Lukkari: matematiikka, kemia, terveystieto
On olemassa tapoja joista ei millään meinaa päästä eroon, ei vaikka asia on blogissakin julkistettu jo pariin kertaan aiemmin. En silti ole vielä luovuttanut, uskon nimittäin, että tästä kynsinauhojen järsimisestä ja repimisestä VOI päästä eroon.
Paljon hankalampi homma kyllä kun vaikka tupakoinnin lopetus, koska nämä sormet kulkee tässä koko ajan mukana. Ei siis tarvi asiakseen lähteä nyppimään sormiaan tai hakea kaupasta täydennystä varastoihin...
Nyt inspis lähti siitä, kun kuuntelin Leo Babautan Zen Habits podcastin jossa puhuttiin tapojen muuttamisesta. Listani kohta 5 kopsahti siitä oikein erityisesti, sen sijaan "aloita pienesti" ei tässä tapauksessa oikein toimi, ellei ajattele, että "päivä kerrallaan" on sitä.
Mitä sitten teen toisin parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen?
1. Asian tiedostaminen
Olen aiemmin saattanut kuoria puolet peukalosta huomaamatta ja ohimennen vaikka lukiessani kirjaa. Sen jälkeen tulee sellainen "ihan sama" -fiilis jonka esim. syömishäiriöisetkin hyvin tunnistaa. Että sama kai se tässä konkurssissa jos rapsuttelen nämä loputkin. Paranevat sitten samassa tahdissa...
Tällä kertaa olen mm. joutunut istumaan käsien päällä ja tunkemaan niitä niin syvälle taskuihin, ettei nyppiminen vahingossakaan onnistu. Mutta nyt tajusin missä mennään, enkä enää aloita sitä epähuomiossa.
2. Arviointi
Tiedostan myös sen, miksi haluan tästä tavasta eroon, mitkä ovat positiiviset puolet (juuri nyt en muista yhtään) ja mitkä negatiiviset (esim. kramppaavat kämmenlihakset), sekä sen miksen aiemmin ole onnistunut.
Kuukausi tai pari on mennyt ennenkin ihan jees, mutta johonkin se on aina kaatunut. Yksi syy on ollut se, että mulla kaikenlaisten ihovaurioiden paranemistahti on keskimääräistä ripeämpi, mikä johtaa siihen, että iho myös paksuuntuu kovin helposti. Päivittäiset hoitotoimenpiteet näyttävät kyllä nyt ehkäisevän sitä ongelmaa.
Kokeilin siis 2011 justiin tähän samaan aikaan vuodesta myös hypnoosia joka oli vähän kuten laihdutuksen ihmepillerit, eli tulos ei ollutkaan pysyvä. Selvästi siis oikotietä onneen ei ole vaan on mentävä päivä kerrallaan.
3. Toimintasuunnitelma
Mulla on pari vaihtoehtoista hoitotoimenpidettä jos huomaan houkuttelevan kovettuman. Toinen on sen viilaaminen pois ja toinen on kynsinauhaöljyn käyttö. Käsien päällä istuminen tapahtui autossa kun kumpaakaan näistä ei ollut saatavilla.
Vanha suosikkini kynsisakset ovat likipitäen käyttökiellossa, joski peukaloon tulee edelleen välillä tikkuja joihin ei muu tepsi. Mulle on sanottu tuhat ja sata kertaa, etten saa leikata kynsinauhojani ja sitä en siis nyt myöskään tee.
Löysin Kicksistä Scratch Nail Food -öljyn joka ei sisällä alkoholia lainkaan. Se koostuu pelkästään luonnonöljyistä, toisin kuin aiemmin käyttämäni Mavala tai O.P.I. Niissä on nimittäin sellainen huono puoli, että ensin toimivat oikein hyvin, mutta noin viikon-parin päästä kynsinauhat alkavat kuivua pahemmin jos lisään niitä. Tässä pullossa on pipettikorkki, joten annostelijan ei tarvitse olla kosketuksissa ihoon eikä pulloon mene pöpöjä, -> alkoholia ei tarvita.
Ensimmäisillä käyttökerroilla tuntui, ettei tästä ole mitään iloa koska hulahtaa suoraan ihoon, eikä jätä sellaista liukuvaa pintaa kuten silikonia sisältävät petrokemian tuotteet. 3 viikon jälkeen käyttö tuntuu edelleen samalta. Kynsinauhat ovat kuitenkin pehmeät, ne eivät ole paksuuntuneet erityisemmin, ne pysyvät pääsääntöisesti irti kynnestä eivätkä edes työnnä tikkuja lainkaan samaan malliin kuin aikaisemmin.
Lakkailemaan en nyt uskalla ryhtyä ettei tarvitse pelata kuivattavien poistoaineiden kanssa.
4. Päiväkirja
Pistän viikottain ylös missä mennään, eli onko tullut lipsumisia (toistaiseksi ei ole) ja jos tuleekin niin laitan ylös missä tilanteessa ja mistä se johtui, että osaan seuraavalla kerralla varautua.
5. All in
Tein itselleni selväksi, että epäonnistuminen ei nyt ole vaihtoehto. Olen kertonut asiasta kaikille ja nyt vielä täällä blogissakin, eli koittanut kerätä itselleni kannustavaa tukijoukkoa.
Ennen mua on häirinnyt suunnattomasti kun puoliso on huomautellut asiasta, mutta ei enää. Nyt se on todellakin suotavaa mainita tai vaikka potkaista jos joku näkee!
5 viikkoa takana nyt ja ovat kestäneet kynsien leikkaamiseen liittyvän liotuksen, pari kirjaa, sekä useemman elokuvankin jo. Tästä on hyvä jatkaa!
