Vietin siis viime viikonloppuna pari päivää treenaamassa parinkymmenen samanhenkisen seurassa. Kaikkosen Ari kirjoitteli aiheesta teknisempää rapparia, eikä mulla ole siihen mitään lisättävää, joten pysyttelen tällä tajunnanvirta-asteella.
Tällä leirillä olivat opettajat hiukan eri kaliiberia kuin sillä vuoden takaisella: meidän varsinainen ope, Sergey Rudnev nimittäin kisaa samoissa painoluokissa kuin minä ja hänen apparinsa ja valmennettavansa Aleksandr Khvostov oli hänkin vain noin 70-kiloinen jässikkä. Tämä kokoero (vrt. Ivan Denisov, joka painaa toistasataa kiloa) oli kyllä nähtävissä myös tekniikoissa. En kuitenkaan lähde nyt ihan suinpäin muuttamaan omiani, mutta otan sieltä jotain asioita kyllä kokeiluun. Tai itse asiassa otin jo. Mulla on nimittäin mennyt syksyn aikana koko tempaus ihan uusiksi, eikä vanhasta jäänyt kuin hengitys. Nyt kokeilen vaihtaa senkin :D
Tuo Alex oli kyllä niin ihQ! Sääliksi häntä kyllä kävi kun siinä missä muut lähti lounaalle, Alex lähti lenkille. Näin myös ekaa kertaa kunnon verinaarmut kyljissä työnnön jäljiltä. Että te jotka esittelette niitä mustelmianne: tuo se vasta heviä shittiä on!
Fysiikkapuolelta kävi ilmi, että mulla on kunnossa aika reippaasti parantamisen varaa. Sitä, miten saisin lisättyä tota aerobista treeniä en ole vielä keksinyt, mulla kun ei meinaa jalat kestää juoksentelua eikä tänne meille kotiin vieläkään oikein mahdu mitään fillareita tai soutulaitteita. No, jospa tämä tästä jotenkin suttaantuu. Inhosin niitä kuntopiirijuttuja joita äijät meillä teetti, mutta ehkä sen treenin ei kuulukaan olla ns. "kivaa"... En tiedä. No, tänään ois kyllä suunnitelmissa tarttua jälleen tollaseen keltaseen palloon ja pariin muuhunkin. Jos koittaisin sen päälle käydä tekemässä edes pienen lenkin.
Eilen muuten kävin katsomassa kun mun tiimini (joka toistaiseksi kulkee työnimellä Parhaisiin Hetkiin) Heli työnsi Hyvinkäällä omat vallan mainiot enkkansa 158 toistoa. Hänen kanssaan ollaan tehty viime kesästä saakka töitä ja saatu viimein allemenot paikoilleen. Siinä on kyllä naiselta vaadittu sitkeyttä, nimittäin se poisoppiminen on jopa hitaampaa kuin varsinainen oppiminen. Aika rajoitetusti on niitä asioita joita mä pystyn täältä käsin tekemään oppilaani hyväksi, mutta näköjään olen sittenkin saanut kommunikoitua ne ihan oikein ja olen kyllä tosi ylpeä meistä molemmista!
Maanantaina arvotaan sitten ne valmennukset jotka teen Kahvakuula ry:lle, saa nähdä millaista "materiaalia" sieltä sitten tulee muokattavaksi.
Oho, taisin eksyä aiheesta aika vahvasti. Taidan siirtyä raudan kimppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti