Onni on tyylittömyys!

Lukkari: taito- ja taideaineet

Tässä näitä tavallisuusperjantairytkyjä ties monettako kertaa. Kaikki on jo nähty.
Farkut on pari vuotta sitten kirpparilta löytyneet Marc Jacobsit joissa on musta aika hauska tuo tikkaus ja joihin mahtuu paksut villaiset urheilukalsarit alle. Muistelen kaiholla toppafarkkuja joita mulla oli lapsena. Oliko kellään muulla niitä? Miksei semmosia tehdä aikuisille?
Kerran rupesin ompeleen fleece-vuorattuja satiinihousuja itelleni mutta se proggis jäi kesken. No, ne ois olleet kirkkaan oranssit, ettei ehkä ihan toimistokamaa tässä vaiheessa...

Ulkona pukeudun edelleen vaan tähän ikivanhaan makuupussiini, eli Zaran alesta (arviolta) vuonna 2004 ostettuun untsikkaan, joka maksoi tuolloin seitsemänkymppiä. Pesetän sen kolmellakympillä vuosittain ja hyvin porskuttaa. En VOI käsittää ihmisiä jotka talvesta toiseen valittaa palelemista mutta eivät VOI hommata sään mukaisia kledjuja esim. tyyliseikkojen vuoksi (jep, tiedätte ketä tarkoitan...). Onni on olla kaikin puolin niin tyylitön, että on varaa käyttää riittävän lämpimiä vaatteita! Sisältää tietysti nämä sämpyläkengät joissa ei edelleenkään ole niitä sukkia.

Minä se puolestani valitan täällä ties monettako kertaa, että kaipaisin jotain tyylillistä inspiksentynkää ja sitä hirveetä reipastuskohtausta, jolloin lyhentäisin ja korjaisin kaikki ompelukaapissa odottavat kohteet. Kuten tuossa männäviikolla mainitsin, en ole juuri käynyt vaateostostoksilla. Tai olen. Ja hankkinut juoksulenkkarit, verkkarit, hupparin ja collarin... ja sen jälkeen asunut niissä aina työajan ulkopuolella. Hajaantukaa, niissäkään ei ole mitään nähtävää.

Jos nyt nämä pakkaset hellittäis ja/tai saisin niitä vaatteita sieltä korjauskaapista käyttöön, voisin alkaa haaveilla vihreistä ja keltaisista paidoista... eikö se nyt ollut niin, että niitä värejä saattaisi jopa löytyä?