Murtunut sydän

Tiistaina 31. joulukuuta Äiti soitti ja kertoi sairastavansa laajalle levinnyttä haimasyöpää. Ajallinen ennuste oli epämääräinen, lopputulos selvillä. Loppukesästä Äiti oli ollut tavallista väsyneempi ja alkanut käydä tutkimuksissa mutta mitään selitystä oloon ei ollut löytynyt. Vasta keuhkoveritulppa paljasti mistä oli ollut kyse.

Äiti oli jo viettänyt joulun sairaalassa, mutta koska olimme Puolison kanssa reissussa, ei ollut halunnut pilata meidän matkaa tällä uutisella. Hänet päästettiin vielä Loppiaisen pyhiksi kotiin ja me perheenjäsenet kävimme vuorotellen hänen kainalossaan juttelemassa ja hakemassa ohjeita elämää varten. Tiistaina Äiti palasi sairaalaan.

13. tammikuuta Turun Karinakodista vapautui huone jonne Äiti siirrettiin. Piinaviikko alkoi. Äiti odotti kovasti viikonloppua koska tiesi, että meitä perheenjäseniä oli vielä tulossa käymään, mutta voimat alkoivat ehtyä jo keskiviikkona. Viikko meni lähinnä nukkuessa, hereillä ollessaan Äiti hymyili paljon.

Maanantaina 20. tammikuuta kävimme isosiskon kanssa sanomassa hyvää yötä. Silitimme tukkaa ja lupasimme tulla aamulla uudelleen. Aamuyöllä hymy oli sammunut iäksi.

Onnelliset vuonna 1957

Meille jäi Isä ja Isälle meidät.