Lukkari: liikunta
Kävin viikonloppuna nostamassa kuulaa vakavalla mielellä ensimmäisen kerran sitten kesäkuun alun 2014. Siitä on siis aikaa 27 kuukautta ja rapiat päälle. (Olisin väittänyt, että tuo oli toukokuuta, mutta alkaa näemmä dementia vaivata.)
Tulostavoite oli kaukana omista enkoista, mutta eipä näillä treenimäärillä kannata ahnehtia. Edeltävän viikon treenien perusteella tulin siihen tulokseen, etten sittenkään voi lähteä yrittämään edes kasin pacella, eli siis 8 toistoa minuutissa, vaan pitää tyytyä 7,5:een jos aikoo pitää sykkeen sillä tasolla että kestää täydet 10 minuuttia. Lopussa voi sitten yrittää kiriä jos vielä irtoaa.
Sillä siis mentiin.
Lämmittelyssä olo oli perinteinen "onpa painavaa - saa nyt nähdä mitä tästä tulee - janottaa ja suu kuivaa - nojoo" mutta kun pääsin lavalle, unohdin onneksi koko asian. Varsinkin sen suun kuivumisen joka ruokavaliohoidon puremisesta päätellen johtuu siis keliakiasta eikä olekaan jäkälää.
Ei se näköjään kamalasti haittaa kun hengittelee suun kautta ja keskittyy johonkin ihan muuhun.
Nosto meni lopulta muuten suunnitelmien mukaan, mutta sain siinä kolmannen minuutin alussa hylsyn "allemenosta". Jälkikäteen videolta katsottaessa en siitä kyllä hylkäyksen aihetta löydä (samalla olisi voinut kai hylätä koko suorituksen), mutta tuomarihan sen päättää ja sekunnin murto-osassa.
Itselleni on tuomarikoulutuksessa opetettu, että epävarmoissa tilanteissa tuomitaan nostajan eduksi ja ettei tuomarin hommana ole väkisin yrittää kaivaa suorituksesta virheitä. Ilmeisesti näistä periaatteista ollaan meillä Suomessa luopumassa, mikä on sinänsä hurja ajatus ainakin niin kauan kun tuomarit eivät ole ammattilaisia ja jopa arvokisatuomarointiin riittää parin tunnin kurssi johon ei edes kuulu mitään testiä. Tuomarikoulutukseen mennessään ei tarvitse myöskään osata itse nostaa.
Hylsy kesken kaiken ja vielä noin ihmeellisin perustein (joka on fyysinen mahdottomuus mun tekniikalla) pisti aikalailla vihaksi, sekoitti ajatukset ja varsinkin kello meni hetkeksi ihan sekaisin. Siinä kahdeksan minuutin kohdalla sitten huomasin, että olin kuitenkin pitänyt yllä suunniteltua, täysin tasaista tahtia ja että voisin koittaa kiristää hiukan loppua kohden.
Viralliseksi tulokseksi tuli lopulta 77.
Meillä meni talvella vaaka rikki enkä ole tullut hankkineeksi uutta. Kesäreissun jäljiltä tuntui hiukan vaate kuin vaate kiristävän - paitsi perunasäkit - joten tiesin, että massaa on tullut lisää jonkun verran, enkä tule mahtumaan vanhaan painoluokkaani alle 63 kg. Punnituksessa selvisi, ettei mun olisi tarvinnut tiputtaa kuin kilon verran, ja olisi kai tuo lähtenytkin. Jospa sitten seuraaviin kisoihin, joiden ajankohtaa en tosin vielä tiedä.
No, onpa nyt sitten yksi suomenennätys myös ylemmässä painoluokassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti