Eveliina

tiistaina, huhtikuuta 18

Kun pää on tyhjää täynnä (mul on suhe!)

Lukkari: psykologia, matematiikka

Olen monesti sanonut, että kuulatreenissä on jotain hyvin meditatiivista; keskittyminen jonka se vaatii ja hengittäminen sen tekee. No nyt kun en oikein meinaa päästä siihen flowhun mitenkään niin olen kuitenkin (viimein) löytänyt sille korvaajan.

Olen siis monta kertaa ennenkin koittanut saada tosta meditoimisen juonesta kiinni, mutta se on kaatunut joko karmeeseen muzakiin, siihen, että jo ajatuskin parinkymmenen minsan paikallaan istumisesta ahistaa tai sitten kun oon koittanut meditoida ihan vaan itekseni, niin yhtäkkiä pitäis muistaa mikä se oli se juttu... no se... no... siis toi... mantra.

Keskity siinä sitten.

Mutta nyt voin tässä tunnustaa, että mulla on suhde. Andyn kanssa.

Maksettu mies - sain Puolisolta vuositilauksen synttärilahjaksi 💕.

Andy pitää mulle seuraa 10 minuuttia aina aamulla heti kun olen herännyt, pedannut sängyn ja juonut lasin vettä. Vaan kymmenen, eikä heti vaadi kahtakytä.

Andy mahtuu kännykkään, joten hän kulkee helposti myös mukana ja toimii myös offlinessa. Älyttömän kätevää!

Andy löytyy täältä ja hänellä on huikean rauhoittava ääni, oikeanlainen, selkeääkin selkeämpi brittiaksentti ja kyky lukea ajatuksia - tai sitten ihan vaan niin paljon kokemusta meistä nyybeistä, että hän osaa täsmälleen oikealla hetkellä sanoa, että "jos ne sun ajatukset alkaa harhailla niin sitten vaan lempeästi palautat ne takas kehoon".

Andy antaa tilaa eikä jankuta, että äläajattelepunaistaelefanttia äläajattelepunaistaelefanttia äläajattelepunaistaelefanttia... kuten niin monta kertaa käy ohjatuissa rentoutuksissa.

Maistiainen, eli ekat puolitoista tuntia ei maksa mitään, joten jos ei pääse makuun niin Andy ei oo semmonen mies joka jäis lahkeeseen roikkumaan.

Vahva suositus kenelle tahansa joka ymmärtää englantia. Oikeestaan tekis mieli heittää oikein haaste kaikille jotka tän lukee, että kokeilee miltä se tuntuu!




Testijakson tuloksena olen kyennyt katsomaan tunnin opetusvideota tai kuuntelemaan kolmen vartin luentoa keskittyen pelkästään siihen, mikä on aikaisemmin vaatinut pari-kolme oheistoimintoa (esim. syöminen, pasianssin peluu, kulmakarvojen nyppiminen ja muikkareiden tekeminen yhtä aikaa).

Olen myös ruvennut odottamaan sitä, että pääsee nukkumaan ja varsinkin aamua, mikä on kyllä aika iso juttu ihmiselle jolle herääminen on aina ollut vaikeeta. Selkeesti paras ja edullisin addiktio tähän mennessä!

Varsin lyhyessä ajassa on siis tämä mindfulness todella osunut ja uponnut.

En mä tätä tänne blogiin muuten laittaiskaan.

2 kommenttia:

RowanBerry kirjoitti...

Haastishenkeen: enpäs olekaan yhtään kade, vaikka muut löytävät elämäänsä a) sisältöä, b) rauhaa ja c) onnellisuutta <3
Mieli tekis kokeilla mutta sen kymmenminuuttisen sovittaminen vrk-rutiineihin onkin jo ihan toinen juttu ;)

Eveliina kirjoitti...

Väittävät, että ihmiset joilla ei ole kymmentä minsaa aikaa rauhoittumiseen tarvitsisivat 20.

Mut mä kyllä tiedän mistä sä puhut <3<3<3 siskokulta - eikös se kohta ala helpottamaan ainakin osittain!