Joulu

Lukkari: maantiede, matematiikka, kuvataide, ruokatunti, jatko-opinnot

Vuoden viimeinen päivä ja vika päiväkirjamerkintä. Onhan se joulumatka sentään dokumentoitava tännekin. Facebookissa näitä kuvia on jo nähty pitkin viime viikkoa.

Oltiin siis Tarifassa Espanjassa, lähellä Marbellaa, Euroopan eteläisimmässä kärjessä. Reissun tarkoitus oli sama kuin viime jouluna, eli löytää inhimilliset tuuliolosuhteet leijailuharrastusta varten. Muutamana päivänä keli olikin hieno, mutta vastapainoksi saatiin sitten vettäkin oikein tuutin täydeltä kun Brittein saarilla hengannut myrsky matkasi Atlantin rannikkoa alaspäin. 

Meillä oli kahdestaan käytössä Casa Luna -niminen kämppä, joka olisi ollut tosi kiva jos olis ollut kesä. Nyt siellä oli lähinnä kylmää ja kosteaa eikä ulkoterasseistakaan oikein voinut nauttia.
Mulla oli matkassa yksi kuula, mutta selkä irtisanoi yhteistyön jo ekana päivänä eikä treenistä tullut mitään. Taisi olla suivaantunut edellisen viikonlopun kuulaleirillä Virossa.

Kultakala-akvaario keittiön seinässä

Tuli kylvettyäkin kertaalleen

Tupakeittiö oli tosi suuri

Asunnon keskellä oli katosta avointa tilaa. Sateelta se peitettiin hupulla.

Meidän makkari ylimmässä kerroksessa

Huoneen parveke

Yhtenä päivänä huristelimme Gibraltarille, joka on brittiläistä maaperää. Tarjolla ois ollut mm. villejä apinoita (euroopan ainoa populaatio), mutta me vaan poikettiin saarella pikaisesti ja käytiin syömässä Ivy-nimisessä kuppilassa, jossa ruokaa sai odotella ensin kolme varttia (ravintola oli tyhjä!) ja kun se lopulta tuli, se ei maistunut millekään ja kaiken kukkuraksi annoksen omenasiivuihin oli jätetty vielä tarratkin kiinni. Laskussa tätä söhläämistä ei hyvitetty kyllä mitenkään. Meidän kaikki parkkiaika meni tuohon odotteluun, joten jäi enemmät maisematkin katselematta. Eksotiikkaa oli toki siinä, että saarelle kuljetaan lentokentän poikki. Harvemmin sitä tulee kiitoradalla kuljeskeltua!

Keskellä kiitorataa

Meiltä yritettiin autojonossa huijata joku ihme parinkympin sisäänpääsymaksu tuonne saarelle. Sellaisia ei siis peritä, jos joskus satutte menemään ja joku koputtelee auton ikkunaan ja kyselee! 

Tarifa on pieni paikka joka elää surffaajista. Kesällä ranta saattaa olla tupaten täynnä. Olen kuullut, että siellä voi olla jopa 1500 leijaa yhtä aikaa, toki rannan pituuskin on kymmenisen kilometriä. Nyt kun ei ollut sesonki päällä siellä oli lähinnä saksalaisia karavaanareita ja pikaisesti arvioituna parhaimmillaan noin 150 leijaa.

Välillä tuulee välillä ei.

Instagram on ihQ!

Myrskyn jälkeen ranta oli siirtynyt parkkikselle

Puolet kaupoista ja ravintoloista oli kiinni, mutta onneksi kuitenkin pari tosi kivaa paikkaa pitää ovet auki talvellakin. Vaca Loca (Gary's place) sijaitsi kulman takana ja tarjoilee avotulella grillattuja annoksia vuoden jokaisena päivänä. Siellä me käytiin kolmesti, ja Puoliso maistoi niin sisäfileen, entrecoten kuin lammastakin. Itse söin listan molemmat kanat (kasvistakin ois löytynyt!). Toinen paikka jossa käytiin muutaman kerran lounaalla oli Surla joka sijaitsee lähellä rantaa. Ravunpyrstösalaatti ja wrapit oli loistavia!

Tässä vähän kuvakavalkadia ruuista, osa ihan "kotikeittiön" tuotoksia.

Siitä se paistaminen lähtee

Kanaa ja herkkusieniä

Surlan salaatti

Marbellassa poikettiin lounaalla. Näissä kavereissa oli musteet sisällä. Aika villi fiilis kun pärähtivät lautaselle!

Rapuja vitosen kilo

Pääruuaksi kultaotsa-ahventa, niin ikään vitosen kilo

Munakasta myrskyssä

Eco Centerin pizzat

Tuoreita mereneläviä

Lounasta kattoparvekkeella

Laatuviinejä 2,50/lasi

Rape tässä moi... (kauppaan jäi tämä merikrotti kun ei mahtunut pannuun... heh...)

Ei ostettu rapujakaan. Mutta kyllä mä vielä joskus!

Ranta tuulettomana päivänä

....ja myrskyn jäljiltä

Mitä shoppailuun tulee, ostaa täräytin repun jollaista olen katsellut jo vaikka kuinka pitkään. Merkki on Rip Curl ja siinä on siis myös pyörät alla.

Tässä vielä pari kuvaa Dakar Challenge -karavaanista joka sattui poikkeamaan vanhan kaupungin torilla.

Taustalla Marokko

Marraskuu

Lukkari: maantiede, kuvataide

Marraskuun kohdalla näkyi ensin olevan musta aukko, mutta kun aloin kaivella kuva-arkistoa niin olihan siellä jotain kivaakin. Alkukuusta poikkesin kummitytön synttäreillä Turussa ja samalla tuli vahingossa testattua Onnibussia. Hyvin toimi ja kymppi oli kyllä todella inhimillinen hinta matkasta!

Luonnollisesti Turun retkeen sisältyi myös lenkkeilyä karvaturvan kanssa. Tässä lenkkireitin varrella majailleet vuohet.

Ostin myös lukulasit. Näönkorjausleikkauksesta huolimatta ikänäkö alkaa vaivata enkä enää näe hämärässä oikein mitään tekstiä. Kuulemma reseptiä varten pitää käydä oikein silmälääkärillä, optikko ei voi laseja kirjoittaa kun on silmät leikattu, mutta apteekissa eivät reseptejä kyselleet. Näillä mennään siis.

Kirjankin ostin kun taas näkee lukea sängyssä: Total Recall by Arnold Schwartzenegger. Mielenkiintoinen opus oli! Piti se säästää lomareissulle, mutten malttanut...

Kuun loppupuolella poikkesin Nummelassa katsomassa kun mun valmennettavat nosti, kaikki neljä samassa LC-salikisassa. Kuvat on jopa poikkeuksellisen surkeita joten ei nyt tällätä niitä tänne. Itse suoritus oli sitten kyllä tosi mallikasta!

Ricky Tick Big Band Julkinen Sana

Lukkari: musiikki

Löysin lentokoneessa istuessani jostain lehdestä mainoksen, että vuoden musiikkiteko big band & rap -combo esiintyy Espoon Tapiolassa. Puolisoa ei tarvinnut kauaa maanitella mukaan!

Hattuhyllyltä saa näin laadukasta pikselimössöä aikaan, heh. 
Myös akustiikassa oli vähän toivomisen varaa, mutta musa oli kyllä täyttä tavaraa!


Ostin muuten itselleni bändipaidankin, taitaa olla ensimmäinen sitten 80-luvun loppupuolen :D

MM-Zagreb

Lukkari: liikunta, maantiede, kielet, historia, yhteiskuntaoppi, ruokatunti, jatko-opinnot

Kävin pokkaamassa toisen MM-kullan Zagrebista männäviikonloppuna. Raskaahko reissu kesti kolmisen vuorokautta vaikka olin vain 2 yötä poissa.

Keikka vei viidelle lentokentälle, joista Frankfurt oli piristävä poikkeus: yleensä lentokentillä, sekä Saksassa kaikkialla ruoka on aika surkeaa, mutta nyt sain eteeni vallan maukkaan munakkaan. Jouduin siinä lähdön päihin tiputtelmaan muutaman kilon painoa kun alkoi painoluokan yläraja uhkaavasti lähestyä (63 kg). Lähtiessä kuitenkin vaaka näytti vain 60,2 kg, joten uskalsin jopa syödä menomatkalla, vaikka olin illalla menossa puntarille.

Tämän reissu jälkeen on selvää, että on muutama matkatavara jota ilman en enää lähde lentoreissuun: mp3-soitin, suklaalevy, sekä kynä jolla voi täyttää sudokuja!  

Vastaanotto Munchenin lentokentällä....

Itse kaupunkia en ehtinyt juurikaan nähdä, mutta se mitä näin näytti itähelsinkiläiseltä lähiöltä. Hotelli oli hinta-laatusuhteeltaan loistava Arcotel, joka sijaitsee lähellä rautatie- ja linja-autoasemaa, jolle lentokenttäbussi ajaa. 

Näkymä hotellin ovelta

Itse kisajärjestelyt olivat vielä Itä-Helsinkiäkin idempää: hallissa ei ollut ilmanvaihtoa lainkaan, tiedotus ei toiminut ja meitä vetskuja kohdeltiin kuin D-luokan kansalaisia. Aikataulujen kanssa ei ollut niin nokon nuukaa, mikä vaikutti omaan suoritukseen aikalailla. Iltapäivän-neljän nostovuoro kun siirtyi siinä päivän mittaan niin, että nostin ysiltä illalla Suomen aikaa.

Voitin siis oman sarjani, mutta jäin tavoitteesta viitisenkymmentä toistoa, joka on aika paljon kun sen piti olla aika helposti tehtävissä treenien perusteella. No, joukkuekaverini Markku tuumi, että arvokisoista haetaan mitaleita ja salikisoista tuloksia, joten sovitaan sitten niin.

Sunnuntaina lähdin vasta iltapäivästä kotiin, ja kävin tekemässä lyhyen kävelylenkin siinä rautatieaseman nurkilla. Harmaasta ja pilvisestä päivästä ei kuvia montaa ole. Lauantaina sentään paistoi aurinko ja sai vielä pitää varvastossuja! 

Jotain tuttua tuossa tekstissä on....

Lisää Kesää (ettei unohdu kun meni taas niin nopeesti ohi)

Lukkari: maantiede, kielet, yhteiskuntaoppi, matematiikka, kuvataide, terveystieto, hyppytunti, ruokatunti

Tänään sentään aurinko paistaa, mutta koska pimeetä tulee jos seiskalta, on pakko olla ns. syksy.
Löysin muutaman kesäkuvan jotka on unohtuneet täältä virtuaalimuistikirjasta. Korjataan tilanne:

Evia + Lefkada/ Kreikka tarjosi. Järjestys satunnainen.

Lefkadassa hotellin ranta

Lefkasdassa jalat purkissa. Tuo kutittaa!

Mun perusruokaa, kalaa jollain tavalla paistettuna.
Yleensä kreikkalaisen salaatin kanssa. Ne tomaatit on jotain ihan muuta!

Siitä valitsemaan sopivaa evästä.

Satunnaisräpsy Lefkadasta.

Ks. edellä.

Melissat. Rakkautta ensi silmäyksellä!

Nätti maisema ja käsin kirjoitettu menu.

Näitä purkkeja mä en tajua lainkaan.

Oho. Tämmönen.

Punkulle maistuva punkku. Olikin sitten melkolailla ainoo. Tarjolla on lähinnä "viiniä" kierrätysmuovipullosta.

Kevyessä ja ilmavassa sisutuksessa...

...annoksesta riittäisi viikoksi syötävää. Jotenkin en odottanut näkeväni tällaista tässä ympäristössä.
Annos oli valtava mutta mauton....

...joten jätettiin vierailu yhteen ja käytiin sen sijaan muutama kerta naapurikuppilassa ja
syötiin niiden oikein hyvää ruokaa. Tässä chicken satay. Paikan nimi MAM, sijainti Vasiliki, Evia.

Lätkää

Lukkari: hyppytunti, ruokatunti

Elämäni toinen lätkämatsi (kauden avaus joku aika sitten): Blues-TPS.
Postauksen arvoinen, ehdottomasti. (Blues voitti.)

1. Hallissa on pari asiaa joita ei telkkarista saa: pahanmakuinen texmex-juustokastike sekä mailojen kolina jäällä. 
2. Huiskatytöt on ihania! Ne osaa sata erilaista koreografiaa!
3. Bluesin kakkosveska (vai kolmos?) näyttää ihan Suomi-Filmin tähdeltä. (Kaapo Kähkönen)
4. #valitsesininen ja voit voittaa hienoja palkintoja (akryylikaulahuivin?)

2 viikkoa MM-kisoihin

Lukkari: liikunta, kuvataide

Tempasin kevyen oloisesti omat enkat kahdeksassa minuutissa parvekkeella. Se tietää tosi hyvää MM-kisoja ajatellen. Ne on Kroatian Zagrebissa 2 viikon päästä.