Eveliina

lauantaina, lokakuuta 22

Mitkä on sun 3 tyylisanaa?

Lukkari: taito- ja taideaineet, kielet, filosofia, psykologia, historia, kuvataide, jatko-opinnot

Törmäsin tuossa taannoin omat tyylisanat -konseptiin, ja sehän olikin tosi hyvä juttu. Idea on siinä, että koitetaan tiivistää oma tyyli kolmeen sanaan, joiden kanssa navigoiden ei a) tuu tehtyä hukkahankintoja, ja b) aina kun pukee jotain päällensä, niin tuntee olonsa kotoisaksi omissa vaatteissaan ja ehkä jopa nahoissaan.

Varsinkin jälkimmäinen on monesti aika haastavaa kun roppa muuttuu ja vuodet vaihtuu. Tulee jotain loma/koronakiloa ynnä muuta.

Sen verran palataan ajassa taaksepäin, että saadaan vähän taustoja tälle. Mä siis rustailin niitä kapselivaatekaappeja joskus vuonna 2017 ja aluksi se olikin tosi hyvä juttu. Paitsi että ekan vuoden jälkeen kun en käyttänyt kuin ehkä puolia siitä valitusta vaatemäärästä, seuraaviin kapseleihin valitsin sit vähemmän vaatteita. Joista käytin ehkä puolia....  kunnes oltiin siinä tilanteessa, että pukeuduin yksiin housuihin ja valitsin joka päivä ehkä kuudesta paidasta puhtaimman. 

Ja puhun siis oikeesti yksistä housuista (mihin toki vaikutti kilot jotka tuli näiden vaihtareiden kyytipoikana + se, että koin kaikenlaisen ostelun ahdistavana), jotka vaihdoin toisiin kun ne hajosivat. Niillä sitten jatkettiin.

Tossa kohtaa ei oikein voida enää käyttää termiä oma tyyli

Sellainen pohjakosketus nähtiin mun viiskymppisillä jotka tautitilanteen takia juhlittiin tosi pienesti parhaiden ystävien seurassa. Niissä samoissa - ainoissa - housuissa. Olin sentään nätin topin hankkinut.

Seuraava vaihe oli ruveta shoppaileen vaatteita. Tosi paljon tein hankintoja kirppareilta, mutta ostin kyllä uuttakin. Valitsin sen mukaan mikä sattui juuri miellyttämään silmää ja oli ehkä näyttänyt kivalta jossain Pinterest-kuvassa. Tai löytyi tyylituubaajien (vai tubettajien?) joka-naisella-pakko-olla -listoilta. 

Iso osa aika vääriä valintoja, mutta ei nyt onneksi kaikki.

Mutta mä olin tosi syvällä YouTuben syövereissä oppimassa mitä tehdä löytääkseen oman tyylinsä, ja voi pojat miten monta näkökulmaa ja huomioitavaa asiaa siihen löytyykään.

Ensiksikin muodot ja mittasuhteet ja leikkaukset. 

Jos uskoo tyyliguruja niin jokaisen pitäisi vähintäänkin pyrkiä näyttämään pitkäraajaiselta ja sopusuhtaiselta, eikä ainakaan homssuiselta ysäriltä. (Paitsi että se ysäri on taas kuuminta hottia sekin, että ota näistä selvä. Okei, capreja ei saa käyttää. Jos on lyhyt. Eikä tunikoita. Ne ei ole cool. Paitsi ehkä bleiserin alla, jos se bleiska on juuri oikealla tavalla vähän liian iso. Eli semmonen mitä varsin moni kuvaisi homssuiseksi - jos heiltä kysyttäisiin. ARGGGGH)

Mä olen 163 cm hyvänä päivänä, eli "petite", nykyisellään painoindeksin mukaan karvan verran ylipainoinen koko 40, ja mun kropan mittasuhteet on vähän oudot. Vyötärö on väärässä kohdassa, jalat selvästi lyhyet ja paksuhkot, varsinkin reisistä, joten sellainen ihanne kai olisi joku ylipitkä, korkeavyötäröinen liituraitahousu, ehdottomasti korkkareiden kanssa. Terävä kärki, tietysti, koska se jatkaa sitä jalan linjaa ja pidentää.

Todellisuudessa näytän ylipitkissä housuissa siltä, että oon lainannut jonkun muun vaatteita enkä tykkää käyttää korkkareita. Se juttu oli ja meni. Liian epämukavaa.

Ostin kyllä tommoset housut kirppikseltä koska ne pitää olla, mutta nyt mietin miten niitä muokkaisin.

Ja sitäpaitsi jonkun teorian (Kibbe) mukaan mun keho on mallia "soft gamine", suomennettuna pehmeesti poikamainen, sama kuin Halle Berrylla (YAY!), ja siihen malliin sopii parhaiten selkeät vaakalinjat ja cropatut (no siis pätkäistyt) lahkeet, hihat ja helmat. Ja kun katson mun asukuvia, joita oon tietty aktiivisesti napsinut saadakseni tähän asiaan jonkun tolkun, oon taipuvainen olemaan samaa mieltä. Että mua ei ole tarkoitettu gasellisääriseksi, ja näillä kintuilla mennään!

Sitten on tietysti väritykset, joten tulin hankkineeksi myös väärän värisiä vaatteita. 

Huomaan toki selkeän eron siinä, jos laitan päälle mustaa joka ei nykyisellään sovi mulle ollenkaan tai tummaa sinistä joka sopii. Burgundin punainenkin käy hyvin koska se on kylmä väri, mutta tumma suklaanruskea taas ei läheskään niin, vaikka ne talvisessa sisävalaistuksessa näyttää käytännössä ihan samalta. Rakastin kovasti oranssia, mutta kyllähän se tosiaan tekee kasvoista aika kalvakat.

Ja koska väreihin liittyy myös kontrasti, niin tietenkin se periranskalainen sinivalkoinen raitapaita (joka jokaisella naisella pitää olla) on liian jyrkkä kun vertaa mun omiin sävyihin.

Senkin tiedän nyt kun olen sitä kokeillut.

Ja toki oma lukunsa ovat tekstuurit ja kerrostaminen. Kaikkea pitää ehdottomasti muistaa yhdistellä, että asuista tulee mielenkiintoisia. Ja onneksi niiden kautta päästään myös itse asiaan.

Iso virhe oli alkaa miettiä näitä tyylisanoja varsinaisina tyylisanoina, kuten klassinen, moderni, hienostunut, grunge, koulutyttö ja mitä näitä nyt on. Englanninkielisenä niitä löytyy kymmeniä ellei satoja. 

Jollakulla sellainen varmasti toimii hyvinkin, mutta omalla kohdalla menin koko ajan enemmän metsään.

Iso osa vaatteista mun kaapissa on todellakin niitä klassisia, mutta että klassinen tyyli - ei missään nimessä!!! Sehän on just semmonen keski-ikäisten lähiörouvien tätityyli🤮 riittää että kauppa-apulaiset teitittelee.

Jonkun aikaa koitin olla särmikäs (edgy) mutta se oli vähän päälleliimattu, arkinen (casual) kuulosti liian ankealta.  

Koitin myös hakea inspistä Pinterestistä, sekä ihan katutyyleistä, että vanhoista klassikoista joiden tyyleistä diggaan erityisen paljon. Kuten nyt vaikka Carrie Bradshaw ja myöhempi löytöni Jenna Lyons. Mutta pitkään tuijotin niissäkin ihan vääriä asioita, kuten sitä mitä näillä ihmisillä on päällä.

Oikea kysymys kuuluu, mikä on se yhteinen nimittäjä niille kerrostetuille ja mielikuvituksellisesti kuorrutetuille asuille, mitä ne oikein kertoo.

Tosielämässä alan näyttää tosi koomiselta jos lähden kopioimaan vaikka Carrien lookkeja sellaisenaan (olen kokeillut), mutta voin poimia siitä itselleni sanan. Englanniksi käytän termiä playful - leikkisä, mutta suomeksi se voisi olla pikemminkin huumori tai jotain sinne päin.

Mulle tämä huumori tarkoittaa kiiltoa, värejä, niiden yhdistelmiä ja sellaisia lisäosia, jotka on ehkä vähän väärässä seurassa. (Mikä on tietty kätevää kun aina voi teeskennellä että se oli harkittua se.)




Jostain sain ohjeeksi tehdä itselleni inspistaulun, mitä tietysti värkkäsin ahkerasti, hautasin sen, palasin siihen, hautasin uudestaan ("onkohan tää nyt edes oikeanlainen, en tykkää tästä layoutista yhtään, täytyy löytää joku muu, ei tää nyt ole yhtään mun näköinenkään...") ja palasin taas. 

Ehkä kolmannella tai neljännellä yrityksellä tajusin, ettei sillä muodolla ole niin väliä, vaan sillä, että valitsen siihen kerta toisensa jälkeen samat kuvat ja voisin vähän pohtia mikä niiden merkitys on.

Farkkua. Pellavaa. Hiekkaa.

Löytyi sana carefree - huoleton.

Todellisuudessa en ole täysin huoletonta päivää elänyt sitten Äidin kuoleman talvella 2014, mutta joskus tavoitan sellaisen tunteen lomalla kun ollaan biitsillä ja tuulee, ja Rakkaani tekee sitä mistä eniten nauttii (kitesurffaa).

Mutta uskon vahvasti, että vaatevalinnoilla voi vaikuttaa mielialaan, ja ainakin tällä tavalla mä voin maksimoida ne saumat kokea jonkin asteista huolettomuutta arjessakin.

Eli mun neuvoni olis, jos nyt ryhdyt tällaista itse pohtimaan, että unohda se miltä haluat näyttää ja pohdi millaisia tunteita haluaisit itsessäsi herättää. 

Kolmas sana oli hankalin. 

Osallistuin ranskalainen tyyli -haasteeseen, johon piti valita 10 vaatekappaletta ja koota niitä asut 10 päivän ajan. Siinä vaiheessa vasta hiffasin, että on olemassa ranskalainen tyyli ja ranskalainen tyyli. Vähän riippuu keneltä kysyy, onko siellä farkut, se raitapaita, valkoinen paitis ja loput vaatteet mustia vaiko kenties värien kirjoa ja printtejä ja 60-70-lukulaista siluettia.

Edellinen ei innosta niin yhtään (vaikka tottaKAI multa löytyy nyt kaikki siihen vaadittavat elementit paitsi ettei ne oo mustia), jälkimmäinen on minusta ihana. (Toki jos guruilta kysyy niin mä olen liian vanha moiseen hömpötykseen, mutta tässä vaiheessa olin jo lakannut kuuntelemasta.)

French girl style oli kuitenkin liian epämääräinen, vintage liian rajaava, samoin retro. Jotain romanttisia elementtejä toki löytyy, mutta ei kyllä sekään kolissut. 

Ja kun tähän samaan piti ympätä vielä se, että tietyt vaatekappaleet, muodot, värit ja materiaalit herättää mussa vahvoja mielikuvia liittyen omaan historiaan ja menneisiin vuosikymmeniin. Paljon on nimittäin muotia, johon mä olen jo pukeutunut edellisellä kierroksella. Esimerkkejä tästä vois olla vaikka vakosamettihousut (nykyiset on hyvin samaa mallia kuin ne, jotka on mulla jalassa tuossa grafiikanlehdessä jossa olin mallina 9-vuotiaana), Karhun faijalenkkarit ja varsinkin nuo rikkinäiset farkut jotka on olleet mun juttu vuodesta 1986 kun jouduin sellaisten takia rehtorin kansliaan puhutteluun.

Lopulta nappasin kolmanneksi sanakseni nostalgia. Muille se ei ehkä kerro mitään, mutta mulle kaiken tarvittavan.

Nää sanat; huumori, nostalgia ja huolettomuus - kuten tyylikin - on nimittäin henkilökohtaisia ja niiden tulkinta ihan mun omia valintoja. Mutta nyt mä pystyn sanoittamaan itselleni miksi joku asu toimii ja toinen ei - ainakin pikkasen paremmin. Koska sitten on vielä essence, sisin olemus, jota uhmaamalla saa pakan hetkessä sekaisin.

Mutta mä ehkä kirjoitan siitä joskus toiste lisää. 


Jos mä vielä selitän yhden kuvan auki silleen opetusmielessä; huumoria on tietty tuo ylimääräinen olkalaukku ja kiiluvat kengät, jotka on Converset, eli sellaisenaan jo nostalgiaa. Farkkujen lahkeita ei ole huoliteltu, eikä tukkaa joka on nykyisellään minusta niin kiva kun se kihartuu itsekseen. Neulepaitaa ei ole mitenkään erityisesti aseteltu kaulan ympärille. 

Tuolla alla on poolopaita, jonka koen myös nostalgisena vaatekappaleena. Saatoin valita tähän myös korvikset jotka on jotain muuta kuin ihan neutraalit perusrinkulat. Käytän lisäksi sotkuisia kaulaketjuja ja vihkisormusta.    

keskiviikkona, lokakuuta 9

Kapselivaatekaappi (capsule wardrobe)

Lukkari: taito- ja taideaineet


Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran helmikuussa 2017 ja sitä on muokattu lokakuussa 2019, eli 2,5 vuotta myöhemmin, kun edelleen käytän samaa tapaa valita vaatteet kaappiini. Itse asiassa iso osa näistä samoista vaatteista on mulla edelleen käytössä, eikä uusia ole tullut kamalasti hankittua kuin lähinnä pakon edessä.

Eka kesäkapseli 2017 löytyy muuten täältä ja syksy 2017 täältä. Viimeisimmät ottamani kapselikuvat näet täältä, nekin siis pari kesää vanhoja.

Nykyisin pidän kaapissa saatavilla ympäri vuoden kaikki ne mun muutamat juhlamekot, ja mulla on edelleen myös noin kaapillinen vaatetta joita käytän harrastuksissa. 

Musta on ollut tosi kiva shoppailla omissa varastoissa vähintään se pari kertaa vuodessa ja tehdä siellä löytöjä jotka on olleet lepäämässä. Tänä aikana yksi iso laatikollinen näitä vaihtareita on kutistunut noin puoleen, kun olen huomannut etten sittenkään käytä sitä, tätä tai tota enää.

Kaikki muokkaukset alla olevaan tekstiin ovat myös violettia kursiivia.

_____________

Törmäsin taannoin YouTubessa videoihin joissa puhuttiin kapselivaatekaapeista (capsule wardrobe), jotka on siis selkeästi rajoitettuja vaatekokoelmia joissa pyritään siihen, että kaikki käy kaikkien kanssa yhteen.

Koska olin jo intoutunut marittamaan meidän huushollissa muutenkin, tämä oli vaan yksi sivujuonne lisää siihen. Meillä oli siis ihan todellinen tarve saada kaapeista pois kaikkea millä ei ole enää mitään käyttöä, koska sekä likapyykkikaapista että suihkuverhotangosta oli tullut pysyvä osa vaatesäilytystä. Vaikka projekti on vielä sikäli vaiheessa, että asunnossa saa toistaiseksi väistellä säkkejä jotka ovat menossa joko kierrätykseen tai varastoon (sillä varastolle ei vielä ole tehty mitään ja se on täynnä lattiasta kattoon), paljon on jo tapahtunut. Näyttää siltä, että mm. jossain vaiheessa suunniteltua toista tankoa ei sittenkään tarvita henkarikaappiin ja siltikin kaikki puolison puhtaat paidat mahtuvat sinne kerralla. Jei!

Tässä on tiivistelmää ohjeista joiden mukaan olen kapselia kasannut. Osa niistä on peräisin em. videomatskusta, osa omia lisäyksiäni.

 1. Tee ensin lista asioista joita normaalisti touhuat viikon aikana: missä käyt ja kenen seurassa ja millaisiin tilanteisiin täytyy varautua. On nimittäin pukeutumisen kannalta ihan eri asia tehdä töitä kotona tai kodin ulkopuolella, pankissa, sairaalassa tai päiväkodissa.

Jos työn ja vapaa-ajan vaatimukset ovat todella erilaisia, jotkut verkon pukeutumisneuvojat antavat ohjeeksi laatia kaksi erilaista kokoelmaa (”kahden kapselin taktiikka").

 2. Seuraava vaihe on heittää kehiin muutama adjektiivi jotka kuvaavat omaa tämän hetkistä tai sitä tyyliä, jollaisena tahtoisi itsensä nähdä. Määrittelyssä voi käyttää apuna myös kuvamatskua, esim. Pinterest-kokoelmia tai vaikka naistenlehtien kuvia. Eikä lehtien siis tarvitse olla uusia. Kaikki vanhatkin idolit kelpaa yhtä hyvin tähän tarkoitukseen.

Mitä tarkoitan adjektiiveilla? No, jotakin sellaista kuten tyylikäs, rento, moderni, leikkisä, naisellinen, romanttinen, seksikäs, sporttinen, maskuliininen, tyttömäinen, konservatiivinen tai skarppi. 

Omaa "tyyliäni" voisin kuvailla vaikka näin: "ei-se-oo-niin-justiinsa" ja "kuhan-ei-tarvi-palella". 

3. Kolmanneksi kannattaa kaivaa kaapista esiin ne vaatekappaleet joissa viihtyy kaikkein parhaiten ja peilata niitä tähän toivekuvaan ja adjektiiveihin. Jos niillä ei ole mitään yhteistä, kannattaa kaivella tuota kuvamatskua uudemman kerran ja miettiä millaisiin yhdistelmiin ne omat suosikit taipuisivat ja ovatko ne vaatteita jotka myös sopivat omaan arkeen.

Millaisista vaatteen malleista, materiaaleista ja leikkauksista pidät? Oletko housu-, mekko- vai hameihminen? Millaisia vaatimuksia asetat materiaaleille?   

 4. Muita huomioitavia asioita ovat tietysti vuodenajan asettamat vaatimukset ja minusta myös se, kuka hoitaa perheen vaatehuoltoa ja millä tahdilla. Materiaaleja valitessa ja valikoiman laajutta pohtiessa sillä on nimittäin väliä mikä on vaatteiden pesuväli, pestäänkö niitä omassa koneessa (kuinka usein se täyttyy?) vai pesulassa tai voiko niitä kenties enimmäkseen tuulettaa.

Useimmat tuntuvat muokkavan kapseliaan noin 3 kk välein vuodenaikojen vaihtuessa. Se, montako vaatekappaletta siihen kuuluu ja mitä lasketaan mukaan (päällysvaatteet, asusteet, kengät?) on puhdas makuasia, mutta itselle kannattaa joka tapauksessa asettaa selkeä numerotavoite joka voi olla vaikka 33 (project 333 on eräs näistä variaatioista ja yhteisöistä joita pyörii netissä. Ensimmäinen 3 tarkoittaa kolmea kuukautta.)

Tällainen 33 kappaleen kokonaisuus voisi koostua esim. näin:
14 yläosaa (topit, paidat, neuleet - aluspaitoja ei tarvitse laskea)
6 alaosaa (housut, hameet)
4 välikerrosta (neuletakit, pikkujakut, liivit)
2 mekkoa
2 takkia
5 paria kenkiä

 Joukkoon mahtuu hyvin muutama näyttävämpi juttu tai sitten näyttävyyttä voi lisätä koruilla, vöillä, laukuilla, hatuilla ja huiveilla. (On myös niitä kapseliversioita, mm. tuo 333 joissa nämä kaikki pipoa ja hanskoja myöten lasketaan tuohon 33:een, mutta kuten sanottua: jokaisen oma valinta.)

5. Tässä vaiheessa on luultavasti värimaailma jotenkuten selvillä ja kun siihen yhdistetään vuodenaika jota varten kapselia kootaan, omasta vaatevalikoimasta karsiutuu osa jo aivan itsestään.

Nämä vaatteet käydään läpi: rikkinäiset heitetään pois tai huolehditaan korjattavaksi, epäsopivat viedään kierrätykseen ja loput pakataan odottamaan seuraavaa sesonkia.

Niistä epäsopivista kannattaa vähän tarkastella että miksi ne on jääneet pitämättä. Esim. itse huomasin, ettei mulle lainkaan sovi venepääntie, ja vaikka matsku ja kuosi ovat olleet kunnossa niin tuolla ne paidat pyörivät tyhjänpanttina. Nytpä en sitten enää osta sellaisia!

6. Oikeaa väriä ja materiaalia olevat vaatteet levitetään selkeästi näkyville ja niille tehdään sama esikarsinta rikkinäisten ja epäsopivien suhteen.

Koska tavoite on saada mahdollisimman monta vaatekappaletta sopimaan toistensa kanssa kannattaa aloittaa yhdestä tai kahdesta neutraalista väristä ja perusjutuista. Neutraalit on minusta parasta kaivaa jostakin omasta lempivaatteesta joka voisi hyvin olla kuviollinenkin. Mustan, navyn ja farkkusinisen lisäksi muita vaihtoehtoja ovat mm. kaikki ns. luonnonsävyt (valkoinen, harmaa, beige, luumu, vihreä, ruskea) ja miksei pastellitkin.

Yksittäisistä vaatteista farkut, bleiserit, kynähameet ja suorat housut eivät suotta ole suosittuja näissä kokoelmissa - siis niillä joille ne sopivat ja jotka niissä viihtyvät.

Asukokonaisuuksiin saa joka tapauksessa halutessaan paljon variaatiota värikkäillä yläosilla, kuvioilla, erilaisilla tekstuureilla ja leikkauksilla. Myös kerrostaminen on kova juttu, eikä kannata unohtaa värikkäitä kenkiäkään.

Löysää, tiukkaa vai jotain siltä väliltä? Laatikkomallista vaiko laskostettua tai leikkauksin muotoiltua? Istutettua, alas laskettua vai raglan-hihaa? Pyöreää, syvään uurrettua vai vene-pääntietä? Sileää vai rypytettyä? 

Puuvillaa, tenceliä, silkkiä, viskoosia, bambua, villaa, pellavaa, bukleeta, samettia, keinokuituja? Neulottua vai kudottua? Ohutta vai paksua?

Toki kukaan ei tietenkään kiellä sua pukeutumasta vaikka pelkkiin musta-harmaa-valkoinen -yhdistelmiin. You do you.

7. Kun oman vaatevaraston mahdollisuudet on käyty läpi voi tehdä listaa vaatekappaleista joilla on joko selkeä tarve tai joilla voisi selvästi monipuolistaa omaa settiä. Joskus näitä reikiä ei itse asiassa ole lainkaan. Kuitenkin jos jotakin hankkii, jostakin kannattaa myös luopua ja pitää tuosta omasta numerostaan kiinni.

Ja siitä ei muuten kannata kokea huonoa omatuntoa jos sittenkin joutuu menemään sinne varaston laatikoille hakemaan jotakin. Meillä nyt varsinkin kun joutuu elämään kelien mukaan ja/tai tilanteet muuttuu.

Se mitä hyötyjä tästä on raportoitu:
  • vaateostoksista tulee harkitumpia, rahaa säästyy kun alelappu ei enää kelpaa tarveperusteeksi
  • kaapissa on aina jotain päällepantavaa 
  • vaatteet löytää kaapista helpommin ja niistä pitää parempaa huolta 
  • reissupakkaaminen helpottuu kun kaikki vaatteet käy yhteen 
  • valinnan helppous vapauttaa aivoista kapasitettia muuhun tähdellisempään 
  • kaapeissa oleva kaaos lakkaa ahdistamasta 
  • joutuu haastamaan mielikuvitustaan kun miettii erilaisia yhdistelmiä 
  • vaatteet joissa viihtyy lisää itseluottamusta
  • turha halpamuodin shoppailu on epäeettistä ja koska muotiteollisuus on yksi saastuttavimpia teollisuuden aloja - sen karsiminen on yksi helpoimmista tavoista olla omalta osaltaan pahentamatta maailman ilmastokriisiä  
Kauanko aikaa tämän miettimisessä sitten meni... 

Itse asiassa minä käytin tähän yhden illan, sen jälkeen kun olin kerännyt kaikki selkeät tapaukset pois kaapeista pyörimästä vietäväksi kierrätykseen (muutama säkillinen - mut hei, ne on niitä pienempiä 75-litraisia sentään...).

Lisäksi seuraavana päivänä tarkistin päivänvalossa, että olin arvioinut värit oikein ja sovittelin vielä jotain yhdistelmiä oikein päälleni, koska mun mielikuvissa mm. säärissä on noin 10 cm enemmän mittaa kuin todellisuudessa.

Loppujen lopuksi käytin tota "kahden kapselin taktiikkaa", jossa on viikonloppurytkyt erotettu noista edustavammista vaihtoehdoista. Ne kun sattuu olemaan mun lemppareita (hupparit ja rikkinäiset lököfarkut). Siihen samaan ”kokoelmaan” kuuluu sitten myös ulkoiluvaatteita joita tarvitsee partiossa, lenkkaria, untuvatakkia ynnä muuta.

Seuraavan vaihdon ajattelin suorittaa maaliskuun aikana, mutta arvelen että heittäydyn saman tien talvesta kesään.

Tässä vielä sydäntalven kokoelma kuvina:

musta merinotunika Filippa K, kukallinen trikoomekko maahantuojalta, pikkumusta Lindex (Ferragamo) | harmaa perusblazer Looks, musta jakku erikoisemmalla leikkauksella PAUW

beige kashmir-merinoneuletakki Repeat, ja musta merinojakku Stockmann Global | ohut navy merinovillapaita Lindex, vaalea neule silkkiä ja villaa HM (Stella McCartney), keltainen ohut neule Gina Tricot on ainoa juuri tätä kapselia varten hankittu vaatekappale

Vintage-silkkipaidat musta ja beige silkkipaita Äidin peruja, tummansininen ostettu Etsystä | ruutupaita Fjällräven

vihreä trikoopaita Primark, raidallinen pellavapaita Massimo Dutti, tummansininen trikoopaita HM | liituraitahousut Looks, farkut Nudie, oranssit puuvillahousut HM, mustat farkkuleggingsit Forever 21 

mustaharmaa toppi Calvin Klein, beige pellavatoppi Benetton, tummansininen merinotoppi Lindex | tomaatinpunainen ja sininen merino-T-paita Smartwool, tummanvihreä pellava-T-paita HM 
Puolivartinen bootsi, korsettinauhoitettu korkonilkkuri ja biker-bootsit Vagabond 
Musta takki MasCara, värikäs villahuivi Missoni, värikäs takki Rochelle, villainen leo-huivi ?
Yhteensä tässä on 34 osaa, oranssit housut nakkasin joukkoon kuvaustilanteessa koska tajusin kuinka vähän siellä on alaosia ja koska ne sopii sinne, vaikka aiemmin olen käyttänyt niitä keväällä ja kesällä. Kaikki on kuitenkin nyt sellaisia joissa tunnen oloni kotoisaksi.

Täällä voisi olla valkoisen kauluspaidan mentävä aukko, toistaiseksi olen lainannut niitä puolisolta, koska en ole löytänyt mieleistä.

Valtaosa näistä vaatteista on ollut mulla kaapissa vuosikaudet (mm. nuo raitahousut 2000-luvun alkupuolelta) ja enimmäkseen hyvin vähällä käytöllä. Nyt kun muita vaihtoehtoja ei ole (paitsi ne rönttövaatteet joihin kallistun ehkä jopa ihan liian helposti...), jospa tilanne muuttuu.

Jää nähtäväksi...

perjantaina, heinäkuuta 12

Näin pudotin (viimein) ne viheliäiset 5 kg neljässä viikossa (ja kutistuin oikeista paikoista)

Lukkari: terveystieto, kotitalous, ruokatunti

Ensin vähän taustaa: En ole koskaan ollut niin sanotusti lihava - mutta vain koska olen aina ollut tosi hyvä laihduttamaan ja tiputtanut vuosien varrella hyvän matkaa päälle 100 kg elopainostani. Nämä viimeisimmät liikakiloni alkoivat kerääntyä vaihdevuosien alkamisen myötä sen jälkeen kun paino oli kiltisti pysynyt vuosia samoissa lukemissa ilman, että mun tarvitsi tehdä asialle yhtään mitään.

Kiitän siitä aikaa jolloin ns. karppasin, eli palautin ruokavaliooni luonnolliset rasvat jotka tervehdyttivät hormonitoimintani ja sitä kautta lopettivat jojoilun. Samalla onnistuin tekemään rauhan vaa’an kanssa, minkä jälkeen numerot eivät enää määritelleet mun ihmis- tai mitään muutakaan arvoa tai minäkuvaa.

Tällä viimeisellä kerralla kuitenkin isoksi ongelmaksi muodostui se, että mitkään housut eivät enää mahtuneet jalkaan, kun ympärysmittaa ja samalla sitä painoa oli enemmän kuin koskaan. Olin myös ensimmäistä kertaa ylittänyt virallisen ylipainon rajan (BMI), mikä osaltaan pahensi masennusta joka oli alkanut vaivata vuoden kestäneen unettomuuden seurauksena. (Eikä ainakaan laskenut tuolloin kohollaan ollutta verenpainetta.)

Jep, ne vaihdevuosioireet olivat aika rajuja. Lopulta tein sen mikä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, eli kävin hakemassa niihin lääkityksen (jonka olin pelännyt nostavan painoa - HAH!).

Kun tilanne alkoi noin muuten tasoittua (ja nukuin taas pidempään kuin kolme varttia kerrallaan), multa löytyi energiaa muuhunkin kuin hammaspesuun ja itsesäälissä rypemiseen.

Aloitin tammikuun alussa jälleen liikkumisen, jonka seurauksena vyötäröltä alkoi kadota senttejä. Siistin ruokavalioni, eli poistin siitä kaiken valkoisen (Tim Ferrisin 4 hour body diet - ohjeiden mukaisesti), sekä alkoholin, tasasin ruokarytmin ja helmikuussa vähensin myös hiilareita niin paljon kuin uskalsin.

Sidenote: Mulla on huonoja kokemuksia ketoosista - se vie multa yöunet, mikä oli viimeinen asia jota tässä kohtaa kaipasin.

Laskin lisäksi kaloreita, etten vahingossakaan sabotoi omia ponnistelujani syömällä liian suuria annoksia.

Näillä eväillä joilla ne edelliset 100 kiloa lähtivät ihan kiltisti - kolmessa ja puolessa kuukaudessa vaakalukema ei ollut vielä liikahtanut grammaakaan alaspäin, eikä niitä senttejäkään kadonnut vyötärön alapuolelta lainkaan.

Siis ollenkaan.

Kevät tuli ja housut kiristivät kuten ennenkin, vaikka se pelastusrengas olikin kadonnut. (Koko kevättä ei vaan pysty vetään toppahousuissa, eikä muissa päässyt edes kyykkyyn.) Sanalla sanoen vitutti.

Taktiikan muutos


Huhtikuun puolivälissä päätin pitää tauon, kerätä vähän voimia ja kehitellä uuden toimintasuunnitelman, sillä olin päättänyt päästä niistä ylikiloista jotka tekivät musta ylipainoisen eroon ennen kesää, mutta homma ei selvästikään toiminut. Silloin näin Facebookissa ilmoituksen 28 päivän “smoothie-haasteesta”, johon olin ottanut osaa pari vuotta aikaisemmin.

Koska olin laihislomalla jonka halusin jatkuvan pääsiäisen ja vapun yli, en edes harkinnut lähteväni siihen mukaan, mutta kävin kaivamassa ohjeet jostain koneeni uumenista ja ajattelin, että siitä saisin kyllä hyvän rungon. Aloin rakentaa suunnitelmaa, jonka noudattaminen starttaisi heti toukokuun toinen päivä. Se sattui olemaan torstai.

Ensimmäisen viikon aikana painoa tippui vajaa kilo, josta suurin osa oli "vappusiman ja munkkien" tuottamaa turvotusta. Seuraavalla viikolla tahti hidastui hetkeksi, mutta sitten alkoi oikeasti tapahtua ja pudotusta näkyi vaa’alla joka päivä. 

Neljän viikon saldoksi muodostui lopulta -4,7 kg, jonka jälkeen olin varsin lähellä sitä painoa, jossa olin ennen niin helposti pysynyt ja kaikki vanhat vaatteet mahtuivat päälle heittämällä.

Mitään "ennen"-kuvia musta ei toDellakaan ole, mutta nää
farkut hommasin viime joulukuussa jolloin ne mahtui mulle just.
Pyllystä ja reisistä on siis lähtenyt vähä enempi kun vyötäröltä,
mikä on pelkästään kiva asia.
(Kuva 16.7.)

Nyt jos noudatan samaa aikataulutusta, paino pysyy paikoillaan riippumatta siitä mitä syön - jos nyt en määrällisesti ala sitä kamalasti nostamaan vaan syön nälkääni. Jos aikataulu tai määrä kovasti muuttuu, kroppa sitoo helposti puoli kiloa lisää nestettä, joka katoaa seuraavana **pätkäpaastopäivänä.

(Koko kesäkuussa en varsinaisesti laihduttanut päivääkään.)

Vietettyämme juhannuksesta 10 päivää reissussa, jossa esim. alkoholia tuli nautittua joka päivä, söin vähän jotain jälkkäreitä ja vehnäleipää (joka sotki vatsan toiminnan) ja join siideriäkin, mutta mulla oli smoothien valmistusvälineet mukana - paino oli noussut vain sen saman puolisen kiloa.

Nyt reissun jälkeen päätin testata vielä muutaman viikon ajan, josko saisin sitä tippumaan tämän “löysäilyvaran” verran. Hyvältä näyttää toistaiseksi, sillä vaakalukema oli aamulla alimmillaan pariin kolmeen vuoteen, ja mahtuisin viimein taas vanhaan painoluokkaani alle kuuskolmoseen... (pudotusta yht. 5,1 kg).

Mitä sitten syön mun vaihdevuosidieetillä 

(Tätä voit kyllä halutessasi kokeilla vaikket ois just tässä iässä. Ruoka on hyvää ja terveellistä - lähes joka mittapuulla - ja sitä saa syödä riittävästi.)

Ensiksi kerrottakoon, että itse dieetin lisäksi tässä on ollut toisena isona tekijänä ns. **16/8 pätkäpaasto (intermittent fasting). Se tarkoittaa sitä, että olen paastonnut vuorokaudesta 16 h ja syönyt kaikki ateriat 8 tunnin aikaikkunassa (eating window) - käytännössä suunnilleen näin:

klo 13 smoothie, joka katkaisee paaston, klo 14:30 ja 15 välillä puuroa, myöhemmin välipalaksi hedelmää ja pähkinöitä, ja illallinen päätetään klo 21 mennessä, josta alkaa uusi paastojakso. (Tää aikataulu kuuluu siis sovittaa omaan päivärytmiinsä.) 
Aamulla voin juoda pari kuppia mustaa kahvia - ja juonkin. Vaihtoehtoisesti se voisi olla myös teetä tai yrttiteetä jos niistä tykkää - jotain kaloritonta kuitenkin, ettei paasto mee poikki. 

Syön siis melkolailla samanlaisen smoothien, lounaan ja välipalan joka päivä, toki vaihtelen raaka-aineita jonkun verran. Illallinen on aina ihan sellaista “normaalia ruokaa” - näiden rajoitusten puitteissa:

Ei gluteenia - Ei maitoa - Ei sokeria - Ei lisäaineita, makeutusaineita, väriaineita ym. keinotekoista ja prosessoitua - Ei soijaa (Eikä raakaa tomaattia koska olen sille allerginen. Siksi sitä ei löydy resepteistä.) 
Puhdas ruoka on hassu termi, mutta tää on niinku sitä.

Paitsi että joitakin poikkeuksia löytyy:
laitan salaatinkastikkeeseen hunajaa, kurkku- ja sipulimarinadeihin tulee vähän (kookos)sokeria, käytän paistamisessa kirkastettua voita ja jos teen pizzaa (ehkä kerran kuussa tai harvemmin) niin päällystän sen vuohenjuustoraasteella. (Vuustoraaste on vielä testaamatta koska sekin vaikuttaa aikasten prosessoidulta tuotteelta.)

Silloin tällöin ateriaan eksyy myös soijaa - ei kuitenkaan soijamaitoa, rouheita tms rankasti prosessoitua vaan ehkäpä loraus soijakastiketta sushin kera, pieni annos tempehiä tai muutama edamame-papu salaatin joukossa.

*Löysäilypäivinä olen rikkonut ehkä kaikkia noita rajoituksia. (Tästä lisää tuonnempana.)

Neljän Aineksen Smoothie: 

1) Hedelmää ja/tai marjoja (mulla useimmiten banaania ja ehkä pakastemansikkaa tai -mustikkaa) 2) Lehtivihanneksia (mitä tummempi vihreä sen parempi) - käytän valmiita salaattisekoituksia ja/tai pinaattia joita ostan isoissa pusseissa ja pakastan. 3) Chia-siemeniä pari rkl. Nämä tekee juomasta pureksittavaa ja lisää siihen kuituja. 4) Vettä.

Banaanin voi korvata kesäkurpitsalla, ja sekaan voi laittaa myös vaikka kurkkua, tuoreyrttejä, sitruunaa, inkivääriä, kurkumaa, kardemummaa tai kanelia. Älä kuitenkaan korvaa vettä kasvimaidoilla äläkä lisää muita siemeniä, proteiinijauheita tai avokadoa. Niillä sabotoi koko homman. 

Valmistus vie ehkä minuutin. Turpoaminen 5-10.


Smoothie pitää pureskella hyvin kuten muukin ruoka, niin se ei aiheuta vatsavaivoja.

Kaurapuuro


Keitän höyryttämättömistä hiutaleista (desi hiutaleita, puoli tl suolaa) puuron veteen ja lisään siihen lusikallisen maapähkinävoita ja usein myös pakastemarjoja. Joskus saatan laittaa joukkoon omenanlohkoja ja kanelia tai ehkä jopa kurkumaa ennen kypsennystä ja/tai ropsia päälle hiukan hampunsiemeniä. Vois panna myös banaania, mutta mulle piisaa se smoothien.

Valmistuu mikrossa kolmessa minuutissa.

Henkkoht tykkään muuten siis puurosta kuin hullu puurosta.

(Jos koet, että sulla on tarve lisäproteiinille, tää ois oikea hetki syödä se - vaikka munakkaan muodossa, kun ne pussiprodet osuu pääasiassa tohon prosessoitujen kategoriaan. Tietty jos hankit jotain laadukkaampaa niin ehkä sitten jauheetkin käy. Sama koskee muuten lisäravinteita, että vasta ruuan kanssa nekin - ei aamulla.)



Välipalaksi käy mikä tahansa hedelmä josta tykkäät, sekä järkevä määrä pähkinöitä/manteleita/siemeniä. Itse en ole niitä punninnut tai laskenut, koska tällä dieetillä en ylipäätään laske mitään tai punnitse kuin itseäni. Mulle järkevä on kourallinen, usein parikin. Mulla on kyllä pieni käsi.

(Myös välipalaan voi liittää sen lisäproteiininsa.)

Nyt kun on kesä, niin kirsikat on ihan parhaimmillaan, mutta vielä useemmin oon syönyt omenoita ja vesimelonia.

Illallinen

Tämä on meillä se päivän pääateria, jolloin syödään kunnon ruokaa. Täytän lautasesta ainakin puolet kasviksilla ja lisään maltilla hiilihydraatteja; perunaa (yksi iso tai pari pientä), riisiä (keitän kahdelle hengelle reilun desin raakaa, joka syödään melkolailla puoliksi), ja satunnaisesti gluteenitonta leipää tai -tortilloita. Pastana käytän palkokasveista tehtyjä ja zucchini-nuudeleita tai riisinuudeleita.

Kypsennän salaattiainekset ja kanat useimmiten höyryssä, samalla kun riisi kypsyy pohjalla. Lopputulos on mehukas ja maukas.

Annoskokoni on täysinäinen 16x16 cm Teema-vati.
(Olen siis kokoa 38, 163 cm pitkä ja 48-vuotias nainen.)

Tässä muutama esimerkki joiden valmistaminen vie alle puoli tuntia:

Tortillatäyte: paprikaa, sipulia, herkkusieniä, cajun-maustetta ja Elovena-murua tai kylmäsavulohta, lisäksi valmista Santa Maria Medium -tacokastiketta, tuoretta avocadoa ja salaattia. Tortilla on Old El Paso.

Tortillaletut menee huonoksi jos ei niitä syö, joten tässä se on täytetty salaatilla.
Kana on ollut jotain valmiiksi marinoitua punalappuista, joka täytti yllä mainitut ehdot.


Intialainen: höyrytettyä broileria ja sipulia, maissia, pinaattia, satay-maapähkinäkastiketta (reseptin saa halutessaan multa), riisiä.

Nourish bowl: cajun-maustettua kvinoaa, herkkusientä ja tempehiä, marinoitua punasipulia, salaattisekoitusta, sipulinvartta, paprikaa, kurkkua, avokadoa, bataattia ja nektariinia. Kuvien kaikissa salaateissa on ollut tuo alempana mainittu kastike jota syödään joka viikko ainakin kerran-pari.

Tää on semmonen Teeman syvä lautanen. Taisin muuten ottaa myös lisää näitä herkkuja!


Pastaa: mustapapupastaa, kesäkurpitsanuudeleita, kylmäsavulohta ja oliiviöljyä tai hummusta, ruohosipulia tai rucolaa, hiivahiutaleita

Salaatti: höyrytettyjä bataattikuutioita, paprikaa, kurkkua, sipulia, salaattisekoitusta, auringonkukansiemeniä, omenaa, vihreitä papuja, papuja tai broileria, sinappi-hunajakastiketta

Sinappi-hunaja-salaatinkastike - annos kahdelle: 

3 rkl oliiviöljyä, 1 rkl omenasiiderietikkaa, puoli tl hunajaa, puoli tl Dijon-sinappia, puoli tl suolaa, muutama kierros pippuria myllystä - laitetaan purkkiin ja ravistetaan voimakkaasti.

Valmiiksi sekoitettu salaatti säilyy jääkaapissa hyvänä muutaman päivän.

Tähän salaattiin käy kaikki kasvikset, joista osa kannattaa lisätä lämpiminä ja sekoittaa kastike valmiiksi joukkoon.
Tää käy lisäkkeeksi kaikelle, tai ateriana jos laittaa prodet joukkoon.

Burger:  50/50 mustapapu-jauhispihvi, salaattia, paprikaa, sipulirenkaita, mausteina ketsuppi, sriracha, majoneesi, mummonkurkut + lohkopottuja tai sämpylä

Thai Curry: sipulia, valkosipulia, bataattia, pinaattia, kikherneitä, kookosmaitoa, vihreää curry-tahnaa, (suolaa) - tääkin syödään riisin kera.

Sidenote: Meillä on viimein lisätty kasvisruokien osuutta merkittävästi (pääruokana 2-3x viikossa) ja ostan nykyisin tosiaan useimmat eläinproteiinit puna(tai kelta)laputettuina ekologisista syistä. 

Jälkikäteen on käynyt ilmi, että olen vahingossa tehnyt asioita oikein (löytyi tutkittuakin tietoa).


  • Esimerkiksi tuo smoothiejuttu (ei rasvaa, prodea ja hiilareita yhtä aikaa kun katkaiset paaston, koska vain hiilarit menee siitä käyttöön, muu varastoon) ja se, että olen pitänyt muutaman viikon välein vähän paussia enkä pätkäpaastoile joka päivä vaan välillä katkaisen paaston jo aamulla (kauramaitokahvilla). 
  • *Ekat 21 päivää kantsii mennä tiukalla linjalla, joten katso etukäteen kalenterista sellainen siivu. Sitten pitää löysäillä ainakin muutama päivä putkeen ja jatkaa sitten taas sitä tiukkaa linjaa jos pudotettavaa vielä riittää. 
  • Niissä alkuperäisissä haasteohjeissa oli kiellettyjen listalla alkoholi, mutta muutama lasi hyvää punkkua tai skumppaa viikossa ei ole mulla estänyt painonpudotusta. Yli 2 lasia illassa tosin tuo aamuyöhön kuumat aallot ja pilaa sillä yöunet, mikä sellaisenaan rajoittaa ylenmääräistä törpöttelyä tosi tehokkaasti. (Jos oot joskus ollut vuoden nukkumatta, tiedät ehkä mistä puhun kun sanon arvostavani kunnon yöunia.)
Muutama huomioitava asia jos meinaat kokeilla tätä
  • Joskus heräämisen jälkeen ennen ekaa ateriaa tulee luultavasti nälkä, mutta siitä ei tarvitse välittää jos se ei aiheuta kylmää hikeä, tärinää tai muita toiminnan lamaannuttavia oireita - silloin pitää syödä jotain nopeasti imeytyvää, vaikkapa banaani.
    Sinänsä näläntunne on ihmiselle ihan normaalia eikä vaadi panikointia tai sitä, että heti pitää saada ruokaa. Mä juon siinä kohtaa lasin vettä tai sen päivän toisen kahvikuppini ja keskityn johonkin muuhun. Kun omat varastot on käytössä, kiukkunälkä ei pääse vaivaamaan. (Ja se omien varavarastojen käyttöhän on tässä koko homman pointti.)
  • Liikunta kai suositeltais ajoitettavaksi tuohon paastoaikaan (tulosten maksimoimiseksi), mutta koska mä olen liikkunut iltapäivisin ja iltaisin, en tiedä omasta kokemuksesta miten vaikuttaa. 
  • Voi olla, että tuo 16 h tuntuu aluksi liian pitkältä paastoajalta, mutta sitten voi aloittaa vaikka 12 tunnista ja totutella pikkuhiljaa pidempään. 
  • Jos joskus kaipaat jotain “herkkuja”, niin tee itse välipalaksi jäädytetystä banaanista “nice creamia”, pieni annos poppareita tai lehtikaalisipsejä tai paahda uunissa maustettuja kikherneitä (reseptejä löytyy intterweebistä). Tai syö kourallinen-pari maissilastuja kun sulla on illallisaika. 
  • Muista, että voit nauttia(!) maltilla ihan mitä vaan sitten kun sulla on *löysäilypäiviä, ne “herkut” eivät kaupasta lopu ja kaupatkin on nykyisin aina auki. 
  • Jos kokeilet tällaista ruokavaliota, keskity siihen mitä kaikkea ihanaa valinnanvaraa sulla on sen sijaan mitä et saa syödä. (Mulle tää ajatus on tietty helppo sisäistää kun aina on ollut jotain ruokavammaa...) Ja vielä
  • Älä aloita maanantaina, sillä tilastollisesti maanantaina aloitetut dieetit todennäköisimmin epäonnistuu. 
Jos haluat valmiin kauppalistan, klikkaa tästä

Jos sulla tulee jotain kysyttävää, niin käy naputtelemassa se tonne Facebookiin sillä unohdan usein käydä tsekkaamassa kommentteja täältä blogista. Vastailen kyllä mielelläni!

(Ja jos kokeilet näitä ohjeita itse, tuu kertoon miten sujuu!)

torstaina, maaliskuuta 1

Talven kapselivaatekaappi

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka

Huomasin, ettei kukaan ole päivittänyt mun blogiani (noh, päiväkirjaa) pitkään pitkään aikaan, mutta kun inspiraatio iski niin olihan se toimittava. Eikun ikkunaverhoja auki, luonnonvaloa sisään ja nappaamaan kuvia (toivottavasti kohta) menneen talven hynttyistä.

Keväthän tässä alkaa kohta kolkutella ovia, mutta mulla ei ole suoranaista kiirettä uudistaa tätä kapselia joka on tällaisena tosi toimiva ja monipuolinen. Niin että sama kai sitten jos sen julkaisee nyt vasta, jos vaikka kutsuu sitä W/S-kapseliksi? (Winter/Spring)

Päällysvaatteiden osalta mikään ei ole viime talvesta muuttunut, eikä juuri asusteidenkaan. Yhdet karvasaappaat (Pomar, kelsivuoriset) ostin tuossa kun sattui kohdalle loistava tarjous. Ovat olleet sittemmin ahkerasti jalassa kun tuli tämä oikea talvi.

Niin ja lapaset neuloin ja huovutin. Viimeksi olen tehnyt lapasia ehkä joskus 80-luvulla.

Tässä näitä kuvia:

Gina Tricot -paitis (pellavaa) kesäkapselista, kukkapaita Lindex (viskoosia)
ja ruutupaita Primark (puuvillaflanelli) uusia hankintoja.
Näillä sai vähän raikastettua jokseenkin tylsää yleisilmettä.
Ikivanhat neuletakit Repeat (kashmir) ja Filippa K (villaa) alkavat vedellä viimeisiään.

Harmaat farkut Lindexin aletangosta (ihan parhaat!), chinot Esprit
(ostettu vuosi sitten kaverilta pois kuljeksimasta mutta nyt vasta käytössä - alle mahtuu villahousut <3),
oranssit housut tutut aiemmista kapseleista, HM
T-paidat turkoosi (merinoa) Rewoolution syyskapselista,
valkoinen ja tomaatinpunainen (pellavaa, uusia) HM
Kivalle printtipaidalle ois ehkä tilausta jos sellainen sattuisi tulemaan vastaan!

Sininen kashmirneule Jimmy Choo for HM, samasta puljusta myös harmaa merinoneule (uusi), harmaa ohut college sekä punainen trikoopaita. Keltainen ohut merinoneule Rewoolution on uusi sekin.  

Vielä muutama yhdistelmä:


Tässä on nyt todella monta uutta vaatetta (parista T-paidasta olemassa jopa kaksoiskappalekin kun kerran "halvalla sain"), mutta kaikki niistä ovat olleet todella onnistuneita ostoksia joten mitäpä siitä sitten.

Vastapainoksi "vanhat" alkaa sitten kyllä todella olla ikäloppuja - esim Jimmy Choo -yhteistyö taisi olla henkalla vuonna 2009... noh, kun ostaa miehelle paidan niin voi sen sitten itse pitää loppuun!

Olen nyt tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, ettei mun juhlavammat vaatteet kuulu kapseleihin vaan ovat tuolla käsillä ihan koska vaan tarvetta tulee. Toki näistäkin saa tarvittaessa ihan siistejä yhdistelmiä.

Nyt kun vuosi on pyörähtänyt niin seuraava proggis on se, että hankkiudun eroon lopuista niistä vaatteista joita en ole tänä aikana pitänyt lainkaan.

lauantaina, syyskuuta 16

Sininen, pinkki, vihreä, musta... mitä näitä nyt on

Lukkari: matematiikka, kotitalous

Äitini pyörähtäisi ehkä haudassaan tai vähintäänkin pöläyttäisi tuhkapilveä, sillä olen tällä viikolla mm. RENTOUTUNUT siivoamalla (puhumattakaan siitä, että mä kirjoitan näistä blogiin...).

Ja ostanut harkiten uusia siivousvälineitä (rättejä ja sieniä), koska kuulin niin hyvän nyrkkisäännön: "blue is for loo, pink is for sink". Sinisiä sieniä oli tosin hankalampi löytää, mutta pinkistä ois ollut tarjolla mm. ihmesientä. Siispä meillä on nyt sääntönä "pink is for sink ja muut värit käy vessan pesuun ja lattioille".

Värikoodaus on jatkoa roskien lajitteluun liittyvälle muistisäännöllemme; "musta on muovi, sininen on sekajäte".

Ollaan aikasemmin osteltu vaan halpismerkkien siivoussieniä, mutta täytyy sanoa, että näissä euron verran kalliimmissa on kyllä täysin erilainen tatsi - eli kannatti "investoida".

keskiviikkona, syyskuuta 6

Talvikengät - eiku sukat

Lukkari: matematiikka

Olen hehkuttanut näitä sukkia ennenkin, nimittäin Kangasalan sukkatehtaan alpakkasukka on se, jolla kaikista mun nahkakengistä saa talvikengät joilla tarkenee ainakin tonne -15C:een saakka. (Sitä kylmemmällä kelillä käytän kuitenkin aina karvasaapasta - mukavuus ennen kaikkea.)

Ostin miesten suurinta kokoa 46-48 - aikaisemmin mulla on ollut kokoa pienempää. Jalkani on 37.

Pesuohjeessa sanotaan käsinpesu, joten huovutan nämä pesukoneessa. Nyt olivat 60C:ssa pyyhkeiden kanssa ja lopputulos on täydellinen. Mahtuisi oikein hyvin vielä ainakin 39 jalkaan ja jos märkänä survoo niin varmaan suurempaankin.

Tästä eteenpäin pesen 40:ssa muun pyykin joukossa. Tiivistyy kyllä joka kerta vähän, mutta mitta palautuu kun pistää jalkaan.

Sukan suuaukko kannattaa muuten venyttää heti märkänä oikein reippaasti "repimällä".

Sukat voi siis toki huovuttaa myös käsin, vaikka suoraan omassa jalassa niin tulee varmasti oikea koko.

Mikä näistä tekee erityiset:

  • Jalalle pehmeämpää matskua ei ole olemassakaan - paitsi se karvasaapas.
  • Lämmittää myös kosteana, eli kumisaappaassa ehdoton. Justiin tuli testattua Johtajatulilla kun piti saada sekoite"villa"sukan jäljiltä varpaat uudelleen lämpimiksi. Vaikutus oli välitön.  
  • Ei ala haisemaan vaikka näitä pitäisi viikon putkeen (pidempää aikaa en ole käytännössä kokeillut.) Ei siis todellakaan tarvitse olla koko ajan pesemässä, eikä kannatakaan.
  • Ei ole "paksu" vaikka on huopaa. Vie kengässä kutakuinkin saman verran tilaa kuin villasekoitteinen urheilusukka.
  • Jalan kokoisena ei hierrä.
  • Materiaalissa on 15% keinokuitua lisäämässä kestävyyttä. Ja kyllä muuten kestävätkin - edellisen kerran olen näitä ostanut arviolta 6 vuotta sitten - en muista tarkkaan. Yhteensä neljällä parilla olen pärjännyt yli 10 talvea, enkä siis ole vuosiin käyttänyt talvisin muita sukkia ollenkaan. Näitä löytyy myös mustana!

Tässä vielä vertailun vuoksi konehuovutettu ja pesemätön sukka vierekkäin.


maanantaina, syyskuuta 4

Aika vaihtaa vaatekaapin sisältö - syyskapseli 2017

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka

Mun syyssuunnitelmiin kuuluu tällä kertaa käyttää kesämekkoa ja -toppia joiden värit ei kesällä käyneet yhteen mun muiden kesävaatteiden kanssa. Pari uutta hankintaa on myös tehty.

Tässäpä mun mix'n'match:


Vasemmalla: Turkoosi merino on uusi (Rewoolution). Ai-Van Mieletön!
Piti ottaa vasta talvella käyttöön mutta ei jaksa odotella sinne saakka!
Pellavainen T-paita löytyi varastosta (Cubus), punainen merino tuttu talvikapselista
Keskellä: valkoiset T-paidat vanhoja hankintoja Lindexiltä, keskellä jokeri eli
toistakymmentä vuotta vanha silkki-puuvillainen, käyttämättä jäänyt
Marimekko for HM josta lyhensin hihat.
Oikealla: merinotoppi (Lindex) talvikapselista, vaaleansininen pellavatoppi aletangosta (HM)
- piti odottaa ens kesää, mutta väri oli just nyt niin passeli tähän,
raidallinen on viskoosia (Lindex)
Vasemmalla: Tummempi ruutupaita kirpparilta, Fjällräven talvesta tuttu.
Keskellä: raidallinen kashmir-neule heräteostettu kesällä 2010 Ranskasta. Laatu kestää!
Talvesta tuttu Stella McCartney for HM, savunsininen ylisuuri viskoosineule on uusi (Lindexin alesta)
Oikealla: Merino vanha tuttu (Lindex), puuvillainen raitapaita vanha sekin (HM),
pellavaneuleen (Cubus) kaivoin varastosta takaisin käyttöön    
Vasemmalla: Cargot ikivanhat (Lindex), oranssit pillit on upouudet (HM), farkut talvesta tutut (Nudie)
Keskellä: Rakas kesämekko niin ikään Ranskan reissusta 2010 - kaipaa vielä kaverikseen sukkahousuja,
kukkamekko talvikapselista (ei merkkiä)
Oikealla: trenssi (Filippa K) löytynyt kirppikseltä muutamalla eurolla, blazer HM, nahka-bomber Seppälä
  

Vasemmalla: harmaa lampaanvillatakki vetelee viimeisiään (Filippa K), tuttu kashmir-villainen (Repeat),
merino löytyi varaston perukoilta sekin (Cubus)
Keskellä: leohuivi puuvillaa (Zara) on uusi ja rakkautta ensi silmäyksellä,
ruskea kashmir-huivi palvellut jo 15 vuotta,
vaalea villahuivi kuului kesäkapseliin,
jos tulee kylmä niin talvikapselin Missonin villahuivilla tarkenee
Oikealla: Uusia kenkiä en ole ostellut vuosiin. Kävelykengät ja korolliset Vagabond,
nilkkureiden merkki on kulunut pois
Nyt on siis mistä valita: ruutua, raitaa, kukkaa ja länttejä eikä väreistä tule pulaa! Saa nähdä mistä tulee suosikkeja ja mitkä tällä kertaa jää kaapin täytteeksi...

Päästin vaaleet piukat farkut huilivuoroon, samoin oranssit housuni kun vastaan tuli nuo piukat oranssit. Vaihtelu virkistää - mietin asiaa sit taas talvella uudelleen.

Tuossa on odottamassa yksi käytöstä poistettu villapaita sitä että ompelen siitä itselleni pipon. Sitten saa syksy mun puolestani tulla (ei tosin oo silti kiire - varvastossut on yhä käden ulottuvilla ja osa kesävaatteista pakkaamatta pois...)