Oli aika puuhakas viikonloppu, tuli touhuttua muutakin kuin treenin parissa. Perjantai-iltana tein äidin ylpeäksi ja parsin Puolison villapaidan kyynärpäässä olleen reiän. Ei kuulemma ole enää nykyisin kovin yleinen taito tällainen. Mutta kun tuon lempipuseron neulomiseen on mennyt tovi jos toinenkin, niin ei sellaista yhden puhkikuluneen kyynärpään takia pois heitetä. Se nyt on varma.
Poikkesin lauantaina päivällä Lahden rautatieasemalla hakemassa nostajakollegani Kallen kyytiin ja ajeltiin Vierumäen urheiluopistolle kokoustamaan. Tiedoksi skeptikkosukulaisille (jotka on aina sitä mieltä, ettei mun kotkotukset kauaa kestä), että tämä harrastus jatkuu nyt sitten ainakin pari vuotta. Istun nimittäin sen ajan Painonnostoliiton johtokunnassa. Mä olen kyllä kasvanut pienestä saakka yhdistys- ja järjestötoiminnan keskellä, joten tässä oli oikeestaan vaan sellainen tilanne, että piti löytää "se oikea" aihealue. No, se on nyt tämä, joka on tarjonnut niin monta aihetta hymyyn, ja tarjoaa varmasti jatkossakin. Tässä kuvassa Elämäni Mies hoitaa mulle parvekkeen seinään lämmityslaitetta, jonka avulla mun pitäis pystyä treenaamaan siellä läpi talven. Se vasta hymyilemään pistääkin! <3 <3 <3!
Ja tässä on se perjantaina haettu toinen murkula. Kun nostin laatikon auton perästä niin kaveri tuli siitä läpi ja sen hilaaminen parkkipaikalta tänne sisälle kävi ihan treenistä, kun tuossa on noita rappusia matkalla. Komia on väri! Sitä kun hetken heilauttelee niin suunnilleen saman väriseksi muuttuu posket.
Mukavaa viikkoa kaikille!
2 kommenttia:
mitäs se painaa, 18? sys
26
Lähetä kommentti