Eveliina

tiistaina, heinäkuuta 31

Tiistai

Lukkari: taito- ja taideaineet

Korkkasin uuden villatakkini. Ja sitten pihalle lämmitteleen!

maanantaina, heinäkuuta 30

Petrooli

Lukkari: taito- ja taideaineet

Eipä tarvittu housuja viikonlopun bileissä, sen verran porotti tuo kovasti kaipailtu arska ja yön tunteina bikinit ois olleet oikein hyvä vaihtoehto kun Hyvinkäällä vettä tuli välillä kuin ois hanasta laskettu. Laitoin ne siis maanantaina töihin.

Kuvassa väri on vieläkin liian sininen. Taitaa olla haasteellinen sävy kameralle ja näytöille tämä.


lauantaina, heinäkuuta 28

Tukkajuttuja

Lukkari: matematiikka

Taisin narista taannoin, ettei Henkkis myy enää niitä kunnollisia hiusklipsejä.  Olin väärässä, siellä niitä taas oli, mutta näissä ei ole nyt sitä kivaa muovipäällystettä enää. (Ai miten niin se päällystejuttu oli muutenkin jo vuosia sitten...)


Hiuslenkit ovat Iberon, niissä on maltilliset värit ja kumipinta, joten pysyvät jopa päässä. Ihan hyvä ponnaritalvi edessä siis.

perjantaina, heinäkuuta 27

Shoppailua

Lukkari: matematiikka

Tulin pyörähtäneeksi (treenien jälkeen hikisenä ja magnesiumtahraisena) Ompussa ja sinne oli vissiin laitettu lattiaan jotain kallistusta kun päädyin Cubukseen. Onneksi niin, sillä sekä aletangosta, että uutuushyllystä löytyi jotain todella mukavaa ja edullista.

Kuvan sininen läntti on merinoa ja tämän punaisen kaksoisveli (eikös siniset ole aina poikia?), petroolia (kuva ei todellakaan tee oikeutta noille väreille!) laitan huomenna jalkaan siskontytön tupareihin. Molemmat maksoivat alle kaksikymppiä kappale.

 
 Eivät jää mulla hyllyihin happanemaan joten tositoimikuvia seuraa!

Blogivinkki: Vanessa Jackman

Lukkari: hyppytunti

Ei pelkästään katumuotia ja gasellijalkaisia malleja (joskin ovat kyllä pääosassa), vaan myös ihania matka- ja tunnelmakuvia, Vanessa Jackman (kuva lainattu hänen blogistaan)

torstaina, heinäkuuta 26

Välineurheilijan urheiluvälineet

Lukkari: liikunta

Selailin aikani kuluksi blogin vanhoja tekstiluonnoksia ja törmäsin tällaiseen puolivalmiiseen. Nyt kun syksy tulee ja harrastajat ainakin täällä meilläpäin on taas selkeesti lisääntymään päin, aihe alkaa taas olla ajankohtainen, joten kirjoitin sen loppuun.

Siispä pidemmittä puheitta... eipäs, vaan saamani palautteen perusteella pyydän sinua lukemaan tämän ennen kuin jatkat.

 

Millaisia välineitä kahvakuulaurheilussa tarvitaan?


Arvatenkin melko korkealla tässä listassa on itse väline, eli

 

Kahvakuula


Omat ekat kuulat ovat olleet noita teräksisiä mustia. Hommasin ne aikana jolloin en ymmärtänyt juuri mitään nostamisen ja jumpan eroista. Ne sopiikin hyvin juuri erilaisiin pyörittelyihin, tasapainojuttuihin, heittelyyn ja käsipainon korvikkeeksi. Kuitenkin kun tarkoitus on nostaa kuulaa ja se lepää räkissä pitkiä aikoja, kuulan paino osuu pienelle alueelle joka kipeytyy. Samoin siinä vaiheessa kun rinnalleveto- tai tempaustekniikka ei ole vielä oikein hanskassa, näillä kuulilla saa aikaiseksi aika ilkeitä mustelmia käsivarteen.

Kisamallin kuulassa paino jakaantuu tasaisemmin ja jos joku lihas pysäyttää rinnallevedon vauhdin niin se on sitten iskunkestävämpi hauislihas. Lisäksi kuulissa on etuna kahvan standardipaksuus. Itsellä on niin lyhyet sormet, että teräskuulissa tulee ylettymisongelmia jo 16-kiloisen kuulan kanssa, parikymppisestä en saa enää lainkaan kiinni.

Jos kuitenkin hankit kuulan marketista, huomioi seuraavat asiat:
  • kaikki kuulassa olevat kulmat kolisevat käsiin ja jalkoihin. Valitse siis malliltaan ehdottomasti kauttaaltaan pyöreä.
  • Kahvassa pitää olla riittävästi tilaa, että käsi mahtuu kunnolla pyörähtämään siinä.
  • Muovinen kahva alkaa helposti luistaa jo muutaman minuutin sarjoissa. Lisäksi muovikuulat menevät rikki. Ymmärrän hyvin, että kuulan pudottamista lattialle pitää varoa, mutta en sitä, että kuulan itsensä takia...
  • Kolmiokahvaiset kuulat kannattaa yksiselitteisesti kiertää kaukaa.
 Kuulakauppalinkkejä tällä sivulla

 

Kuulan paino


Ei ole olemassa mitään patenttivastausta siihen, mitä kuulan pitäisi painaa, mutta jos sitä on tarkoitus nostaa koko kehon lihaksia käyttäen, niin valtaosalle yli 15-vuotiaista muutaman kilon pallo on kyllä hukkainvestointi (kannattaa mieluummin ostaa vaikka nestemäinen 1,5 l pyykinpesuaine, käyttää pullo tyhjäksi ja täyttää hiekalla. Tuplahyöty.). Harjoittelun pitää haastaa joko fyysisesti tai henkisesti ja siirtää siis sitä mukavuusrajaa (järki päässä toki), jotta se olisi tuloksellista ja nousujohteista. Useimmille naisille sanon, että hyvä aloituspaino voisi olla 10 kg, sillä se kasi jää hurjan nopeasti turhan kevyeksi ja 12 kg saattaa turhauttaa. Miehiä neuvon aloittamaan 12-16 kg kuulalla.
Tietysti siinä tapauksessa, ettei ole vuosikausiin juuri liikkunut tai kehossa on liikerajoitteita ym. on toki viisainta lähteä liikkeelle maltillisemmin.

Yksi tapa tutustua eri painoisiin kuuliin (6-24 kg) on tulla mun (tai jonkun muun seuran) treeneihin ja kokeilla niitä siellä. Vaatii tietysti kuulalainalomakkeen täyttöä tämä järjestely, mutta on muuten aika kivuton. Samalla saattaa saada jotain oppiakin.

Kannattaa muuten asennoitua niin, että edessä on useammankin kuulan hankinta, juurikin siksi, että vältetään sitä jämähdysefektiä. Vaikka sillä "seuraavan koon" kuulalla ei vielä montaa kertaa työntäisi, niin heilautuksia sillä tekee kummasti ja lisänä vaikka tukitreeniä, eli kyykkyjä ja pystysoutuja.

 

Muut välineet

 

Rannepannat


Rannepannat voi tehdä kuulan lepopaikan räkissä vähän mukavammaksi, tai sitten ei. Salibandykäyttöön löytyy hiukan pidempiä malleja, ne tennistumpit on vähän siinä ja siinä onko niistä mitään iloa. Joillekin tietysti enemmän kuin toisille. Harrastukseen tarkoitettua varsinaista Kettleguard-suojaa en ole itse kokeillut kuin pikaisesti, sillä se on ympärykseltään mulle liian väljä. Tärkeä ominaisuus on nimittäin se, ettei suojat pyöri kädessä.

Omista rannareistani kysellään säännöllisesti: nämä on Salming-mallistoa ja olen ostellut ne jostain poistotelineistä. Ne olivat uutena noin 15 cm pitkät, mutta mitta ei kelvannut kansainvälisissä kisoissa. Siksi leikkasin ne saumasta auki ja käärin kolminkerroin ja ne ovat nyt mukavammat kuin alkuperäiset.

Tempauspaita on paremmin ilmastoitu kuin työntöpaita jonka pitää pysyä paikoillaan.

 

Kengät


Painonnostoon tarkoitetut kovapohjaiset kengät on selkeesti kaikkein paras valinta kun nostaa pidempiä, yli 6 min sarjoja. Niitä ikävä kyllä löytyy vähän huonosti urheiluliikkeiden hyllyistä, mutta joillakin saleilla saattaa olla esim. Adidaksen kenkää myynnissä niin, että pääsee oikein sovittamaankin. Painonnostoliitto myy juurikin tuota Addua, sekä sekalaista valikoimaa ns. Polskeja, joissa on hiukan leveämpi lesti. Toinen paikka josta kenkiä voi kysellä on Urheilu Kiilunen.

Tärkeää kengässä on se, ettei se luista tai jousta tai hölsky, vaan siitä saa kunnon tuen ponnistukseen. Lenkkarit ei siis ole hyvä juttu ollenkaan, mieluummin vaikka Converset tms. tasapohjaiset tossut, Barefootit tms. tai vaikka paljas jalka.

 

Vaatteet


Puuvillainen paita on parempi kuin tekniset materiaalit, koska varsinkin märkänä/ kosteana siitä saa hyvän tuen räkissä eikä kyynärpäät luistele miten sattuu. Myös merinovillainen aluspaita ajaa omien kokemusten mukaan saman asian.
Housuilla ei ole niin väliä, itse olen treenannut niin maastohousuissa, farkkushortseissa kuin verkkareissakin. Koska kisassa polvien ja kyynärpäiden pitää näkyä, sinne tarvitaan shortsit.

 

Entäs muuta


Oma kisakassi-muistilistani on seuraavanlainen:
kengät, rannarit, alusvaatteet, kahdet sukat, pari paitaa, shortsit, hiuspanta, pala hiekkapaperia, rätti, suihkepullo, magnesiumia, kynsiviila, suihkelaastari, ajastin, jumppakuminauha, pallopähkinä, kosteuspyyhkeet, juomapullo, pyyhe, villasukat ja eväät.

keskiviikkona, heinäkuuta 25

Samppoo

Lukkari: matematiikka, kemia

Tänään tärähti iHerbin paketti (nopeimmille tiedoksi, että nyt saa yli 40$ tilaukset postikuluitta myös tänne Eurooppaan, tarjous on voimassa 31.7. saakka. Jos olet ensikertalainen, saat koodillani VUL805 vitosen alennusta -taaloina siis.) joka sisälsi pelkkää hiustenhoitokamaa, vaikka ensi vilkaisulla oisin voinut kuvitella, että kananmunia.


Muutama pullo on tuttua juttua (Avalon Organics, Giovanni), eli kovasti tyytyväinen olen ollut. En kyllä tajua miksi otin myös hoitsikan, kun vanhaa on jäljellä vielä puoli pulloa...?


Uus tuote, Jason Dandruff relief -hilseshampoo, on Puolisolle. Tämä ei ollut arvosteluiden kärjessä, mutta valitsin sen siksi, että pullo on maskuliinisempi kuin se suosituin. Arvelin, että sen arvostelut voivat olla lähinnä naisilta tulleita ja haluan, että Puoliso oikeesti ottaa tämän käyttöön ja antaa sille oikein kunnon mahdollisuuden. Teen kyllä kaikkeni, ettei sitä Head&Shouldersia meille enää tule (yök sitä klimppistä ja lähmäistä lopputulosta!).

maanantaina, heinäkuuta 23

Tukka takana

Lukkari: taito- ja taideaineet

Huomasin tuossa, että nyt on sikäli poikkeuksellinen tilanne, että mulla onkin yksien siistien sinisten farkkujen sijaan jopa kahdet. Että ei tarvitse sittenkään pitää noita teemaviikkoja jos ei halua.

No, työreleissä ei noin muuten mitään uutta, mutta näitä ponnareita ei ole nähty pitkään, pitkään aikaan. Pitääkin lähteä tästä hiuslenkkikauppaan. Harmittaa vaan, kun HM on lakannut myymästä niitä tosi hyviä ja liukkaissakin hiuksissa pysyviä klipsejä. Mulla on niitä x-määrä x-paikkoihin ripoteltuna ja olen koittanut niitä kotoa bongailla ja siirtää sellaiseen paikkaan josta vielä löytyisivätkin.

Raitaneule on oikeesti takaperin puettu takki, Henkalta sekin.

sunnuntaina, heinäkuuta 22

Luomo

Lukkari: taito- taideaineet, ruokatunti

Eilen meillä oli siis 12. hääpäivä ja lähdettiin oikein rimpsalle sitä juhlistamaan. Puoliso oli varannut pöydän Luomo-ravintolasta, mutta sitä ennen hengailtiin hiukan kaupungilla ja poikettiin mm. Kappelin terassilla, sillä me ollaan aikoinaan vihkipäivänä käyty ko. ravintolassa syömässä meidän pienen todistajaporukan (vanhemmat ja 3 muuta lähisukulaista) kanssa. Eilen saimme siellä kallista ja pahaa valkoviiniä koleassa ja vähän turhan äänekkäässä seurassa (tiedätte varmaan 55+ miestyypin joka on vähän liian lärvät ja rakastaa omaa ääntään...)


Laitoin päälleni pitkästä aikaa tuon DvF:n million dollars -luottomekkoni. Tukkakin oli alunperin oikein käherretty, mutta saatiin parit sadekuurot niskaan mennessä eikä se oikein kestänyt moista. Eipä se iltaa päässyt pilaamaan!


Ruokahan oli erinomaista, samoin niille valitut viinit -eivät sellaisenaan vaan nimenomaan täydentämässä kokonaisuutta. Enkä kyllä muuta odottanutkaan. Tämä oli mun eka visiitti Michelin-tähden ravintolaan (Olossa ollaan käyty sillon kun oli vielä prospektilistalla) ja ymmärrän kyllä mistä se tähti on tullut: ihan tavallisia raaka-aineita yhdistellään kokonaisuuksiksi joista nauttii silmät, suu ja mieli.

Alla kuvia, joista puuttuu makumatka maailman ympäri kun -hupsis vaan- unohdin. Myös perunat ja mansikat tuli kahdessa osassa, joista toisista puuttuu  yllättäen taas kuvat.  Olen mäkin bloggari...

Australia, Eurooppa ja Etelä-Amerikka meni siinä parempiin suihin
Peruna, herukanlehti ja ragusano, osa 1
Makrillia Escabeche
Parsa & Joselito
Bouillabaisse
Väliruoka ja metsäntuoksu ennen lihaa
Karitsaa Marrakech
Mansikkamaito osa 1
Xoco & Blood

Omat suosikit noista olivat parsa, karitsa ja tuo mansikkamaidon ykkösosa. 

Koko kattauksen läpikäyntiin meni aikaa melkein 3 tuntia, mutta mikäs siinä, erinomaisessa seurassa. Vaihtoehtoisesti annoksia ois saanut myös 3 tai 5 joten on ihan ookoo lähteä pienemmästäkin syystä ilahduttamaan itseään. Tätä paikkaa kyllä suosittelen lämpimästi!

lauantaina, heinäkuuta 21

Farkkuviikko

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka

Jotkut tyylibloggarit pitää sellaisia teemaviikkoja, että pukeutuvat samaan mekkoon koko viikon. Minä pukeudun samoihin farkkuihin viikosta toiseen.

Männäviikolla tiistaina seurana oli reissusta ostettu keltainen pellavatoppi ja HM:n puuvillaneuletakki. Uusi kameralaukku kelpaa hyvin vaikkei kuskaisi mukana kuin pokkaria. Ei mulla muuta pienempikokoista mustaa olkalaukkua olekaan, paitsi se satulalaukku, josta lentelee kamat kun siinä ei ole vetskaa. Viimeksi kun myin autoni, löysin penkin alta mm. kadonneen huultenrajauskynän ja huulirasvan, jotka olivat arvatenkin pudonneet juuri sieltä.

12.

Lukkari: historia

Pomon taannoinen lahja on vallan sopivaa nautittavaksi hääpäivänä. 

perjantaina, heinäkuuta 20

Jatkoa sille loistavalle lauantaille

Lukkari: psykologia, matematiikka, kuvataide, hyppytunti

Taannoin mun valmennettavat tytöt kävivät siis meillä ja toivat kukkia. Tältä ne näyttivät 2 viikkoa myöhemmin kun palasimme reissusta:


Sain heiltä myös lahjakortin Stokkalle ja kun aikani mietin, keksin mihin se kannattaa tuhlata, jotta siitä riittää iloa pitkäksi, pitkäksi aikaa.


Mulla on ollut saman merkin, eli Victorinoxin vihannesveitsi vuodesta 1990 eikä sitä ole teroitettu kertaakaan, mutta hyvin leikkaa edelleen tomaatit ja kaikki.

Nyt on muuten edennyt se pilatesproggiskin. Siitä tulee mainio juttu!

torstaina, heinäkuuta 19

Porto

Lukkari: maantiede
Tässäpä tätä ystäväni kuvasaalista Portosta. Kaupungin koko yllätti suuruudellaan, mutta jokivarren fiilis toi mieleen kompaktin Gentin, jossa kävimme muuan vuosi takaperin. Oltiin siitä perjantai-iltana tarinoitu myös Tuokille, kun maanantaina samainen belgialaiskohde löytyi jonkun matkaseuralaisemme Me Naiset -lehdestä. Aika hauska sattuma!


Lauantai-iltana kisojen ja sitä seuranneiden grillibileiden (tuoreita sardiineita *slurp*) jälkeen suunnistimme keskustan juhannusjuhlille, mutta valitettavasti missasimme ilotulituksen. Sen sijaan päästiin ihastelemaan väkimäärää ja nauttimaan paikallisesta tavasta nakutella vastaantulijoita päähän muovisella vinkuvasaralla.

Sattuneesta syystä meikäläisen portviininmaistelut jäivät sinne loman loppupuolelle, vaikka kaupungissa ois siis ollut tarjolla valtaisat valikoimat. Jos tuonne menette, niin kannattaa ehdottomasti panostaa niihin vähän jo ikääntyneisiin vaihtoehtoihin (12+ vuotta) tai käydä maistelemassa vaikka koko repertuaari läpi, kuten me sitten Tuokin suosiollisella avustuksella päästiin tekemään myös.

Tässä reipas kisa- ja järjestäjäporukka lähdössä grillibileistä kohti keskustaa. Espanjan Sevillan joukkueesta joku oli valitettavasti saanut vatsataudin ja muut jäivät hotellille silkasta myötätunnosta. Bileet olivat jatkuneet aamuun saakka, mutta itse liukenin nukkumaan jo kahdeksi (joka toki oli Suomessa klo 4) kun takana oli aika pitkä päivä ja melko monta nostettua teräskiloa.

keskiviikkona, heinäkuuta 18

Kameralaukku

Lukkari: matematiikka

Kunnon kuluttaja [tm] pisti jälleen haisemaan, tällä kertaa kierrätysteemalla: vuonna noin miekka ja kirves (eli ennen 90-l puoliväliä) teettämäni säkkituolimallinen, elämän nielevä nahkakassi sai uuden elämän Satu Kallio Design -kameralaukkuna. Kiitokset vaan Nelliinalle ja Iinalle, joiden vinkeistä otin vaarin.


Toimitin itse tähän poikkeuksellisesti myös vetskarin, kun olen joskus kirpparilta löytänyt noin hienon. Lisäksi mulle tehtiin erityistoiveista sisälle vetskatasku, jossa oli myös hyödynnetty kassin vanhaa ulkotaskua, sekä avainta varten ripustuslenkki. Hihna on yhdestä mun isommasta nahkalaukusta, jonka olen muuten senkin aikoinaan teettänyt.

Tämä on mun järkkärille ihan jämptin kokoinen, mutta oletettavasti antaa jonkun verran periksi ts. fyllit pehmenee ja nahkakin taitaa vähän venähtää, vaikka onkin jo vuosien superpehmeäksi kuluttanutta.



Ja homma siis toimi niin, että otin Satuun Facebookin kautta yhteyttä ja kerroin toiveistani. Sitten laitoin kassin postiin ja jäin odottelemaan. Toimitus oli nopea ja näppärä ja tosi hyvää työtä on Satu tehnyt.

Tykkään kovasti!