Alakulo

Lukkari: psykologia, terveystieto

Osan mielestä syksy on paras vuodenaika ja sitten on meitä, joille se on pelkkää alakuloa ja motivaatiopulaa. Eräs ystävä toivoi neuvoja, että miten tästä selviäisi ja minä ainakin yritin:

mulla on tällä hetkellä aika paljon asioita jotka ei mee ihan putkeen ja välillä on kyllä aika voimaton olo. Tuo pimeys ei auta muuten sitten pätkääkään, eikä se ajatus, että tarvis siirtää treenit parvekkeelta eteiseen. Ottaa vahvasti päähän se magnesiumin tuottama sotku jo valmiiksi... 

Sitten mietin, että miten se ainakaan parantaa
tilannetta jos nyt heitän kaiken ihan lekkeriksi?
(Joka siis mun kohdallani tarkoittaa vaikkapa paljon suklaata ja punaviiniä ja sohvaa ja huonoja teeveeohjelmia.)

Nämä fiilistilat tulee ja menee, ne on ennenkin menneet eikä ole yhtään syytä uskoa etteikö menis nytkin. Mulle kuitenkin sitten tuo treeni on sellainen kiinteä osa viikkoa, että ihan sama mitä muuta työstettävää siihen ympärille kertyy niin mulla on tiedossa se x-aika viikosta jolloin ei tarvi miettiä yhtään mitään muuta kuin hengitystä. Se on mun meditaationi se.

Aikoinaan kun asiat oli oikeesti todella huonosti ja olin juuri tutustunut Puolisooni niin hän sanoi mulle, että jätä ne murheet tohon rappukäytävään kun tulet sisään. Otat siitä sitten aamulla mukaan, ei niitä kukaan yöllä varasta. Ja jos vie niin anna viedä. 

Mä nukuin siellä aina tosi hyvin tuon neuvon avulla (toisin kuin silloisessa omassa kämpässä). Murheilla on siis toki paikkansa, mutta se ei edellenkään ole esimerkiksi mun treenisalissa.