Kävin pokkaamassa toisen MM-kullan Zagrebista männäviikonloppuna. Raskaahko reissu kesti kolmisen vuorokautta vaikka olin vain 2 yötä poissa.
Keikka vei viidelle lentokentälle, joista Frankfurt oli piristävä poikkeus: yleensä lentokentillä, sekä Saksassa kaikkialla ruoka on aika surkeaa, mutta nyt sain eteeni vallan maukkaan munakkaan. Jouduin siinä lähdön päihin tiputtelmaan muutaman kilon painoa kun alkoi painoluokan yläraja uhkaavasti lähestyä (63 kg). Lähtiessä kuitenkin vaaka näytti vain 60,2 kg, joten uskalsin jopa syödä menomatkalla, vaikka olin illalla menossa puntarille.
Tämän reissu jälkeen on selvää, että on muutama matkatavara jota ilman en enää lähde lentoreissuun: mp3-soitin, suklaalevy, sekä kynä jolla voi täyttää sudokuja!
 |
| Vastaanotto Munchenin lentokentällä.... |
Itse kaupunkia en ehtinyt juurikaan nähdä, mutta se mitä näin näytti itähelsinkiläiseltä lähiöltä. Hotelli oli hinta-laatusuhteeltaan loistava Arcotel, joka sijaitsee lähellä rautatie- ja linja-autoasemaa, jolle lentokenttäbussi ajaa.
 |
| Näkymä hotellin ovelta |
Itse kisajärjestelyt olivat vielä Itä-Helsinkiäkin idempää: hallissa ei ollut ilmanvaihtoa lainkaan, tiedotus ei toiminut ja meitä vetskuja kohdeltiin kuin D-luokan kansalaisia. Aikataulujen kanssa ei ollut niin nokon nuukaa, mikä vaikutti omaan suoritukseen aikalailla. Iltapäivän-neljän nostovuoro kun siirtyi siinä päivän mittaan niin, että nostin ysiltä illalla Suomen aikaa.
Voitin siis oman sarjani, mutta jäin tavoitteesta viitisenkymmentä toistoa, joka on aika paljon kun sen piti olla aika helposti tehtävissä treenien perusteella. No, joukkuekaverini Markku tuumi, että arvokisoista haetaan mitaleita ja salikisoista tuloksia, joten sovitaan sitten niin.
Sunnuntaina lähdin vasta iltapäivästä kotiin, ja kävin tekemässä lyhyen kävelylenkin siinä rautatieaseman nurkilla. Harmaasta ja pilvisestä päivästä ei kuvia montaa ole. Lauantaina sentään paistoi aurinko ja sai vielä pitää varvastossuja!
 |
| Jotain tuttua tuossa tekstissä on.... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti