Olen joskus maininnut blogissa mystisestä suusairaudestani, joka paukkasi päälle jouluna 2015. Sitä on siis nyt podettu puolitoista vuotta ja rapiat, ja voin ilokseni todeta paranemisen olevan vauhdissa.
Hitaassa tosin. #kärsimätön
Kirjoittelen aiheesta tänne, jotta jos joku tunnistaa oireet itsellään niin voisi ehkä aloittaa nämä mun käyttämät hoitotoimenpiteet vähän nopeemmin kuin minä. En kylläkään takaa että ne auttaisivat. Sori.
Mitä siis on tapahtunut tähän mennessä on seuraavaa:
Jouluna reissussa (Fuerteventura) alkoi suussa tuntua siltä kuin siellä olisi hiekkaa. Oltiin toki paljon myös rannalla, joten olin vähän, että oisko tuulen vika tai joku. Sairastuin myös poskiontelotulehdukseen, joten sekin hämäsi tilanteessa aikalailla.
No, eipä sitä hiekantunnetta kauaa jatkunut, sillä seuraavaksi alkoivat suun limakalvot mennä rikki. Kaikkialta hampaitten takaa - ei siis edestä ikenistä tai huulista tai muualtakaan. Mutta nielusta kyllä, mikä hissukseen alkoi aiheuttaa nielemisvaikeuksia, suun kuivumista sekunneissa rutikuivaksi mikä johti hengitysvaikeuksiin - ynnä muuta yhtä ärsyttävää.
Jouduin siis vaihtamaan mm. vahvat punaviinit todella keveisiin sekä valkkareihin, koska "jämähtivät kiinni" kurkkuun ja kieleen.
Kielen reunuksiin ilmestyi molemmille puolille juoste joka jäi herkästi hampaitten väliin.
Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mulla oli pitkin syksyä ollut ylivilkas syljen eritys, mikä saattaisi jotenkin liittyä tähän.
Kävin lääkärissä.
"Ei ole syöpä. Menee varmaan itsekseen ohi."
(Ja kuudenkympin lasku.)
Rupesin lukemaan suurennuslasilla tuoteselosteita gluteenin takia jota olin vältellyt jo jonkun aikaa muutenkin: Oho - Maissihiutaleet ei ole gluteenittomia. Eikä Sol-olut.
Eikä ilmeisesti gluteeniton olutkaan ole, koska suuhun sattui niin vietävästi kun sitä joi pullollisen. Joku ruoka jossa oli hiivauutetta teki saman.
Voisko siis olla hiivaan liittyvä ongelma?
Kävin erikoishammaslääkärillä joka otatti kielestä jonkun pintasolunäytteen, haukkui hammaskivet, kuvautti hampaat ja oli sitä mieltä, että viisaudenhammas pitäis poistaa. Kun aika oli loppumassa, kysyin, että miten noista kolmesta mikään liittyi tähän ihottumaan.
"No, eipä kyllä liitykään. Varataan sulle täältä kirurgilta aika koepalan ottoon. Käykö ylihuomenna?"
Ja kassan kautta kiitos: 180 euron lasku. Ei mistään.
Seuraavana päivänä peruin kirurgin, jonka lasku ois ollut "jotain kahenpuolenkolmensadan välillä" ja sanoin, että odottelen ensin ne yhdet koetulokset kun ei tässä nyt ole satasia heiteltäväksi sinne tänne umpimähkään.
Erikoishammaslääkäri soitti seuraavalla viikolla tuloksista ja kerroin hänellekin tämän. (Tuloksissa ei näkynyt mitään poikkeavaa - suussa vaan.)
Siitä hetkestä Erikoishammaslääkäri alkoi toden teolla tehdä töitä saadakseen mun suuni kuntoon, että kaikki mahdolliset propsit hänelle! Testasi lääkettä joka teki suusta niin emäksisen ja liukkaan, että hyvä kun kieli pysyi enää suussa. Soitteli ja kyseli kuulumisia.
Kävin terveyskeskuslääkärissä testauttamassa keliakiaa. Verestä sitä ei ainakaan näkynyt. Pyysin ja sain testattavaksi sienilääkkeen. Erikoishammaslääkäri kirjoitti sitä lisää, sillä hoitoaika oli kuulemma aivan liian lyhyt.
Erikoishammaslääkäri soitteli kutakuinkin kerran viikossa koko kevään ajan ja kyseli missä mennään. Kovin vähän oli kerrottavaa. Sienilääkettä popsin huhtikuusta heinäkuulle. Lopetin sen kun tultiin reissusta, sillä pulloa ois pitänyt säilyttää viileässä jos se on auki yli 2 viikkoa. Meillä se pyöri pari viikkoa enimmäkseen helteisessä autossa.
Syksyllä menin hammaskiven poistoon samalle hammaslääkäriasemalle. Erikoishammaslääkäri tuli kesken kaiken katsomaan miltä suu näyttää: "pikkusen tämä punottaa, mutta jos ei tietäis että täällä on jotain vialla, niin ei sitä päällepäin näe."
Kipeähän se oli edelleen kuin fan. Aamuisin tuntui aina hetken siltä, että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, mutta sitä ei kauaa kestänyt. Ei auttanut kookosöljypurskuttelukaan.
Meni syksy. Mietin sitä koepalan otattamista kunnallisella puolella, mutta siinä ois voinut mennä kuukausia kun ei ole syöpäepäily - ja toisaalta myös se suun silpominen kauhistutti.
Tuli vuodenvaihde. Tuttu kahvakuulaurheilija mainosti somessa tammihaastetta ja kun joulureissun jäljiltä vaaka sanoi aamulla, että "yksi kerrallaan, kiitos" - tartuin siihen.
Haasteeseen sisältyi nollalinja maitotuotteita kohtaan. Siitä alkoi suun paraneminen - ensin harppauksin, sitten se tietty hidastui.
Tällä hetkellä se kipeytyy jos syö yli 80 g pussin salmiakkia. Tai 3 persikkaa. Tai jostain. Muttei sitten yllättäen vegaanijädestä (125 g) kuitenkaan.
Muuten veikkaisin syyksi sokeria.
Vaikeinta on juustosta kieltäytyminen, mutta onneksi - ONNEKSI - suu ei reagoi vuohen- tai lampaanmaitojuustoihin lainkaan. Sen sijaan teelusikallinen maitoa suorastaan räjäyttää limakalvot saman tien. Voita en uskalla käyttää, paitsi kirkastettuna. Ei ole yhtä hyvää. Suklaasta en tahdo edes puhua kun nyppii niin vietävästi...
Korvikemaidot (soija, kookos) ei myöskään ole kovin hyviä. Pitäis opetella juomaan kahvinsa mustana ja osittain sitä kyllä teenkin.
Gluteenia on eksynyt ruokaan pari kertaa. Välitöntä vaikutusta sillä ei ole, mutta viikkoa myöhemmin tuntui taas sitä hiekantunnetta suussa. En tiedä mentiinkö takapakkia vai eteneekö tämä paraneminen samaa reittiä jota se paheni. varmuuden vuoksi välttelen sitä ainakin toistaiseksi.
Ja odotan sitä päivää kun voin sanoa, että suu tuntuu normaalilta. Ja sitten syön juustoa. Ainakin vähän...
Tämä ei muuten ole tarttuvaa.
Mulla on ollut kaikenlaisia ruokarajoitteita vuodesta 1987, mutta ikinä ennen tätä en ole ajatellut olevani sairas. Nyt olen, eikä se ole kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti