Eveliina

maanantaina, huhtikuuta 30

Vihertää (vai hirveetä)

Lukkari: taito- ja taideaineet

Jos joku yrittää väittää, ettei pinkki sovi kaikkeen, hän on valitettavasti väärässä. Tästä joululahjalaukusta on tullut mun lempiasusteeni, eikä vähiten siksi, että siellä pysyy tavarat tallessa. Olen aika legendaarinen tärkeiden esineiden (kuten lompakko, avaimet tai huultenrajauskynät) ripottelemisessa ympäristöön. Sitäpaitsi osteopaattini Pekan mielestä on jo terveydenkin puolesta hyvä, jos ei kanna koko omaisuuttaan mukana (kuten me naiset niin usein tehdään). No, tämän lisäksi mulla on siis kangaskassi (viime aikoina sähkönsininen) jossa on ne loput...

Perjantaina yhdistin pinkin vihreään, tummansiniseen ja beigeen. Sini-beigessä en ole puoliksikaan niin hyvä kuin esim. Marjukka, mutta ehkä tästä vielä kehityn. Paita on muuten niitä Cubus-vaatteita, pellavaa. Jos käytte, niin jättäkää mullekin vielä niitä jooko! Se vanha rakas valkoinen alkaa olla tiensä päässä, tai sitten sitä pitää paikata tai modifioida jotenkin.


(Nyt kun katsoo näitä kuvia suurempina niin onpa hirveitä... No, menköön nyt silti.)  

PS. Oikein mukavaa Vappua kaikille!

lauantaina, huhtikuuta 28

Haluaa, ei halua

Lukkari: liikunta, filosofia, psykologia

En voi (enkä halua) olla ottamatta kantaa Markon blogista lähteneisiin pohdintoihin, joita Kukka sitten jatkoi.

Marko siis avasi keskustelun kutakuinkin näin:
"Kirjottajan mielestä on aika hyödytöntä vain itsensä takia jumpata ja pumpata pitkällä tähtäimellä. Mitä sitten kun se kunto on jo hyvä ja elämänhallintaopit on otettu käyttöön? Pitäisi miettiä miten näitä uusia supervoimiaan voisi käyttää oman yhteisönsä hyödyksi."

Johon Kukan Pari vetoa pöytälaatikkoon:
"Treenaaja mielletään monesti narsistiseksi tyypiksi, joka ajattelee vain itseään ja omaa ruumistaan. Mutta onko omien kätten töiden katselu (esim. käsityöt, runous, ruoanlaitto whatever) ja kehujen kalastelu niille jotenkin jalompaa, älykkäämpää tai kunniakkaampaa, kuin bodi-bodi? Onko yhteiskunnallisesti ja kokonaisvaltaisesti hyödyttömille harrastuksille olemassa jokin jalousjärjestys?
...“Onko sun muka ihan pakko tänään treenata”, joku kysyy hieman halveksuvasti, katsoo kulmien alta.… ja kaivaa samalla kutimet käsilaukustaan."

En menisi sanomaan, että urheilu (tai liikunta) olisi yhteiskunnallisesti hyödytöntä, sen verran monia sairauksia sillä ehkäistään. Isäni tuskin olisi juhlinut 75-vuotissynttäreitään, jos ei olisi ikänsä pitänyt itseään liikkeellä. Toisaalta myös käsityöt, lukeminen, soittaminen ym. vähemmän fyysinen ponnistelu ylläpitää tai hoitaa monen mielenterveyttä ja innostuminen ja intohimo on omasta mielestäni elämän parhaita asioita, kohteesta riippumatta. Siksipä en itse ainakaan lähtisi laittamaan harrastuksia arvojärjestykseen.

Monta kertaa sanotaan, että liikunnan pitäisi olla hauskaa. Siinäkö se raja kulkee, kokeeko jonkun asian hauskana vai ei? Hauska on sallitumpaa kuin... hmm... ponnistelu, esimerkkinä vaikkapa zumba vs. maratonjuoksu, joista jälkimmäinen alkaa helpommin aiheuttaa sellaista kulmien nostelua, että "ai, sä joudut kieltäytyyn kaikesta hauskasta", varsinkin jos ilmoitat tavoitteesi alle 2:55:n. Sehän on jo muuttunut lenkkeilystä (eli liikunnasta) urheiluksi siinä vaiheessa.
(Selvyyden vuoksi: oma määritelmäni liikunnan ja urheilun eroista liittyy tavoitteellisuuteen: urheilu on sitä, että tavoitellaan jotain -päästiin siihen käytössä olevilla metodeilla tai ei- ja liikunta on sitten sitä toista juttua johon nykyisin kuuluu myös hissin skippaaminen eli tutummin "arkiliikunta".)

Omaa treeniäni en kuvailisi ainakaan termillä hauskaa. Osa siitä on pikemminkin ankeaa, rankkaa, tuskallista, haastavaa, kivuliasta, puuduttavaa, ahdistavaa, pelottavaa jopa... (moni kokee saman lajin myös tylsäksi tai yksitoikkoiseksi, mutta minä pidän toistosta). Osa on sitten yksinkertaisesti nautinnollista ja silti kaikki nuo tuntemukset tuppaavat johtamaan samaan lopputulokseen, joka on ns. hieno fiilis. Omalla arvoasteikollakin kärjessä vuorottelevat sekä päämäärä, että liike.

"Onko sun pakko tänään treenata?" -kysymykseen vastaan, että ei ole, mutta haluan tehdä niin. Ja joskus kun en haluaisikaan (tämä nyt koskee sitä ikuista pakkopulla-lenkkeilyä...) niin haluan edelleen nauttia niistä eduista joita siitä seuraa.

Tätä otan toisenkin palan!
Sama asia on ollut helposti jalostettavissa esim. "Mikset sä muka voi ottaa kakkua?" (Vaikka ehkä tahtoisinkin en halua, koska minulla on tavoite),  "Mikset sä vedä per*eitä olalle ja valvo aamuyöhön?" (Voishan se olla tänään kiva idea, mutta siitä on seurauksensa joita en halua koska minulla on tavoite.).

Mitä sinä haluat?

PS. Markon kysymykseen "Mitä sinä aiot tehdä sillä uudella hyvällä kunnollasi ensi vuonna? Kenen hyväksi teet ja mitä?" vastaan, että näillä supervoimilla kannetaan ainakin mökillä vettä ja henkisen kasvun hedelmät, kuten kärsivällisyys, pitkäjänteisyys, suunnitelmallisuus ja itseluottamus auttavat kutakuinkin kaikissa tilanteissa.

perjantaina, huhtikuuta 27

Sapuskaa

Lukkari: ruokatunti

Varpun Päiväni mallioppilaana -postauksen innoittamana tässä eilisen murkinat kuvina. Niistä puuttuu kipollinen luonnonjugurttia, ehkä kaikki ilmankin tietää miltä jugurtti näyttää valkoisessa kipossa?

Pätkäpaastoilijan (vielä on siis jonkin verran tiristeltävää tässä painossa) päivä alkoi mustalla kahvilla uudesta Poni-lahjamukista.


Kahdelta iltapäivällä oli ruoka-aika:
appelsiini, pähkinöitä, purkki raejuustoa ja kahvia maidolla, huulipunatahraisesta mukista.


Töiden jälkeen välipalaa: 2 siivua (tai eilen oikeestaan puolitoista kun tuo on kanttipala) hiivatonta kauraleipää voilla, kermajuustoa, porkkanaa ja tomaatti. Ja se jugurtti.
Jos olisi ollut kuulatreenipäivä, oisin syönyt myös banaania ja treenin päälle heraproteiinia maidossa. Nyt oli joogaa joka menee vähemmälläkin.


Illallisella meillä oli ankanrintaa ja kasvishöystöä (voita, sipulia, porkkanaa, herkkusientä, mausteita) ja lasi hyvää punkkua. Klo 21 alkoi sitten taas 16 h paasto jonka katkaisee vain aamukahvi.


Mulla tämä näyttää toimivan mainiosti. Olen siitä joustanut kyllä siellä reissussa ja viime viikonloppuna ja huomennakin taitaa olla edessä pientä säätöä kun meillä on aamusta kahvakuulavalmentajatapaaminen. Luulen, etten yritä heilua siellä tyhjin vatsoin vaan pidän ehkäpä energiatasoa yllä muutamalla suklaapalalla. Saa nähdä.

keskiviikkona, huhtikuuta 25

Kevättä jaloissa

Lukkari: taito- ja taideaineet, matematiikka


Nämä byysat nähtiin mulla viimeksi talvella, mutta kelpaavat hyvin kevääseenkin. Ja kesään. Ja varmaan syksyynkin. Raidallinen teepaita on reissutuliainen, yksi kolmesta pellavaisesta Banana Republicista. Tai oikeestaan kahdesta, koska tämä ja hihaton toppi oli ommeltu kiinni toisiinsa. Ei ole enää.

Talvella hommatut kengätkin pääsee nyt käyttöön, joskin aamulla oli kyllä liukasta meidän rappusissa. Auton ikkunoista puolet oli paksussa jäässä ja toinen puoli valui vettä. (En rakasta tätä aikaa vuodesta!)

PS. Cubuksen merinovillatakit on nyt pesty ja pärjäsivät paremmin kuin 3x kalliimpi Filippa K.

Huutokaupassa Maikkarin tarpeistoa

Lukkari: hyppytunti

Ens sunnuntaina 29.4. klo 12 -> Huutokauppa Helander realisoi MTV3:n tarpeistoa. Löytyy mm.

The House of the Dead

Funkis-yöpöytiä
Kattolamppuja
kummituksia
Kamera
Polttoainepumppu

Sekä tyylihuonekaluja, astioita, puhelinkoppi, ruumisarkkuja ynnä iso kasa Marimekon kankaita... Kuvat täältä.

tiistaina, huhtikuuta 24

Nolæns osa 5, shoppailu

Lukkari: maantiede, kielet, kotitalous, matematiikka

New Orleansin keskustassa ei ole erityisen hyvät shoppailumahdollisuudet. Varsinaiseen ostoskeskukseen on ilmeisesti noin puolen tunnin automatka, joten ei sitten tullut lähdettyä, en tiedä oisko sieltä mulle löytynytkään niitä Victoria's Secret tai Sephora -juttuja joita oisin vähän kaivannut. Meidän lentokenttänorkoilutkin osuivat Chicagoon, jossa on lähinnä Jenkkilän kauttakulkuliikennettä ja onneton tarjonta. Madridissa meillä oli palatessa aikaa noin vartti.

Canal Streetilta löytyy jotain ketjukauppoja, kuten Nine West, Foot Locker tai Aerosoles ja lisäksi siellä oli GAP, Banana Republic, Fifth Avenue ja joku Michael Kors -myymälä. Omat ostokset jäivät aika vähiin: FA:lta löytyi tämmönen Marc by Marc Jacobs -pikkulaukku, jonka sain Puolisolta joululahjaksi. Olin siis saanut aattona lahjakortin jossa luki, että sillä saa meidän reissusta "jotain kivaa" ja tämä oli nimenomaan sellainen.


BR:sta ostin muutaman paidan, joista yksi onkin tuolla ekan osan kuvassa se raidallinen pellavaneule. Lisäksi ostettiin kotiin tuotavaksi pari purkkia mausteita, joita ollaan jo ehditty testaamaan. On muuten hyvin eri makuista kuin suomalaisten ravintoloiden "cajun".


Sen sijaan ripsiä pidentävää seerumia ei löytynyt mistään, sitä saa kuulemma NYC:sta joka kempparista. No, eivät ilmeisesti koe, että kohderyhmä liikkuu tuolla alueella ja kieltämättä katukuva olikin hyvin eri näköinen kuin itärannikolla tai vaikka Vegasissa joissa olen ennen ollut. Puolison ja kavereiden kanssa pohdiskeltiinkin jossain lasillisen ääressä, että mikä olisi sellaista "tyypillistä amerikkaa" eikä oikein keksitty siihen vastausta. Meille on tietysti syntynyt mielikuva lähinnä jenkkiläisten leffojen ja teeveesarjojen perusteella, muttakun se maa on niin iso ja porukkaa jos vaikka minkälaista. Voitte tietysti heittää omia mielipiteitänne tuonne kommenttiboksiin tästä aiheesta!

Mä ajattelin opetella uudenlaista ruuanlaittoa ja hommasin siis myös keittokirjan. Mandy's Favorite Louisiana Recipes on alunperin vuodelta 1929. Siitä löytyy mm. tällaisia ohjeita:
Stuffed Chicken; "a good roas'in' chicken he mek moughty good eatin', da's true; but wid a tasty sto' o' stuffiin' in him, he's dat good en twicet mo."
Clean the hen well. It is better to have it killed the day before...

(Tahtoo kanssa niin tuoretta kanaa!)

maanantaina, huhtikuuta 23

Kuulasaunan perinteiset salikisat

Lukkari: liikunta

Jos se minusta on kiinni niin näistä tulee perinne. Tänään meillä oli 13 voittajaa:


Itse leikin tänään vaan suurmuftia, otin aikaa ja huusin ääneni käheäksi. Mahtavaa!

sunnuntaina, huhtikuuta 22

Nolæns osa 4, kylttejä

Lukkari: maantiede, kielet, kuvataide

Tällainen oli ilmestynyt kuularinkkani kylkeen jossain matkan varrella (ei se oikeesti Niin painava ole!).


Katukuvassa oli monta muutakin kylttiä:

Erittäin harvinainen ilmoitus löytyi Mothers:n seinältä.

tiistaina, huhtikuuta 17

Nolæns osa 3, musiikki

Lukkari: maantiede, musiikki

Kuulin heinäkuussa 1982 kappaleen Misty soitettuna saksofonilla ja pianolla ja siitä saakka olen rakastanut jazzia.



Musiikki oli siis se varsinainen syy miksi olen 30 vuotta halunnut lähteä New Orleansiin.
Oli muuten jokaisen matkustetun tunnin arvoista!

Kaupungissa kuulee, hyvää, vielä parempaa tai mielettömän hienoa jazzia kai vuorokauden ympäri. Me tietysti nukuttiin yöt ja liikuttiin päivällä, joten en voi olla varma... Yksi huono bändi nähtiin ja kuultiin, mutta sekin kadunkulmassa (Canal & Bourbon), joka ei muutenkaan ollut ihmisen oltava paikka, joten eikun jatkamaan matkaa.

Sopranosaksofoni 20-luvulta. Soittaja huomattavasti nuorempi.

Ensimmäisenä iltana päädyttiin heti saamiemme ohjeiden mukaan Frenchmen Streetille ("älkää menkö Bourbon Streetille, tai voittehan te käydä siellä kerran, mutta menkää sitten Frenchmenille") ja sen jälkeen ei voinut kuin muuttua nirsoksi musiikin suhteen. Kirjoitin päiväkirjoihin näin: "juomat tarjoillaan muovimukista, mutta heleä-ääninen laulajatyttö ja nuhainen trumpetti onnistuvat edelleen luomaan illusion ajasta joka pysähtyi. Elämä on hyvää!"

Bändi oli Miss Sophie Lee ja paikka The Spotted Cat, josta hupi varsinaisesti alkoi ja jossa käytiin jättämässä sille jäähyväiset. (video)


Lisää nähtyjä kokonpanoja:
Storyville Stompers (video), jonka trumpetisti ja klarinetisti soittivat myös Preservation Hall bandissä ja pasunisti ainakin Jazz Vipersissa


Dominic Grillo (ks. myös Flamin toes), jonka bändin soittaessa sisään käveli ensin yksi trumpetisti, joka jututti kosketinsoittajaa hetken, kiipesi sitten lavalle ja veti aivan huikean soolon. Sitten mies käveli ulos baarista ja jatkoi matkaa. Sama toistui hetken päästä alttofonilla ja me suomituristit oltiin tietysti ihan suu auki. (Video)

Bändin oma trumpetisti, ainakin tämän illan
Ilo korvalle vaikkei niinkään silmälle!

Preservation Hall Jazz Band (video)


Bryan Lee (video)


Kipori Woods (video)


Zena Moses


Hienoimpia vetoja oli 8-henkinen puhallinbändi (3 trumpettia, 2 pasuunaa, joista toinen on tuo edellisen kuvan tosi lahjakas Hip Hop is Dead -mies, 2 saksofonia, sousafoni +rummut. Myös alemmassa kuvassa oleva trumpetisti ja rumpali osuivat tähän kokoonpanoon.) ja yllättävin tämä Flamin' Toes, jossa siis kitaristi soitti kahta kitaraa ja hoiteli bassokuviot varpaillaan. (Paikka Vaso)

Samoja artisteja soitti siis milloin minkäkin bändin kanssa. Tuolla kissassa me käytiin melkein joka ilta. Siellä oli paras tunnelma, upeita artisteja ja sopiva äänenvoimakkuus. Ja sieltä sai myös siideriä :D
Ja tässä koosteessa on siis aivan murto-osa kaikesta tarjonnasta. Sitä tulee ikävä!

Jostain ihmeen syystä...

Lukkari: filosofia, psykologia, terveystieto, jatko-opinnot

...törmäsin Jonin JEE-oppaaseen vasta tänään. Suosittelen!


maanantaina, huhtikuuta 16

Nolæns osa 2, retket

Lukkari: maantiede, biologia, historia, yhteiskuntaoppi

Me oltiin oikein sellaisia kunnon turisteja ja tehtiin ratikka- ja muuliajelun lisäksi risteily siipirataslaivalla, omatoiminen kierros hautausmaalla ja retki suolle.


Löysin muutama vuosi sitten Facebookin välityksellä vanhan ystäväni Marin, joka häipyi viitisentoista vuotta sitten Jenkkeihin ja asuu nykyisin Louisianassa miehensä kanssa. Kun hän kuuli, että ollaan tulossa nurkille, hän järjesti heille lapsista vapaan viikonlopun ja hurauttivat autolla viiden tunnin matkan ja meitä (ja vähän kyllä itseäänkin) viihdyttämään. Nelistään hengailtiin siinä sitten perjantai-ilta ja lauantaipäivä ja ajeltiin muulivaunuilla ja kierrettiin baareja.


Poikettiin tietysti Bourbon Streetin pakolliset nähtävyydet, eli Pat O'Briens', josta on lähtöisin Hurricane-drinkki (Marilla kourassa ja kyllä, sillä sai nupin sekaisin) ja Lafitte's, joka on Amerikan vanhin baarirakennus. Käytiin myös porukalla maistamassa Cafe du Monden Beignets-munkkeja. Kyllä, myös minä söin puolikkaan, pakkohan se oli. Niitäkin saatetaan sentään jonottaa tunti tai jotain... Oli kyllä tosi ihana viikonloppu!


Sunnuntaina oli ohjelmassa parikin pääsiäiskulkuetta, joista missattiin ensimmäinen, perheille tarkoitettu. Sen sijaan käytiin ratikka-ajelulla pitkin St. Charles Avenueta. Iltapäivästä oli poikien vuoro.


Paikallisiin tapoihin kuuluu kasata juhlapäivinä tonneittain kiiltäviä muovihelmiä kaulaan ja lisää heitellään ohi ajavista kulkuvälineistä. Näillä helmillä saatiin hotellilla naapurin lapset tosi iloisiksi! Aika vähän siis näyttäisi olevan kristillisiä perinteitä näillä pyhillä... (mikään paikka ei toki ole myöskään kiinni, paitsi yksi museo pitkäperjantaina).


Sunnuntai-iltana lähdettiin Puolison kanssa sitten parin tunnin risteilylle Natchezilla pitkin Mississippiä. Reissulla syötiin erinomaisen herkullinen buffa-illallinen, kuultiin jokiuoman historiaa ja nautittiin dixieland jazzista.

Kivi on tuontitavaraa

Tiistaina tehtiin sitten pidempi retki Honey Island Swampille ja käytiin katsomassa alligaattoreita.  Nähtiin me myös kilpikonnia, pelikaaneja ja jotain muitakin lintuja.


Kuvissa on Froggie, joka on ilmeisesti vasta aikuisena menettänyt pyrstönsä. Näillä on kuulemma noin promillen mahdollisuudet selvitä hengissä koska ilman häntää ei oikein pääse saalistajia pakoon. Kyllä se uiminen hankalalta näyttikin. Tämä tyyppi elelee ilmeisen paksusti turistiveneiden hodareilla ja vaahtokarkeilla, mikäs siinä kun käydään ruokkimassa muutaman kerran päivässä.


Nähtiin myös pari muuta uimaria, joista isompi oli noin 2,5-metrinen jolla painoa arviolta 130 kg. Minikaveri kulki mukana kylmälaukussa ja sitä sai silittää. Puolimatkassa se vaihdettiin veneestä toiseen.


Lisäksi nähtiin hurrikaani Katrinan 6 vuotta sitten tekemiä tuhoja, muun muassa talo, joka oli irronnut perustuksiltaan, seilannut virtaa alas, kääntynyt mutkassa ja päätynyt pellolle -tai no, siinä oli ollut soista metsää- savupiippuineen päivineen.

Spanish moss ei ole oikeasti jäkälää vaan ilmasta raviteita ottava kasvi
Suolla kasvaa mm. villiriisiä ja arrow-juurta jolla suurustetaan kastikkeita

Keskiviikkona mentiin katsomaan St. Louis no 1 -hautausmaata, josta Nicholas Cage on ostanut itselleen hautapaikan ja rakennuttanut sinne pyramidin. Sinne on haudattu myös voodoo-kuningatar Marie Laveau (myös täällä) ja hänen tyttärensä, joskaan hautojen sijainneista ei ilmeisesti ole täyttä varmuutta. Mulle jäi vähän epäselväksi, miksi näille kolmelle mahdolliselle haudalle jätetään kaikenmailman roskia, "uhrilahjat" (eli mm. niitä karmeita helminauhoja) jotenkin vielä tajuaa, mutta tyhjät vesipullot ja parkkikuitit on vähän outoja.

suom. Kaikki Yhdestä...