoaa vahvan laskeutumisalustan kuulalle suunnasta tai toisesta. Sama juttu lukitusten ja pysäytysten kanssa, puhallus auttaa pysäyttämään liikkeen.
Olen itse tänä keväänä siirtänyt hengityksen Turun leiriltä saatujen ohjeiden mukaan alemmas palleaan, mutta olen sitä mieltä, että aiemmin käyttämäni joogasta lainattu tekniikka ei ollut huono, koska se tuki hyvin keskivartaloa ja opin käyttämään joogan bandhoja hyväkseni myös nostaessa. Nyt niiden käyttö on automaattista ja koneistoonkin on tullut lisää voimaa ja kestävyyttä. Palleahengitys puolestaan sitten rentouttaa paremmin alaselkää ja pakaroita.

Kun tahtia ja hengitystä ei tarvitse enää erikseen miettiä ollaan pitkällä. Alussa siis voisi kärjistäen sanoa, että todella hyvä treeni on sellainen, jossa fyysisen väsymyksen sijaan on jouduttu ankarasti keskittymään ja pää on väsynyt. Kun nupin kannalta helpottaa on aika lisätä fyysistä kuormitusta. Näin siis jos tuloksia haluaa.

Motorinen lahjakkuus ja rytmitaju auttaa näissä asioissa paljon, samoin jos on vaikka kamppailu-urheilutaustaa. Tällöin on jo opeteltu lantion käyttöä ja sitä kuinka voima ja nopeus syntyy rentouden kautta.

Sitten multa on kysytty, että kuinka pitkät tauot vaikka työntö- ja tempaussarjojen välissä pitäisi pitää ja siihen vastaan, että sellaiset joiden aikana ehtii nollata pään ja keskittyä uudelleen kunnolla siihen mitä on tekemässä. Joka ikinen kerta kun syystä tai toisesta sarjan aloitus menee säätämiseksi koko vedosta tulee tavalla tai toisella ihan sekundaa.

Kuvat Simo Kajalainen

Omia tyttöjäni olen pyrkinyt ohjeistamaan, että jos annan treenin tavoitteeksi tahdinpidon niin rpm on silloin ohjeellinen. Sitä voi siitä hidastaa, mutta nopeampaa en suosittele, koska tarkoitus on laatu määrän kustannuksella eikä toisin päin. Minä en kenenkään optimaaliseen toistomäärään voi tietenkään ottaa tiukkaa kantaa, mutta sen tiedän, että vaikka tehtäisiin hillittömät määrät vatsarutistuksia joka päivä niin lihaskunto- ja kestävyys ei siitä määräänsä enempää parane jos ärsyke on jatkuvasti sama. Harjoitteita voi toki lisätä ja monipuolistaa myös pikkuhiljaa kuten olen itse tehnyt ja välillä kuulostella mitä kehossa tapahtuu. Jostain luin muuten vastikään erään PT:n lausunnon, että "aloittelijan lihakset kipeytyy ja kuuluukin kipeytyä", jonka kyllä kyseenalaistaisin vahvasti. Toki jos teen ekalla kerralla 5x20 kehonpainokyykkyä niin seuraavana päivänä on istuminen hankalaa ja ylös nouseminen vielä hankalampaa eikä kivun määrä ole todellakaan missään suhteessa tuloksiin. Sen sijaan jos teen ensimmäisenä päivänä 3x6, seuraavana 2x10, kolmantena 3x8 jne niin tilanne on ihan toinen. Olen kokeillut. Sama pätee muihinkin kehonpainoliikkeisiin, vaikka niihin eri vatsajuttuihin. Voi siis edetä hitaamminkin.

Aina kun menestyneiltä nostajilta kysytään mikä on lajin suurin haaste, niin vastaus on tosi suurella varmuudella se, ettei kärsivällisyys meinaa riittää. Silloin on hyvä kun on pitänyt treenipäiväkirjaa ja selailee sitä välillä taaksepäin, tai katselee vanhoja videoitaan. Jos tekee systemaattista työtä niin ne kertoo väistämättä kehityksestä. Jollain osa-alueella. Jotkut asiat etenee harppauksittain, toiset vähän hitaammin ja vaatii enemmän jumppaamista joten heti tänne mulle kaikki -asenne ei oikein sovi tähän hommaan. Kannattaa silti tuijotella sitä metsää enemmän kuin niitä puita niin homma on huomattavasti nautittavampaa.

Ja hei, ottakaa ilo irti niistä kehitysaskelista, te sen työn ootte tehneet!

Värejä

Lukkari: matematiikka, historia, ruokatunti

Kurssin lisäksi viikonlopulta oli muutama muukin kuva:

Seppälän sandaalisukat

nää on hyviä, ne Rips-merkkiset ei

ja näistä tulee mieleen vuosi 1988 ja elämäni hienoin ukkosmyrsky ylöjärveläisellä bussipysäkillä.
Nostalgiapläjäys Seppälästä alehintaan noin 15 eur. Ne alkuperäiset maksoivat Siwassa viisi markkaa.

Farkkutakin aika

Lukkari: taito- ja taideaineet

Yhtäkkiä tuli kesä. Eilen tulin töihin sandaaleissa, mutta se oli virhe: nilkat ja varpaat jäätyy kun ilmastointi puhaltaa niin hirveesti. Luultavasti varustaudun taas kesän ajaksi uggeilla tai jollain, sen mitä olen töissä heinäkuun puolivälistä eteenpäin. Valehtelisin jos väittäisin, etten odottele jo malttamattomana kesälomaa, joka alkaa juhannuksesta ja reissusta sinne Portugaliin. Yhden viikon säästän loppusyksyyn.

Tänään aamulla kaipasin semmosia kivoja ja nättejä nilkkasukkia joita toiset aina löytää jostain ja minä en. Viime aikoina olen oikein yrittänyt (Lindex, Kappahl, Seppälä, Henkkis), mutta jos ei pliisut värit ja pääkallot kiinnosta niin turha tuntuu olevan homma -tai sitten on niputettu kolmet sukat joista yhdet on kivat ja kahdet muut mitäänsanomattomat.

Ei nämä valkoiset lyhytvartisetkaan ihan hirveen huono veto ole, kai. Silti, jos jollain on vinkata vaikka leokuvioista niin tuonne vaan rohkeesti kommenttilaatikkoon, kiitos! Ai niin, en maksa 8 euroa yhdestä sukkaparista. Taidan olla vähän pihi...

Mutta farkkutakkihan tässä nyt piti olla se aihe. Tämä yksilö on ostettu Henkalta vuonna 2002, eli kilsoja alkaa olla mittarissa. Siinä ei kylläkään ole mitään vikaa, mallista tykkään edelleen paljon kun helmakin on ihan suora. Olen tämän joskus aika tuoreeltaan saksilla lyhentänyt alkuperäisestä mitasta joka oli imartelevasti juuri tohon reiden leveimpään kohtaan. Myös vyölenkit helmassa on itse lisätty. Joskus ehkä kaipaisi taskuja, mutta on tässä sentään rintataskut. Sinänsä ihan hyvä ettei ole, koska tunkisin ne täyteen tavaraa jonka jälkeen tätä ei vois pitää lainkaan kiinni. Alle mahtuu ohut villapaita ja sittenhän tää on tosi lämmin ja kiva, kun tuulikaan ei mee läpi.

Mulla tuntuu olevan ihan normaali kuvio, että aloitan aina lomapuvuston suunnittelun jostain ihan muusta takista, mutta päädyn aina tähän yhteen ja samaan farkkurotsiin. Jos tänä vuonna jättäisin sen vaiheen väliin, koska tämähän nyt joka tapauksessa sopii kaikkien vaatteiden kanssa.

Peruskurssi

Lukkari: liikunta

Tänään oli fyysisesti aika rankka päivä, mutta valtavan antoisa noin muuten, opetin nimittäin 12 hengelle nostotekniikan perusteita ja sen päälle nostin vielä itse yhden 5400 kiloa rautaa ilmaan. Nyt ei paistinpannu nouse altaasta hellalle vaan pitää huutaa Puoliso apuun.

Kursseja on toivottu lisääkin ja seuraavaa ajankohtaa suunnittelen. Vaikka kaiken ehtii hyvinkin opettaa kolmessa tunnissa niin meinasin, että pidän sen kaksiosaisena (2+2 h) niin, että välissä on muutama viikko aikaa treenata itsekseen. Jälkimmäisessä osassa sitten tavallaan syvennettäis sitä osaamista. Tänään me tehtiin niin, että opeteltiin asia, esim. ensiksi heilautus ja vauhtipunnerrus ja sitten tehtiin niillä aikasarja. Sitten opeteltiin lisää asioita ja taas treenattiin. Ja niin edelleen, että saatiin kunnolla toistoja.

Tosi hyvin noi veti! Lopussa testattiin vielä raskaammilla kuulilla (no ei mulla nyt ollut kuin kaksikymppinen mukana) ja kyllähän se kaikilla heilahti. Anne, joka on jo häipynyt ennen kuvan ottoa taisi kokeilla työntämistäkin. No, Anne nyt onkin jo vanha tekijä :D (Jaa, kuvasta näköjään puuttuu joku muukin.)


Viereisellä laiturilla muuten joku kuvasi parhaillaan musiikkivideota. Oli kyllä harvinaisen tylsä kuunnella samaa (jotain surkeeta räppirenkutusta) biisiä pari tuntia putkeen. Vielä enemmän käy kyllä sääliksi kahvilan työntekijöitä jotka kuuli sen vielä tarkemmin.