Eveliina

sunnuntaina, kesäkuuta 30

Rautaisannos Kreikkaa kahdessa viikossa

Lukkari: maantiede ym.

Faktat: 1. Kreikassa tuulee. Jossainpäin. Aina. 2. Ruoka on hyvää (= söin tuoretta kalaa ja kreikkalaista salaattia melkein joka päivä), mutta viini... noh. 3. Voisin mennä toistekin. Paitsi että tämä oli jo kolmas kerta. Edelliset reissut ovat suunnanneet kymmenkunta vuotta sitten Santorinille ja jokunen vuos takaperin Kreetalle. Kivoja paikkoja molemmat. Tällä kertaa nähtiin sekä saaria, että mannerta.

Takana on pari viikkoa ja reilu 2000 kilsaa vuokraooppelilla. Meinasin jo kyllästyä (tai siis kyllästyinkin) autossa istumiseen. Tiet oli kyllä hyvässä kunnossa, mutta yleensä lyhytkin matka kesti jotenkin hirveen kauan.

Aloitettiin lomanvietto Evian saarelta, jonne ajaa Ateenan lentokentältä tunnin verran. Meidän majapaikka oli Vasilikin kylässä, Lefkandi-rannalla ja neljän tähden hotelli nimeltään Philoxenia. Uima-altaan vesi oli vaihdettu viime kesänä. Onneksi en ole mikään uimari muutenkaan.

Tässä tämmönen kliseeräpsy suoraan ekalta lounaalta.


 Itse lounaasta saa myös kätevän verhon. 



Muutama päivä lähinnä huristeltiin ympäri saarta mm. tuulien perässä ja löytyihän niitä. Ensimmäinen kuvasatsi on ikiomalta secret spotilta Karystoksen läheltä ja jälkimmäinen Chalkidan kaupungin biitsiltä. Oltiin valittu tuo mahtihotelli siksi, että siinä piti olla kiteklubi vieressä ja olikin. Sillä rannalla vaan ei tuullut (tässä ollaan siis kahvilla, enkä tiedä mitä yritän tolla kameralla tehdä).

Paitsi joka paikassa tuuli taas liikaa mun silmille, kunnes keksittiin kokeilla allergialääkkeitä, jotka auttoi valtavasti. Vikana päivänä vaan alkoi annostus olla aika iso, eli eivät nekään ole pitkäaikainen ratkaisu. Mulla on siis kuivat silmät, jotka loogisesti vuotaa (ja kirvelee ja vuoto lisää kirvelyä, etenkin silmäkulmassa) kaikenlaisesta ärsytyksestä. Kostuttaminen ei auta, mutta ärsytyksen sai loppumaan melkein kokonaan Histecillä ja Aeriuksella.


Ekat riemukkaat hyppelyt tässä:





Ja Chalkida:





Tässä on Kymin rantaa:
Yhteinen harrastus

Puolivälissä viikkoa hurautettiin mökille, josta nuo edellisen postauksen kuvat antaa aika todenmukaisen kuvan (lisää talosta täällä). Paitsi tiestä joka oli järkyttävä. Saman tien käveli noin puolessa tunnissa ja ajoi autolla vartissa, että sellainen kärrypolku. Ekalla kerralla kun ei tiennyt kauanko sitä jatkuu meinasin saada kroonisen pakarakrampin. Mutta olihan paikkakin rauhallinen. Kahden kilpaa määkivän villivuohilauman välissä (vähän kun mopokerhojen jutulta kuulosti).


Papukaija oli ikävä kyllä vihamielinen, erityisesti naisia ja lapsia kohtaan ja osasi kulkea ovista omia aikojaan. Siitä syntyi hiukan ylimääräistä häslinkiä. Lisäksi talossa oli pari kissaa ja kiva koira, ynnä kaikenlaista pientä otusta joita lenteli ja kiipeili ympärillä ja tunki laukkuihin. Tuhatjalkaisia, hämähäkkejä ja sen sellaisia iljetyksiä.   



Meidän kämppä oli nimeltään lastenhuone. Sen ovi oli niin raskas, etten meinannut minäkään saada sitä auki, eikä sitä saanut sisäpuolelta vedettyä kiinni ilman vippaskonsteja. Meillä toimi siis tuuletus näppärästi koko yön jos (kun) mentiin eri aikaan nukkumaan. Sängyn siirsin lattialle, koska kolhin polveni välittömästi yläkertaan meneviin kivirappusiin, joita törröttää seinässä tuossa oikealla.

Tarzan-köyden lisäksi meillä oli myös palomiestanko.


 Puolison kanssa tehtiin tuolta sitten päiväretkiä rannoille. Talossa oli omakin ranta, mutta oltiin siellä juuri Meltemin aikaan (= erittäin yksinkertaistetusti "kova tuuli") eikä sille ollut asiaa. Kun tuuli laantui kävi ilmi, että se olikin ollut tosi kiva juttu, koska sen jälkeen tuli kamalan kuuma. Eräs talon harvoista pienistä puutteista oli nimittäin ilmastoinnin puuttuminen.

Välillä oli kliseisen kaunista

...ja sitten oli näitäkin biitsejä, sillä Evia ei ole ulkomaisten suosima turistisaari

Uima-allas oli kyllä kovassa käytössä koko viikon, paitsi etten itse käynyt siinä kertaakaan koska en tykkää merivedestä. Sen sijaan mulla oli matkakaverina kuula, mutta treenit ei oikein hirveen hyvin kulkeneet. Lefkandissa treenasin hotellihuoneessa, jossa oli ihan liian huono ilmanvaihto, tuolla talolla löytyi sitten oikein kiva suojainen katos sitä varten. Oli vaan liian kuuma. Tai sitten mä olen vaan niin huono. 

Talolla hengailun jälkeen muutettiin sitten mantereen halki Lefkadaan. Voisin naputella sieltä kokonaan omankin postauksen.

Koska käytössä oli nettiyhteydet, niin heittelin Instagrammiin kuvia pitkin lomaa. Nää on osa niitä samoja. Itse olen osunut noin tusinaan otokseen, joista ei montaa julkaisukelpoista löydy. Kuvia sinällään on kyllä pari tuhatta, niissä on vettä, pärskeitä, leijoja ym, suurin osa toki epäonnistunutta huttua joko mallin tai kuvaajan puolesta. Saatiin kaveriltamme Rapa-Ripalta tota hyvää putkea lainaksi. Sillä oli kyllä ilo kuvata ja opin taas paljon uusia juttuja. 

Nyt on kyllä Puolison hallikuolemat (joita se valittaa aina kun joutuu tuleen mun kisoihin) kuitattu hetkeksi aikaa. Kai. Samoin meikäläisen tuulikiintiö on aikalailla täynnä. Eikä täällä Suomessa saa hyviä kuvia kuitenkaan kun ei valo riitä. Vai miten se nyt meni.

Palailen uuden jutun kanssa. Nyt tarvitaan ruokaa!

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Hei Eveliina!
Hauska matkakertomus.
Minulla on sama silmien vuotamisongelma tuulisella säällä ja aion kokeille allergialääkevinkkiäsi, joska se auttaisi minullekin.
TIINA

Eveliina kirjoitti...

Kannattaa testata!